Joulukalenteri luukku 11, Eheytysleiri!

11 päivää takana Taianomaista Joulukuuta! Joulukalenterikuusen oksilta lähtee tänään luukku numerolla 11.

Tunnustelin paketin päältä ensin... Voisiko siellä olla lapaset? Villasukat? Kaulahuivi? Hmm.. Jotain pehmeää siellä on ihan varmasti!

2 peflettiä, rooibos-teetä ja Voima löytyy sisältäsi-atc! Tarkoin ajatuksella valittuja asioita. 

"SUSANNA" on tämän luukun takana. (Laitoin sinulle meiliä) ;) KIITOS!!!

Tarinani:

Eheytysleiri 1/3

"Olin nukkunut sikeästi yön yli, kun säpsähdin hereille ovelta kuuluneisiin ääniin. Jotain tipahti oviluukusta sisälle. Hieroin silmiäni ja katsoin kelloa. Oli jo puolipäivä. Aurinko paistoi taivaalla ja tuikki säteineen rullaverhon takaa huoneeseen. Kuinka voikaan olla niin valoisaa, ettei rullaverhokaan pidä huonetta pimeänä?! Ajattelin.

Nousin aamutoimille ja otin aamupalapöytään ovelle tuodun mainosesitteen. Kaunis kuva lapsesta ja lampaasta niityllä. Sanoja, joista joku voisi saada tukea ja turvaa. Mielenrauhaa. Tiesin, että lähiseudulla oli uskonnollisen yhteisön kokoontumistilat ja sieltähän tämä esitekin oli tuotu. Heidän sanansaattajansa kävivät toisinaan soittamassa ovikelloamme ja lähinnä mieleeni tuli joka kerta elokuva "Miehet mustissa", kuin uskonnon harjoittaminen. Näiltä miehiltä puuttui vaan aurinkolasit silmiltä. Hyvin he suomenkieltä puhuivat, vaikka äänteistä saikin selville, ettei suomenkieli ollut heidän äidinkielensä. 

Kahvia siemaillessani lueskelin esitettä ajattelematta sitä sen enempää. Lopulta laitoin sen paperinkeräykseen ja jatkoin muita päivän touhujani. Siivoilua, kauppakäyntiä, leipomista... 
Sitä sun tätä.

Illemmalla heittäydyin sohvalle.  Oli aika rentoutua rankan päivän jälkeen. Otin kirjan ja aloin lukemaan sitä. 

Ovikello soi. Menin avaamaan. Miehet mustissa-kuten heistä nimitin-olivat jälleen oveni takana. He pyysivät päästä juttelemaan ja mikäs siinä. Keitetään kahvit, jutellaan. Kuluupahan minullakin aika paremmin. Tuoretta pullaakin oli tarjolla. 

Miehet, kaksi kappaletta, alkoivat kertoa uskonnostaan ja Jumalan hyvyydestä. He kertoivat kuinka heistä oli tullut uskovaisia ja kuinka olivat parantaneet monen ihmisen elämän. Kuuntelin, vastailin ja kerroin omaa kantaani. Esitin kysymyksiä ja väittelimmekin välillä. Aika kului joutuisasti. 

Ilta alkoi hämärtää entisestään. Miehet mustissa vilkaisivat kelloaan ja esittivät pyynnön, että lähtisin leirille katsomaan, millaista siellä olisi. Epäröin hetken, mutta päätin sitten lähteä uteliaisuuttani. Eihän kukaan minuun voisi mitään uskoa iskeä väkisin, ellen itse siihen olis valmis. Mutta kokemus se olisi sekin! Niinpä huomasin pakkaavani laukkuani leiriä varten jo ensi viikonlopuksi.

Mitä tapahtui seuraavaksi? Se selviää huomenna!"