Paha hyvä vai hyvä paha?
Ihmisluonto on mystinen. välillä mietin, onko joku synnyttyään jo sellainen vai kasvaako ympäristön tai kokemustensa vuoksi juuri siksi, mitä on nyt. Olkoon hyvässä tai pahassa sitten. Eikö lapset ole viattomia ja kilttejä alkujaan? Mutta toisaalta, lapsissakin on hyvin julmia tapauksia... Miksi?
Voiko ihminen olla sairauden vuoksi julma? Tai sairauden vuoksi maailman ihanin? Voiko luonne sanella sen, mitä olet loppuelämäsi ajan?
Nämä ovat kysymyksiä, joihin en tiedä vastausta täysin. voin vain arvella ja miettiä vaikkapa omakohtaisia kokemuksiani. Olen ollut arka lapsi, mutten synnynnäisesti. Olen aikuisena alistuva ja arvostan pieniä asioita. Olisinko sitä ilman kokemuksiani? Sairauttani? Tuskin... Tai en minä tiedä! Voisin ainakin kuvitella, että olisin ainakin hieman itsekkäämpi, vaativampi ja menevämpi, jos asiat olisivat olleet toisin.
Entä ne ihmiset, jotka ovat ilkeitä toisille? Mikä heidän taustallaan on? Yleinen paha oloko? Aina vaan purkaa toisiin pahaa oloaan ja valittaa kaikesta? Etsiä syntipukkia muista, eikä nähdä omaa virhettään? Miksi? Tai ne kaikista narsistisimmat persoonat, patologiset valehteklijat, väkivaltarikolliset, murhaajat, pedofiilit, raiskaajat... Ovatko he olosuhteiden pakosta sellaisia? Vai sairaudesta? Syntyjäänkin mustia sydämeltään? Kaltoin kohdeltuja?
Entä hyväntekijät, toisten auttajat... Mikä heidät on saanut antamaan kaikkensa toisten eteen? Jättämään vaikka koko maallisen maailman ja kulkemaan hyvyyttä ja vapahtajaa kohden? Onko siinä vain ja ainoastaan kaikki mennyt oikein? Vai kenties nähneet, ettei maallinen maailma ollut hyvä, heitä varten? Kaipaavat totaalista rauhaa. Vai hyvittää omat tekonsa?
Mietteitä, kysymyksiä ilman vastauksia. toisaalta, tarvitaanko kaikkeen vastausta?!
Omia mottojani ovat mm. "hyvä palkitaan", " Kohtele toisia kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan", "hymy palaa aina takaisin", "ole rohkeasti oma itsesi". Ei, en ole täydellinen silti! Minussakin on virheeni. Mutta myös se hyvä ja kaunis puoli. Eikö kaikissa ole molempia? Mietin, voisikohan pahinkin muuttua hyväksi? ja taas kysymysten tulva jatkuu... Keitän kahvit!
Voiko ihminen olla sairauden vuoksi julma? Tai sairauden vuoksi maailman ihanin? Voiko luonne sanella sen, mitä olet loppuelämäsi ajan?
Nämä ovat kysymyksiä, joihin en tiedä vastausta täysin. voin vain arvella ja miettiä vaikkapa omakohtaisia kokemuksiani. Olen ollut arka lapsi, mutten synnynnäisesti. Olen aikuisena alistuva ja arvostan pieniä asioita. Olisinko sitä ilman kokemuksiani? Sairauttani? Tuskin... Tai en minä tiedä! Voisin ainakin kuvitella, että olisin ainakin hieman itsekkäämpi, vaativampi ja menevämpi, jos asiat olisivat olleet toisin.
Entä ne ihmiset, jotka ovat ilkeitä toisille? Mikä heidän taustallaan on? Yleinen paha oloko? Aina vaan purkaa toisiin pahaa oloaan ja valittaa kaikesta? Etsiä syntipukkia muista, eikä nähdä omaa virhettään? Miksi? Tai ne kaikista narsistisimmat persoonat, patologiset valehteklijat, väkivaltarikolliset, murhaajat, pedofiilit, raiskaajat... Ovatko he olosuhteiden pakosta sellaisia? Vai sairaudesta? Syntyjäänkin mustia sydämeltään? Kaltoin kohdeltuja?
Entä hyväntekijät, toisten auttajat... Mikä heidät on saanut antamaan kaikkensa toisten eteen? Jättämään vaikka koko maallisen maailman ja kulkemaan hyvyyttä ja vapahtajaa kohden? Onko siinä vain ja ainoastaan kaikki mennyt oikein? Vai kenties nähneet, ettei maallinen maailma ollut hyvä, heitä varten? Kaipaavat totaalista rauhaa. Vai hyvittää omat tekonsa?
Mietteitä, kysymyksiä ilman vastauksia. toisaalta, tarvitaanko kaikkeen vastausta?!
Omia mottojani ovat mm. "hyvä palkitaan", " Kohtele toisia kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan", "hymy palaa aina takaisin", "ole rohkeasti oma itsesi". Ei, en ole täydellinen silti! Minussakin on virheeni. Mutta myös se hyvä ja kaunis puoli. Eikö kaikissa ole molempia? Mietin, voisikohan pahinkin muuttua hyväksi? ja taas kysymysten tulva jatkuu... Keitän kahvit!
Kommentit
Ok, miäpä nakkaan meiliä. :)