Siirry pääsisältöön

Kellari

Toisinaan näen kauniita unia, toisinaan ihan kammottavia painajaisia!
Näin unta tässä yhtenä yönä sellaisesta vanhasta kellarista tuvan lattian alla.
Tiedätkö ne vanhat puutalot ja niissä tuvan kellarit? Vanhat narisevat puuovet teljettynä salvalla tai nyt jo munalukoilla, alas syvyyksiin johtavat jyrkät puurappuset, pimeys, hämähäkin seitit ja hämähäkit nurkissa ja katossa, kiviseinät ja -lattia ja -katto, kosteus ja kylmyys sekä ummehtunut haju?
Sellainen oli unessani ja niitä portaita pitkin minä menin sinne kellariin.
Vanha valolamppu kellarin sisällä syttyi ja sammui, syttyi ja sammui, syttyi...
Alhaalla ollessani kuulin takaani kellarin oven paukahtavan kiinni. Katsoin säikähtäneenä taakseni ylös, ovelle. Kuulin, kuinka kellarin ovi teljettiin kiinni ja kuulin valokatkaisijan pyörähtävän kiinni. Valo sammui kokonaan, pysyvästi. Seuraavaksi askeleet pois ja matkalla loittonevan äänen "Ihan turhaan huudat. Kukaan ei kuule!".
Ja minä huusin silti!

Unessani kiipesin portaat ovelle ja pyyhin samalla hämähäkin seittejä kasvoiltani. Hakkasin ovea, huusin ja hakkasin. Mitään ei tapahtunut. Oli vain pimeys ja hiljaisuus. Kyyneleet alkoivat vieriä silmistäni ja pakokauhu vallata minut. Ajattelin vain, etten saisi seota sinne pimeään, vaan täytyy olla skarppina. Yrittää kaikin keinoin kaivaa ulos sieltä. Ja niin minä aloin kaivaa kiviseinää oven ympäriltä.

Kynnet katkeilivat ja sormet olivat pian verillä. En tuntenut kipua, vaan pelkkää pelkoa, vihaa ja itsesyytöksiä. Miksi annoin tämän tapahtua?! Miksi?! Miksi uskoin ihmistä, joka valehteli muutenkin? Ihmistä, joka oli enemmänkin eläin tai hirviö. Jotain ihan muuta kuin ihminen. Ja mikä pahinta... Hän teki sen uudelleen!

En tiedä aikaa, mutta olin jo sopeutunut pimeään. Näin ympärilläni hämähäkkien kutomat verkot ja niissä niiden saalistamat kärpäsen raadot. Näin hämähäkit, jotka vaanivat pimeydessä. Näin verta valuvat käteni. Vain pienen valoviivan, mikä hiipui oven raosta pimeydeksi. Tunsin voivani pahoin. Ja minä oksensin.

Käpertyneenä pieneksi mytyksi nukuin kellarin lattialla. allani oli pahvin pala, minkä olin löytänyt aiemmin kellarista. Se hieman edes suojasi pahimmalta kylmyydeltä kivilattialla. Siinä maatessani, kuin arka, pelokas ja haavoittunut jänis, ovi aukaistiin. Valo sokaisi minut ja hyppäsin pystyyn hieroen silmiäni. Varjo ovenraossa nauroi käheästi. Tunnistin äänen ja kohta varjokin selkeni häneksi. Pääsin ulos vankilastani, kunhan olin ensin siivonnut oksennukseni. Pääsin ulos, mutta vain hetkeksi. Tästä vankilasta tuli vain numero 1. Seuraava vankilani oli toisaalla. Huoneessa. Lukkojen takana.

Jos se olisi totta, kysyisit varmasti,  Miksen lähtenyt pois heti? Tai myöhemmin? Suhteesta, mikä söi minua ja lopulta melkein tappoikin. Kysyisin sitä itsekin ja kysyisin sitä sinultakin, jos olisit siinä tilanteessa. Vastaisin kuitenkin itse niin, että olin liian sinisilmäinen, liian heikko, liian sokea itselleni ja toiselle, uskoin liikaa, lopulta pelkäsin liikaa... En ollut minä. Olin jokin ihan muu. Hauras ja rosoille särkynyt nukke. Niin unessani tunsin.

Heräsin unestani siihen, että rakkaani herätteli minua. Olin itkenyt unissani. Ei minulla enää ole mitään hätää. Kaikki on hyvin. Sanoin. Se oli vain painajaisunta! Onneksi!
Kaikki on todellakin hyvin nyt. Ajattelin. Olinhan herännyt. Huh.
Enää en saanut nukutuksi toviin. Valvoin ja muistelin untani... Niin totta jollekulle?

Kommentit

MerjaHannele sanoi…
Huh. Mikä uni. Minulle se kertoi jotani siitä, mitä olet kokenut. Muistoja niin ahdistavista päivistä, kuukausista ja vuosista, että sellaista ei halua muistella päiväsaikaan. Miksi sinä nyt unen näit, en tiedä. Minä olen käynyt Krito-ryhmässä läpi Läheisriippuvuutta ja siihen kuuluvia asioita. Kirjan avulla. Läheisriippuvainen... on paikallaan vaikka haluaisi paeta. ei kykene. Ennekuin jotain ratkaisevaa tapahtuu hänen sisällään ja sitten - voi lähteä tai joutuu lähtemään pakoon, ettei kuole. Henkisesti, hengellisesti ja fyysisesti. Voi Vilimarika....syvä myötätunnon huokaus. Minä näin itseni kaivossa, josta ei ollut rappuja, ei mitään, millä päästä ylös. Valo näkyi ylhäällä...
Vilimarika sanoi…
Painajaisia näen toisinaan. Se on niitä keinojani, millä käsittelen piilomuistiani. Osa asioista kun on jossain taka-alalla, osa muistoissa mukana.
Tuolloin, kun elin onnettomana, olin varmasti läheisriippuvainen ja pelokas ja naamioin kaiken sen tuntemuksen "rakkaudeksi" tai joksikin muuksi, mitä se ei ollut. Nyt on jälkikäteen helppo sanoa, etten ollut oma itseni enkä tiennyt edes rakkaudesta yhtään mitään. Moni asia valkeni jälkeenpäin. Silloin, kun aloin elää itselleni ja yksin.
Yksin oleminen oli todellakin suurin ja paras ratkaisuni. Oli pakko opetella olemaan yksin ilman takertumista. Sen vuoksi voin nyt elää terveellä pohjalla normaalia, hyvää parisuhdetta. :) Mutta muistot ovat ja pysyvät, vaan jatkan elämääni antamatta niiden pilata päivääni. :)

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Tervetuloa syksy: Syksyinen atc + TUTORIAL

Luonnon syksyinen kauneus saa ihastumaan itseensä. Puiden oranssit ja punaiset lehdet, keltaiset sienet metsässä sekä upeat muuttolintuparvet, jotka toivottavat hyvää syksyä kiljahduksineen meille Pohjolaan jääville.

Syksy on yksi suosikeistani, sillä syksyisin voi kääriytyä rakkaan kainaloon tunnelmoimaan tähtitaivasta tai lumoutuneena katsomaan iloisena liehuvaa nuotion liekkipatsasta. Pimeällä tuli on niin eriä, mitä valoisan aikaan.


Syksyisin on taivaallista laittaa villasukat jalkoihin ja ylisuuri villapaita ylle. Vetää jo valmiiksi virttyneen ja venyneen villapaidan helma polvienkin yli sohvalla kyyhöttäessäni. Pöydällä höyryää lämmin matcha ja kädessäni on englanninkielinen kirja tai muotisuunnittelupeli tabletilla. Ah, elämää!


Tämä postaus on osa Blogisisaret-yhteisön Tervetuloa syksy-postauksia. Löydät kaikki aiheen postaukset täältä. Teemapostaukset jatkuvat pitkälle lokakuuhun. Pysykäähän kuulolla. Blogisisarista löytyy taitavia eri aihepiireistä bloggaavia naisia ja minulla…