Siirry pääsisältöön

Joulukalenterin luukku 23

Ajastettujen postausten jälkeen ihan tässä hetkessä välillä täällä. :) Tosin eihän se lukijoille välity, onko kirjoittaja läsnä nyt vai eilen. Niin se tietotekniikka vaan on jännä asia. Voimme rupatella mitä tahansa olematta kasvotusten tai saman päivän aikanakaan läsnä. Voimme päättää, että ensi vuonna julkaisen tämän päivän kuulumiset. Hassua! Tämä toimii hyvin mm. haasteiden ajastuksessa. Uusi haaste starttaa aina ajallaan. Ihan kiva.

Kiva pakketti oli joulukalenterissakin:



20 pussia teetä! Siinä on niinkuin 10 päiväksi juomista kahdelle. :) 
"RIINA"lle KIITOS!!!

Minun paras joululahjani oli se, että lapseni oli meillä tähän päivään asti. Eilispäivä meni leipoessa herkkuja koko perheen voimin. Nyt tänään sitten oli vilinää ja vilskettä, kun saimme läheisiämme käymään ja nuorin on melkoinen vipeltäjä. Kuinka mä voinkin olla jo yhden aikaan päivällä aivan poikki!? Vaikken hirveästi tehnytkään mitään erilaista, mutta kaikki vähäinenkin ja se, etten päässyt pitkälleen muutamaan tuntiin, tekee sen, että itkua väännän kivuista. Vielä olisi kuitenkin käytävä asioilla tänään illemmalla... Kun vaan jaksaisin...

Olen iloinen kuitenkin siitä, että olen saanut viettää joulun aikaa lapseni ja rakkaani seurassa. Olen niin iloinen siitä, että joululahjani oli koko perheen yhdessäolo! Ihan parasta!

Olen iloinen myös siitä, että viime joululta riitti pipareiden päälle koristeväriä. Ei tarvinnut alkaa sitä tekemään ekojen piparkakkujen päälle. Tuli ihan kivoja, erilaisia pipruja tänä vuonna. 


Osa vielä koristelematta, mutta ne sitten myöhemmin. Tänä vuonna tuli korkkareita, norsuja, robotteja, perhosia, cup cakeja...


Mitähän ensi jouluna?!


Perinteinen suklaa-aplarikakkukin tehtiin ja hyvin kävi kaupaksi kahvipöydässä. 


Hakaristejä ja enkeleitä... Tänä jouluna tortuissakin on vaihtoehtoja enemmän. 

Mitään ei kuitenkaan ole liikaa, ei yltäkylläisyyteen asti. Sopivasti, hieman, riittävästi. Makuja jouluun, jotta maistaisimme kerran vuodessa tämän hetken. 


TARINANI:
Tänä jouluna olen kirjoitellut fiktiivisiä tarinoita luettavaksenne. Ehkä osassa tottakin. Tarinatkin alkavat nyt olla kirjoitettu ja huomenna viimeistä viedään. Koskaan ei kuitenkaan ole sanottu,e tteikö tarinoita tulisi myöhemminkin lisää. Kaikki riippuu siitä, onko niille lukijoita. 
Nyt kuitenkin toiseksi viimeisen joulukalenterin luukun tarina.


TONTTULASSA TOHISTAAN

Aaton aatto, vuosi 2013. Lauritsalan perheen pienokaiset katsovat ulos ikkunasta. Maa on "musta" ja vettä sataa hiljalleen yhä vain. Pirkka ja Petra miettivät haikeina, eikö lunta sada lainkaan? Miten joulupukki nyt pääsee tänne tulemaan? Entä joululahjat? Kaikki ne kymmenet toivotut jotka kirjoitettu pukin kirjeeseen ja jätetty portin pieleen? Pirkka pyyhkäisee nenänsä paidan hihaan ja Petraakin niiskututtaa. 

Toisaalla Tonttulassa joulupukkimiettii ikkunasta ulos katsoen, kuinkahan tässä pääsisi oikein matkaan?! Lumesta ei tietoakaan! 

Tonttumuori keittää riisipuuroa suuressa kattilassa ja omena-luumukiisseliä toisessa. Tonttulan tontut katselevat vuoroin pukkia, vuoroin ulos mustaa maata. 

Tahvettitonttu sai idean! Se supatti toisten tonttujen korvaan jotakin. sipi sipi, supi supi. Ja niin alkoi vilske ja vilinä tonttulassa. Pukki ei huomannut aatoksissaan mitään taustalta. 

Katolta alkoi kuulua kopinaa. Harakatko ne siellä taas tanssiksi pistivät? Pukki herää aatoksistaan. Muori nyökkää ja maustaa puuron mantelilla. Pukki jatkaa tuijottamista ikkunasta. Ja kas, yhtäkkiä katolta alkaa ikkunan ohitse leijailla valkoista lunta! Pukki kiljahtaa! LUNTA LUNTA!!! Ja pinkaisee ulos! 

Tonttulan katolla Tahvetti ja Tuure heittelevät taikapulveria ympärilleen. Lumimolekyyli osa 23. Sanoo Tahvetti. Tämän molekyylin ansiosta saamme kiitoradan tehtyä taivaalle! Sitten lahjat reen kyytiin ja pukki ja Petteriporo ja kas, taivaalta pukki heittää lahjat tonttujen avustuksella lapsille. Ja lumimolekyylin hippusia kaikille lunta haluaville! :) Pukki riemastui ja alkoi tanssia pihamaalla ja huutaa muoriakin tanssimaan! Muori naurahtaa ja jatkaa puuron keittoa. Pukki kipasee sisälle ja puristaa muorin takapuolesta. "Sinä senkin vanha pukki"!

Reki kasataan täyteen lahjoja. Ei suinkaan kaikkia lasten toiveita, vaan ne kaikista tärkeimmät lahjat! Ne, joita ilman ei tulisi onnistunutta joulua! Ja kohta taivaalle nähtiin nousevan joulupukki ja sen reki poroineen. 

Tahvetti heitteli hippusellisia lumimolekyylejä ympärilleen. Hiljainen lumisade alkoi valkaista maan. Ja kun molekyylejä oikein kovasti oli ilmassa yhtä aikaa, ilma viileni niin, että alkoi hiljainen ihka oikea lumisadekin! Pirkka ja Petra huomasivat lumisateen ja olivat innoissaan! Ja samalla Petra huomasi punaisen nenän ja reen... JOULUPUKKI OLI TULOSSA! 

Ja kyllä.. Heti huomenna pukki toisikin juuri ne tärkeimmät lahjat näillekin tenaville ja aivan varmasti runsas lista toiveista unohtuisi ja aatosta tulisi täydellinen, valkoinen joulujuhla.







Kommentit

Silkku sanoi…
Oikein hyvää ja rauhallista Joulua sinulle!
Susanna sanoi…
Kiitos sinulle tästä inspiroivasta blogistasi ja teksteistäsi sekä kuluneesta vuodesta! On ihanaa seurata tekemisiäsi. Toivotan ihanaa ja tunnelmallista Joulua sinne teille! Ensi vuonna jatketaan sitten taas vaihtojen parissa ;)
Ihaanaa Joulua Sinulle Ja Rakkaillesi. JOULUHALEJA

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…