Siirry pääsisältöön

Joulukalenteri, luukku 8. Carpe diem

Joulukuun 8.s päivä. Sibeliuksen päivä. Liput liehuvat saloissa.  Voisin tietenkin kertoa Sibeliuksesta ja hänen hienoista teoksistaan jotain, mutta uskoisin, että Sibeliuksesta kuulemme muuallakin mediassa, joten siirryn suoraan päivän luukkuun. 


Kangaspäällysteinen luukku, numero 8.


Varoen irrottelin nauhan pois, jotta sain tuon kauniin kankaan talteen. Paketista sain lisäksi uuden runokirjan sekä pääsen päivällä nauttimaan teestä! Hemmottelua minulle! 

Kiitos "Kataris"

Ennen fiktiivistä tarinaani päivän ylläri. Se ei ole tällä kertaa ilmaislahja, mutta jotain muuta. Tein joulukalenteriluukkuun upean, ainutlaatuisen kaulakorun. Tätä korutyyliä ei tule toista myyntiin, sillä materiaalit ovat todella arvokkaita tässä korussa. 


Ketju on suurilenkkistä ja takana on lukko. Edessä upea suuri ja näyttävä ruusuriipus sekä laatta, jossa lukee carpe diem. 


Koru on antiikin värinen, hieman kuparia, hieman tummaa.. En osaa sanoa oikeaa nimitystä värille. 
Ruusu on noin 5cm korkuinen ja ketjussa lenkit ovat 2 cm:n pituisia!

Tämän päivän aikana vain blogin lukijoilla on mahdollisuus tähän koruun! Siirrän sitten muillekin myyntiin ja hinta normaaliksi. Mutta nyt siis yksi nopea saa tämän varata itselleen kommentoimalla tässä ja sitten laittamalla sähköpostia minulle! 

Tämän hetken(8.12.2013)hinta on 18euroa ja se sisältää postikulutkin. Huomenna hinta nousee 22euroon ja lisään postikulut myös. Säästät nyt siis yhteensä 5,50€!

Koruja on vain 1 kappale!
Sen saa ostaa se, joka kommentoi ensimmäisenä täällä haluavansa sen. Sitten vasta meiliä minulle!

Minun tarinani:

"Katsoin ulos tallin ikkunasta. Lumihiutaleet leijailivat alas hiljalleen. Halusin niin kovasti päästä kokeilemaan miltä se tuntuisi kielen päässä tai jos koskettaisin niitä. Olin kuin pieni lapsi intoa täynnä. No, pienihän minä vielä olinkin. Vasta tulossa aikuisikään. Pieni ja pullea. Minusta aina sanottiinkin, että olin "pikkupossu". En tiedä, oliko se sitten hyvä vai huono asia. 
Niin tai näin, halusin olla iso ja päästä ulos leikkimään. Isoilla oli aina etuoikeuksia lähteä ulos  ovesta ja osa ei koskaan tullut takaisin. Jäivät sille tielleen. Lähtivät maailmalle, aina Amerikkaan asti. Näin ainakin minulle kerrottiin. 
Lumisade senkun yltyi ja intoni ulos pääsyyn sen mukana. aloin innoissani vinkumaan äidiltäni, jotta saisin mennä ulos leikkimään. Olin jo tarpeeksi iso! Eikö niin!? 
Äiti toppuutteli minua ja sanoi, että eläs nyt, äidin pikkupossu, ulos haikaile. Tulee sinunkin aikasi ja sitten et sieltä takaisin enää tule. Minä lupasin tulla takaisin. Ihan varmasti! Jos vaan saisin kerran edes hetken temmeltää lumessa! Tehdä lumienkelipikkupossuja. 
Äiti katseli tallin ovelle ja vuoroin minua. Hänen ilmeensä oli haikea ja hän sanoi, että sen oven takana oli jotain, mistä emme kukaan tienneet mitään. Emme talviaikaan. Kesäisin voisimme temmeltää ulkona niin paljon, kuin halusimme, mutta emme talvella! Vain yksi kerrallaan sai talven aikana poistua ulos eikä kukaan tiennyt, mitä sitten tapahtui. Kukaan ei koskaan palannut kertomaan totuutta. Oliko oven takana suuri kuilu, jonka syövereihin katosivat? Oliko lumi vaarallista? Kaunista ja vaarallista? Vai oliko ovien takana talviaikaan portti Amerikkaan ja muuhu suureen maailmaan?! Herkkuja, leikkipaikkoja? Niin moni tuttavamme on kadonnut talvimaisemiin ikiajoiksi. Ja äitini huokasi surullisena syvään. 
Jäin mietteliääksi. Se oli niin totta... Kysyin kuitenkin vielä: Äiti, miksi sinä et ole koskaan mennyt ulkomaailmaan talvella? Menetkö sinä joskus? Entä minä sitten?
Äiti katsoi minua ja vastasi: Kuuleppas, pikkupossuni. Tiedän vain sen, että valintakoura valitsee aina suurimman ja värilläkin taitaa olla väliä. Me, rakkaani, olemme liian pienikokoisia vielä. Onnekseni en taida tästä enää kasvaakkaan isommaksi, mutta enhän voi tietää sinusta. Toivon kuitenkin että pysyisit aina pikkupossunani. 
Silloin ovi avautui ja näin varjon valoa vasten tulevan talliin. Vinkaisin hädissäni, mutta sitten huomasin oven jäävän auki raolleen. Tein sekuntien murto-osassa päätökseni ja annoin uteliaisuuden voittaa! Pinkaisin lapsenmielelläni ulos ovesta selvittämään, mistä oikein oli kyse! Kylmää lunta, suuri maailma. Se sama kuin kesäläkin, mutta valkoinen ja kylmä! Ei vaarallista... Ei ollenkaan. Ja samalla, kun kerkesin heittäytyä maahan ja tehdä lumienkelipikkupossun, talon emäntä nappasi minut syliinsä ja kantoi takaisin talliin äitini luo. Emäntä nauroi ja kutitti minua vielä ja sanoi: Pysyhän sinä tallissa emäsi kanssa. Minipossuista ei tehdä kinkkua. Te saatte kasvaa ja olla rauhassa. 
sanat jäivät soimaan päähäni... saisimme äidin kanssa olla rauhassa... Kinkkuja... ja samalla suurin porsas lähti emännän mukana ulos ovesta... Emäntä vielä huikkasi meille: Hyvää joulua possut!
Äiti... Minipossuja ei katoa ulkona. Me olemme turvassa. Mutta entä nuo toiset? Isot porsaat? Mikä on kinkku? Mikä on joulu? Onneksi emäntä nauroi... Kaikki taitaa olla sittenkin hyvin. Ja painauduin onnellisena äitini kylkeen makaamaan. Olin selvittänyt salaisuuden. Tehnyt lumienkelipikkupossun. 
Äitini suukotti minua poskelle ja röhkäisi vielä: Minun uskomaton sankari-minipossuni".

Kommentit

Armi Korhonen sanoi…
Ole hyvä vain uudesta runokirjasta. En luoja vieköön tiennyt sitä kirjaa silloin n.reilut 15v sitten tehdessäni että se päätyisi näin jollekin toiselle,-vaikka nyt sitten runokirjaseksi. :) *peukku sille!*
Aikanaan kun sen valmistin eräällä "nuorten työpajalla" jossa valmistettujen tuotteiden myyntivoitot menivät nuorten työllistymistoiminnan hyväksi, eli autoin tuolloin hieman itse itseäni ostamalla muutaman kirjasen itselleni, jotka olin itse valmistanut. (Saimme itse niitä tehneinä hieman alennusta, mutta kyllä se summa hieman kirpaisi silloin 17 vuotiaan kukkarosta ollessaan pois.)

Ja kukapa olisikaan oikea henkilö kirjasen saamaan kuin sinä, ihana ja luova ihminen.
Mukavaa viikkoa sinulle ViliMarika!
Viltsu Mari sanoi…
Toisen turhake on toiselle aarre. Minulle tämä kaapissasi lojunut kirja todellakin on runojen uusi koti, ja kaunis vieläpä. Että kiitos vaan ja kaunista päivää

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Super SaltBalans testissä

5. kesäkuuta 2013

Luin Pirkka-lehdestä mainosta, jossa kerrottiin yhden pillerin auttavan turvotukseen, silmäpusseihin, laihdutukseen, selluliittiin, magnesiumin puutteesta johtuviin kramppeihin tai suonenvetoon, runsaan hikoilun aiheuttamaan mineraalikatoon sekä hillitsemään suolan käytön haittoja. Itse kiinnitin huomiota erityisesti turvotukseen, silmäpusseihin ja kramppeihin. Lisäksi kesäkuumalla hikoilu sekä tietenkin selluliittiäkin löytyy, joten ne myös lisäpotkuna tuossa purkissa. 
En ole mitään laihdutuspillereitä edes halunnut kokeilla, koska niissä yleensä on jokin yhtenevä pointti: Ota tämä pilleri, juo vettä ja liiku paljon ja laihdut 5 kiloa vähintäänkin! Haloo! Ilman sitä pilleriäkin laihtuisi niillä ohjeilla! Mutta tällainen oireita lievittävä pilleri voisi ollakin kokeilun arvoinen. Toimiiko vai ei, sen tietää vain kokeilemalla. Mainos kun ei väittänyt mitään ihmeitä eikä pyytänyt tekemään suolan vähentämisiä tai muitakaan temppuja, jolloin tietenkin se auttaisi itsess…

Exfoliating Socks Lavender Kuorivat sukat käyttökokemukset

Kotimainen kosmetiikan verkkokauppa, Sunrise Cosmetics, joka tunnetaan muovituotteita valmistavana ja kosmetiikkaa maahantuovana yrityksenä, lähti mukaan jalkahoitoni toteuttamiseen Iroha naturen kuorivilla sukilla. 
Syy siihen, miksi tarvitsin apua, oli se, että kaikista voiteista ja raspaamisista, liuottamisista ja muistakin kotikonsteista huolimatta sairauksieni yhteissumma aiheuttaa jalkapohjieni kuivumista, hilseilyä ja paksuuntumista. Muutaman kerran kuukaudessa jopa repeilivät verille saakka. Luulin jo, ettei muuta apukeinoa olekaan, kuin voidella hoitavilla, paksuilla voiteilla usean kerran päivässä. Parhaillaan/pahimmillaan olinkin paksu kerron voidetta jalkapohjissa ja muovipussit päälle. Sillä konstilla ei kuitenkaan kävelä liukastelematta ja muutenkin pussi rullautuu helposti varpaisiin, jos esim. jalat liikkuvat mattoa/sänkyä vasten. Mitä hävittävää minulla siis oli siinä, että kokeilisin vielä yhtä uutta juttua, eli kuorivia sukkia.
Sunrise Cosmeticsin verkkokaupasta lö…

Supervihreä taikajuoma

Ei siitä nyt niin kauaa ole, kun ajattelin, että kaikki Superfoodit ja viherjuomat sun muut terveystuotteet ovat ihan huuhaata. Riittää, kunhan syö monipuolisesti ja terveellisesti. Ajattelin, ettei ole mitään järkeä ostaa purkissa jotain pöperöä ja kertoa sen terveysvaikutteista samalla, kun käyttää kaiken maailman dieettejä ja ruokavalioita. Mutta kuten olen aikaisemminkin sanonut, voin myös reilusti sanoa olleeni väärässä ja muuttaa mielipiteeni. Kiitos siitä ehdottomasti kuuluu Ruohonjuuren verkkokaupalle sekä niille terveystuotteille, jotka minua ovat auttaneet. Esimerkkinä tämä Puhdistamon Supervihreä. 


Supervihreä on nimensämukaisesti vihreää jauhetta ja ihan super tuote. Minulla on kokemusta nuoruudestani spirulinasta, joten luettuani tämän purkin tuoteselostetta olin innoissani. Spirulinahan minulla tehosi laihduttamisessa silloin kauan sitten ja tässä viherjauheessa spirulina on osana. Laatukamaa siis! Kaikenkaikkiaan jauhe sisältää vehnänorasta, ohranorasta, spirulinaa, chl…