Mielen mustassa maassa

Runoni, ethän kopioi sitä!

Yhteinen hetki, käsi kädessä kuljettu reitti. 
Ensin nauraen ja juoksuaskelia ottaen, 
sitten hitaammin maahan katse painaen.
Voin kanssasi pysähtyä tien varrelle, 
ottaa kiinni kädestäsi ja katsella, 
kuinka kengänkärjelläsi potkaisema kivi lennähtää syrjemmälle. 
Voin katsoa sinua silmiin ja kysyä: 
Haluatko kulkea hitaammin vai pysähdytäänkö puiston penkille hetkeksi yhdessä. 
Tahdotko että kuljen edelläsi odottaen sinua, 
tulisit askeleen jäljessäni, varmasti kuitenkin.
Vai tahdotko kääntyä, yksin mennä?
Pieni paleleva siipirikkolintuni. 
Minä kuljen kanssasi niin kauas ja niin kauan, kuin haluat. 
En minä väsy hitaammassa enkä nopeammassakaan matkassa. 
minä kuljen kanssasi pimeässä kivikkoisessa maastossa 
tai synkimmässäkin sysimetsässä. 
Odotan että yö väistyy harteiltasi. 
Odotan, että päivä sarastaa uudelleen sinullekin. 
Että aurinko kuivaa aamukasteen niityltä. 
Että sinä taas hymyilet säteilevänä.