Runojani




Riisun naamarin naamaltani.
Kipsisen, painavan naamarin,
jossa toinen puoli itkee krokotiilin kyyeleitä, toinen hymyilee.
Katson naamaria kädessäni ja mietin: kuinka kauan olenkaan piiloutunut sen taakse.
Liian kauan. Liian monta vuotta teeskentelyä, kahden tunteen näyttämistä.
Tekopyhyyttä.
Minä en ole marionettinukke, jota naruista heilutellaan.
An naamarikasvoinen koriste, joka syrjään pistetään.
Minä olen ihminen. Nainen. Tunnen kymmeniä muitakin tunteita,
kuin vain nauruun johtavaa iloa tai mitätöntä itkua.
Minulla on tunteita, ja minulla on sanoja.
Naamari tipahtaa käsistäni ja hajoaa palasiksi.
Enää se ei peitä kasvojani ja totuutta minusta.
Uskallan vihdoin sanoa ääneen, jos pelottaa, ujostuttaa tai vaikka vain
harmistuttaa. Uskallan hymyillä ja uskallan oikeasti nauraa. Osoittaa rakkautta ja
kaikkia muitakin tunteita.
Lakaisen naamarin sirpaleet roskiin. Pieni pölypilvi laskeutuu varpailleni.
valkoinen pölypilvi. Kuin se takertuisi vieläkin minuun.
Ja minä potkaisen tyhjyyteen…

Kommentit

  1. Upea ja kaunis runo,ajatuksia ja tunteita herättävä!

    VastaaPoista
  2. Kaunis oli runosi ja nauti kuitenkin vapustasi
    ja kela käsittelee noita muutaman kuukauden, joten odotuasaika on todella pitkä, mutta toivon sinun saavan myönteisen päätöksen. sillä se helpottottaa heti myös sinunkin vointisi.

    VastaaPoista
  3. Hieno runo täynnä tärkeitä asioita, koskettava <3

    VastaaPoista
  4. VOITIT hUHTIKUUN ROSKIS HAASTEE ARVONNASSA MUN HUHTIKUUN RUNOKORTTINI, ONNEA!
    lAITAN SULLE TULEMAAN SIT MOLEMMAT PALKINNOT SAMALLA KERTAA SIIS MYÖS SEN 8888 PALKINNON

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari