Siirry pääsisältöön

Aikuisella aikuisten huolet


Juhani Aho

Kuljeskelin omassa kotikaupungissani keskellä keskustaa, ja katselin maahan. Olin mietteissäni ja ehkä hieman allapäinkin. Mietin, kuinka pienenä tyttönä murheet olivat pieniä ja mitättömiä, mutta sillä hetkellä ne tuntuivat ylitsepääsemättömiltä. Sama toistuu nytkin välillä. Keski-ikäisen naisen murheita. Niin turhauttavaa ja kuin paikallaan talloisi, mutta silti jonkun ajan päästä nauran itselleni, että turhaa tuskailin. Ne asiat, joiden kuuluukin selvitä, selviävät tavalla tai toisella. Ne, mitkä ovat toisarvoisia, voivat jäädäkin öö-mappiin, jos siltä tuntuu. Ihan kaikkeen ei minuakaan tarvita, eikä ihan kaikki tarvitse minua. 

Siinä sitä sitten pohdiskelin kadun kulmassa näitä asioita sekä kuinka tunnistaa ystävä ja ystäväksi tekeytyvä toisistaan. Suru oli ehkä päällimmäisenä mielessä, kun törmäsin virsuihin. Hämmentyneenä katsomaan sivuilla, ja varuilta ylöskin. Kauempana lojui pieni hame, jossakin oli Siskon lisko... Selvisi, että hyvinkin kuuluisan herran virsuista oli kyse. Ilmainen, erilainen taidenäyttely, joka on ja pysyy. sopiva juuri meille, joilla ei ole varaa pääsylippuihin. 


villipeto

Kotona sohvalle makaamaan. Silloin jokin vilahti silmäkulmastani, ja kun jäin hiljaa kuulostelemaan, saatoin aistia viidakosta silmäparin tuijottavan minua herkeämättä. Joku hiipi ja silmäili selvästikin minua.. Olinko vaarassa?! Pitäisikö minun juosta vai huutaa apua? Tekeytyä kuolleeksi tai pissata housuuni? Kyllä... Olen lukenut jostain, että villieläimen kohdatessa pitäisi tehdä alleen karkottaakseen eläimen.

Samalla kuului kopsis ja pirstaleet lensivät pitkin olkkarin lattiaa. Multaa kaikkialla, ruukun kappaleita siellä täällä ja iloinen pieni vesseli-kissa katsoi yrtin jäänteitä ja minua vuoron perään. Taisi kissa juosta lopulta, enkä minä. ;)

Siivosin jäänteet pois ja lähdin tarkistamaan sähköpostit. Minulta kyseltiin korulähetystä, jonka olin postittanut jo 5 viikkoa sitten! Ei voi olla totta!
Onneksi minulla sattui olemaan kuva juuri tästä lähetyksestä, joten sain tarkemman kyselyn tehtyä postiin. Samalla harmittelin uniikkeja koruja, joita ei ehkä koskaan enää löydetä ja sitä, että korvaavan tuotteen lähetyksestä koituisi kuluja, joita niitäkään posti ei korvaisi. No, raha on maallista. Toivon vaan, ettei saaja joutuisi pettymään taas. Siispä kuori postiin välittömästi.

Harmituskuormaa kasasin pohtimalla, miksi en löydä enää mistään Pentikin lasipalloa. Meillä on Pentikistä ostettu lasipallo, jonka sain kauan sitten lahjaksi työpaikaltani.  Pyörähdys Ikean verkkosivuilla ilahdutti, sillä heiltä löytyisi samanlainen, vaikkakin eri väreissä. Haittaaks se?
Joskus on hyötyä siitäkin, että surffailen ilman päämäärää. Kertooko se minusta kuitenkin jotain? Seilaanko elämässänikin ilman päämäärää vai onko tämäkin huoli turhaa?

Pysähdys on tiedossa, sillä selkäleikkausaika tuli viimeinkin.


Loppujen lopuksi murheeni ovat pieniä verrattuna vaikkapa omaan menneisyyteeni, jossa murhe oli arkea. Täytyy olla kiitollinen tästä hetkestä ja huokaista vain syvään. Kaikki näyttää paljon paremmalta, kun naama ei ole rutussa joka suunnalta.

Kommentit

Tiia K sanoi…
Kaikki on suhteellista, vaikka on ollut suuria murheita aiemmin, nykyiset murheet ovat konkreettisia. <3 Zemppiä Viltsu <3
Aikamoinen peto teillä liikkuu siellä vapaana :)
Ihana positiivinen sinä <3
Salka sanoi…
Tsemppiä arjen keskelle! Aina välillä on sellaisia murhepäiviä..niiden jälkeen taas katsoo asioita uudesta perspektiivistä.

Kiva kuulla, että olet pääsemässä ihan konkreettisesti selkäleikkaukseen, siis että aika on jo olemassa! <3
Jaksamista ja hyvää mieltä päivääsi. Hyvä että olet saanut leikkaukseen ajan. (enkuli)

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…