Siirry pääsisältöön

Joulukalenteri, luukku 8. Carpe diem

Joulukuun 8.s päivä. Sibeliuksen päivä. Liput liehuvat saloissa.  Voisin tietenkin kertoa Sibeliuksesta ja hänen hienoista teoksistaan jotain, mutta uskoisin, että Sibeliuksesta kuulemme muuallakin mediassa, joten siirryn suoraan päivän luukkuun. 


Kangaspäällysteinen luukku, numero 8.


Varoen irrottelin nauhan pois, jotta sain tuon kauniin kankaan talteen. Paketista sain lisäksi uuden runokirjan sekä pääsen päivällä nauttimaan teestä! Hemmottelua minulle! 

Kiitos "Kataris"

Ennen fiktiivistä tarinaani päivän ylläri. Se ei ole tällä kertaa ilmaislahja, mutta jotain muuta. Tein joulukalenteriluukkuun upean, ainutlaatuisen kaulakorun. Tätä korutyyliä ei tule toista myyntiin, sillä materiaalit ovat todella arvokkaita tässä korussa. 


Ketju on suurilenkkistä ja takana on lukko. Edessä upea suuri ja näyttävä ruusuriipus sekä laatta, jossa lukee carpe diem. 


Koru on antiikin värinen, hieman kuparia, hieman tummaa.. En osaa sanoa oikeaa nimitystä värille. 
Ruusu on noin 5cm korkuinen ja ketjussa lenkit ovat 2 cm:n pituisia!

Tämän päivän aikana vain blogin lukijoilla on mahdollisuus tähän koruun! Siirrän sitten muillekin myyntiin ja hinta normaaliksi. Mutta nyt siis yksi nopea saa tämän varata itselleen kommentoimalla tässä ja sitten laittamalla sähköpostia minulle! 

Tämän hetken(8.12.2013)hinta on 18euroa ja se sisältää postikulutkin. Huomenna hinta nousee 22euroon ja lisään postikulut myös. Säästät nyt siis yhteensä 5,50€!

Koruja on vain 1 kappale!
Sen saa ostaa se, joka kommentoi ensimmäisenä täällä haluavansa sen. Sitten vasta meiliä minulle!

Minun tarinani:

"Katsoin ulos tallin ikkunasta. Lumihiutaleet leijailivat alas hiljalleen. Halusin niin kovasti päästä kokeilemaan miltä se tuntuisi kielen päässä tai jos koskettaisin niitä. Olin kuin pieni lapsi intoa täynnä. No, pienihän minä vielä olinkin. Vasta tulossa aikuisikään. Pieni ja pullea. Minusta aina sanottiinkin, että olin "pikkupossu". En tiedä, oliko se sitten hyvä vai huono asia. 
Niin tai näin, halusin olla iso ja päästä ulos leikkimään. Isoilla oli aina etuoikeuksia lähteä ulos  ovesta ja osa ei koskaan tullut takaisin. Jäivät sille tielleen. Lähtivät maailmalle, aina Amerikkaan asti. Näin ainakin minulle kerrottiin. 
Lumisade senkun yltyi ja intoni ulos pääsyyn sen mukana. aloin innoissani vinkumaan äidiltäni, jotta saisin mennä ulos leikkimään. Olin jo tarpeeksi iso! Eikö niin!? 
Äiti toppuutteli minua ja sanoi, että eläs nyt, äidin pikkupossu, ulos haikaile. Tulee sinunkin aikasi ja sitten et sieltä takaisin enää tule. Minä lupasin tulla takaisin. Ihan varmasti! Jos vaan saisin kerran edes hetken temmeltää lumessa! Tehdä lumienkelipikkupossuja. 
Äiti katseli tallin ovelle ja vuoroin minua. Hänen ilmeensä oli haikea ja hän sanoi, että sen oven takana oli jotain, mistä emme kukaan tienneet mitään. Emme talviaikaan. Kesäisin voisimme temmeltää ulkona niin paljon, kuin halusimme, mutta emme talvella! Vain yksi kerrallaan sai talven aikana poistua ulos eikä kukaan tiennyt, mitä sitten tapahtui. Kukaan ei koskaan palannut kertomaan totuutta. Oliko oven takana suuri kuilu, jonka syövereihin katosivat? Oliko lumi vaarallista? Kaunista ja vaarallista? Vai oliko ovien takana talviaikaan portti Amerikkaan ja muuhu suureen maailmaan?! Herkkuja, leikkipaikkoja? Niin moni tuttavamme on kadonnut talvimaisemiin ikiajoiksi. Ja äitini huokasi surullisena syvään. 
Jäin mietteliääksi. Se oli niin totta... Kysyin kuitenkin vielä: Äiti, miksi sinä et ole koskaan mennyt ulkomaailmaan talvella? Menetkö sinä joskus? Entä minä sitten?
Äiti katsoi minua ja vastasi: Kuuleppas, pikkupossuni. Tiedän vain sen, että valintakoura valitsee aina suurimman ja värilläkin taitaa olla väliä. Me, rakkaani, olemme liian pienikokoisia vielä. Onnekseni en taida tästä enää kasvaakkaan isommaksi, mutta enhän voi tietää sinusta. Toivon kuitenkin että pysyisit aina pikkupossunani. 
Silloin ovi avautui ja näin varjon valoa vasten tulevan talliin. Vinkaisin hädissäni, mutta sitten huomasin oven jäävän auki raolleen. Tein sekuntien murto-osassa päätökseni ja annoin uteliaisuuden voittaa! Pinkaisin lapsenmielelläni ulos ovesta selvittämään, mistä oikein oli kyse! Kylmää lunta, suuri maailma. Se sama kuin kesäläkin, mutta valkoinen ja kylmä! Ei vaarallista... Ei ollenkaan. Ja samalla, kun kerkesin heittäytyä maahan ja tehdä lumienkelipikkupossun, talon emäntä nappasi minut syliinsä ja kantoi takaisin talliin äitini luo. Emäntä nauroi ja kutitti minua vielä ja sanoi: Pysyhän sinä tallissa emäsi kanssa. Minipossuista ei tehdä kinkkua. Te saatte kasvaa ja olla rauhassa. 
sanat jäivät soimaan päähäni... saisimme äidin kanssa olla rauhassa... Kinkkuja... ja samalla suurin porsas lähti emännän mukana ulos ovesta... Emäntä vielä huikkasi meille: Hyvää joulua possut!
Äiti... Minipossuja ei katoa ulkona. Me olemme turvassa. Mutta entä nuo toiset? Isot porsaat? Mikä on kinkku? Mikä on joulu? Onneksi emäntä nauroi... Kaikki taitaa olla sittenkin hyvin. Ja painauduin onnellisena äitini kylkeen makaamaan. Olin selvittänyt salaisuuden. Tehnyt lumienkelipikkupossun. 
Äitini suukotti minua poskelle ja röhkäisi vielä: Minun uskomaton sankari-minipossuni".

Kommentit

Armi Korhonen sanoi…
Ole hyvä vain uudesta runokirjasta. En luoja vieköön tiennyt sitä kirjaa silloin n.reilut 15v sitten tehdessäni että se päätyisi näin jollekin toiselle,-vaikka nyt sitten runokirjaseksi. :) *peukku sille!*
Aikanaan kun sen valmistin eräällä "nuorten työpajalla" jossa valmistettujen tuotteiden myyntivoitot menivät nuorten työllistymistoiminnan hyväksi, eli autoin tuolloin hieman itse itseäni ostamalla muutaman kirjasen itselleni, jotka olin itse valmistanut. (Saimme itse niitä tehneinä hieman alennusta, mutta kyllä se summa hieman kirpaisi silloin 17 vuotiaan kukkarosta ollessaan pois.)

Ja kukapa olisikaan oikea henkilö kirjasen saamaan kuin sinä, ihana ja luova ihminen.
Mukavaa viikkoa sinulle ViliMarika!
Viltsu Mari sanoi…
Toisen turhake on toiselle aarre. Minulle tämä kaapissasi lojunut kirja todellakin on runojen uusi koti, ja kaunis vieläpä. Että kiitos vaan ja kaunista päivää

KUUKAUDEN TOP 3

Aurinko ja HeyDay Sunbeam

Aurinko on tähti, jota Maa kiertää. Aurinko syntyi vajaa 5 miljardia vuotta sitten. Auringonvalo on Suomessa kesällä merkittävin D-vitamiinin lähde ja lisäksi auringonvalo vaikuttaa pimeähormoni melatoniinin eritykseen, joka on suurimmillaan öisin ja talvisin. Melatoniinilla on unettava vaikutus, joten auringonvalon puute päiväsaikaan voi aiheuttaa väsymystä ja häiritä uni-valverytmiä. Luonnollisen valon puute voi myös aiheuttaa kaamosmasennusta. Noin vajaan 5 miljardin vuoden kuluttua auringon energia ehtyy ja aurinko katoaa kokonaan pois. Mutta mitä tehdä, jos meidän oma energia meinaa ehtyä pimeänä kautena eikä auringon energiasta ole tietoakaan?! 

Joku vastannee lähtevänsä etelään aurinkoon, jollekin energiaa tulee kirkasvalolla ja joku ottaa D-vitskut purkista. Kaikki ihan oikein! On myös huolehdittava siitä, että nautimme terveellisiä aterioita ja hellimme ja huolehdimme omasta hyvinvoinnistamme. Hemmottelua, nautintoa, iloa, hymy päivässä ja mitä ikinä keksitkään piristääksesi…

Joulukortti kääreestä kierrättäen

Kun kierrätys on sydämen asia, löytää mitä merkillisimmätkin asiat tiensä askarteluun mukaan. Tällä kertaa pysytään kuitenkin ihan perus kierrätyksessä ja sujautetaan suklaalevyn kääreestä pala korttiin. Lisäksi leimattua, leikattua, teipattua ja yhteen liimattua.Tämä kortti on tilaustyönä tehty. 

Joulukalenteri luukku 15: joulutorttukortti tutorial

Olen yksi blogisisarista ja meidän joulukalenterimme on tänä vuonna joulutorttukalenteri. Se löytyy instagramista hastagein ; "joulutorttukalenteri17"  ja "blogisisaret". Minun luukkuni vuoro on tänään.

Kyseessä ei ole ihan perustorttuset, vaan meidän blogisisarten tortut ovat höystetty uudenlaisilla mausteilla. Mausteita ovat mm. Huumori, erilaisuus, mielikuvitus jne.
Ja aiheeseen sopivia torttuja löytyisi minultakin jo pellillinen..


Kuten epäonnistuneet torttuwienerit...

Enkelitorttu tai..

..Torttu kuin torttu.. hehheh.
Minun virallinen luukku on kuitenkin joulutorttukortti. Blogeissa ei näy kaikkien sisarten tortut, mutta minun torttuni tulee nyt tänne blogiini tutoriaalina. Toki myös siellä Instagramissa edellämainituilla hastageillä ja minun profiilissa on kuva torttukortistani. Löydät minut Instagramista nimellä Inspirationblogi TAI Viltsumari. Kyseessä yksi ja sama profiili. Ethän sekoita profiiliani muihin samankaltaisiin bloginimiin, joita on jälkeeni tull…