totaalinen unohdus

Toisinaan vaan käy niin, ettei millään muista oikeaan aikaan olla oikeassa paikassa. Näin sitten unohtui kesäkuun alkupuolelta valokuvan ottaminen ja tänne sen laittaminen ajallaan. Nyt kuitenkin muistin ja nappasin kuvan ja täällä se sitten on. Yhdeksäs kuva kohti kesää!


Aikaisemmat kuvat näet "TÄÄLTÄ"

vinkkaanpa vielä, että tänään on viimeinen mahdollisuutesi osallistua aamutakin arvontaan! 



Kommentit

Anonyymi sanoi…
Aika kiva katsoa moinen kuvakollaasi, jossa on otettu kuva ssamasta paikkaa kuukauden välein.-tässä tapauksessa 9kk ajan. :) *peukku ylös sille!*

Juhannus on lusittu ja lähdemme raahustamaan kohti syksyä.
En tiedä onko minulle tullut joku keskikesän masennus vai mikä... tuntuu kaikki jotenkin niin `raskaalta`...
Jospa tämä olisi vain ohimenevää.

Jokos sinä olet käynyt pulahtamassa luonnon vesissä uimassa?
Meillä ei ole vielä (-kään) käyty kun ei ole uskaltanut viedä lapsia viileiden säiden vallitessa ilmatilaa. :D
Ei viitsi tietoisesti ottaa rikiä että saavat jonkun keuhkotaudin tms. Ehtiihän nuo vielä.
Mikäli kelit lämpenee pysyvämmin.

Hauskaa kesän jatkoa sinulle!

Terkuin
~Kataris~
Viltsu sanoi…
Kiitos. Tällaisia haasteita onkin kiva tehdä, kun vielä muistaisi sen oikeana päivänä julkaista! Tosin eihän tässä nytkään mennyt montaa päivää yli aijotusta päivästä. :)

Minun uimiseni ovat jääneet jo aikaisemmin, sillä selkäni/hermostoni ei kestä järviveden tai uimahallien veden lämpötilaa/lämmönvaihtelua poistuessa vedestä. Sitä tuskaa en toivoisi kokevani uudestaan. Se lyö jalat alta! Toisaalta se liike, kun asento vaihtuu uima-asentoon, on sekin mahdotonta.
Toukokesäkuun vaihteessa meni jaloilta talvikarvat ja sitä samaista vedessä kävelyä voin lämpimillä ilmoilla harrastaa. Valella vettä päälleni ja kietoutua iiiisoon pyyhkeeseen.

Meillä alkanut hieman olotila kohentua surusta, menetyksestä ja stressistä. Valoa kohti mennään. Hitaasti mutta varmasti.