Luonnollista

Luonto ja luonnollisuus ovat minulle tärkeitä. Siitäkin huolimatta, että nykyaikana pinnallisuutta arvostetaan enemmän ja enemmän. Laihuutta niinkin paljon, että ollaan valmiita muokkaamaan vartaloaan kirurgisin menetelmin, värjätään hiuksia, meikataan ja uloshan ei mennä ilman meikkiä, otetaan erilaisia ruiskeita ryppyihin ja kohotellaan kasvoja, rintojen "pitää" olla suuret ja pystyssä vanhallakin.... Luonnollisuus Armi Kuuselan tai muiden entisaikojen kaunottarien mukaan ei enää ole ihannetta. 

Itse kyllä meikkaan kevyesti ja toki haluan pukea sellaiset vaatteet päälleni, että olisin suht asiallisesti puettuna. Ei mitään napapaitoja ja pyllyvakohousuja tällä ruholla! Tai legginssit, jotka tuovat jokaisen makkarani esille armotta. Mutta en ole valmis maksamaan satoja euroja yksistä housuista tai hameesta vain merkin takia. En koreilemaan mainosnukkena vain siksi, että olisin siten suosittu ja kiinnostava. Jollen kelpaa omana itsenäni, sitten tuskin minuuteni kelpaisi rahallakaan. 

Toisinaan luonnollinen "kauneuteni" on koetuksella ja koen, ettei siitä ole rippeitäkään tallella. Johtuen sairaudestani ja sen tuomasta naisellisuuteni menetyksestä hetkellisesti. 

Eilenkin oli tosi kakka päivä kipuillen ja odotin niin kovasti unta ja tätä päivää. Makasin vaan sohvalla vääntelehtien mahdollisimman mukavat ja väljät vaatteet päällä, että ne antaisivat periksi siinä rimpuillessani kipujen kourissa. 

Ei siinä naisellisuus ja seksikkyys ole mielessä, kun tuskan hiki puskee pintaan ja naama on kurtussa kivuista. Yrittää vaan löytää asennon, missä olisi hyvä olla hetken edes. Kerätä voimia seuraavan asennon löytämistä varten. 

Tulisipa yö... Unet. Hetki ilman tietoisuutta.... Mutta kuinkas ollakkaan, unet olivat hyvin ahdistavia ja heräsin kaiken lisäksi yökkäilyyni. Onneksi se pahoinvointi tasaantui valveilla ollessani suht nopeasti ja sain hetken aikaa rauhoituttua.

Sitten kun uni taas olisi tullut, kello soi Murusella töihin. Olin lopen väsynyt ja voimaton. Jäin nukkumaan vielä poikkeuksellisesti, vaikka yleensä nousen "kaveriksi" aamupalalle. Onnekseni sain unesta kiinni. Taas unet aivan sekoja ja ahdistavia.

Herättyäni uudemman kerran päivemmällä, olivat kivut sitä luokkaa, etten yhtään ihmettele uniani. 

Ihan varuilta vielä tutkiskelin uneni sisältöä ja tulkitsin niitä ja sitähän ne: "Kroppani käy säästöliekillä ja huutaa energiaa ja voimaa. Oman tahtoni vastaisesti olen joutunut luopumaan omasta naiseudestanija seksikkyydestäni." No jaa... Ainakin tuollaisissa tilanteissa kyllä! Onneksi on niitäkin hetkiä, jolloin voin paremmin ja silloin naiseuteni puhkeaa kukkaan!  

geokätköpurkki!

Taitaa tulla aikamoinen droppipäivä tästä päivästä, että saan olotilani sille mallille, että ensi yön saisin levättyä levollisesti. Luonnollista lääkitystä kehoni hyvinvoinnille. Voimaa jaksaa arjesta minulle annetuin eväin.

Joku voisi ajatellakin, että ristinsä se on tuokin saanut kannettavaksi ja onhan se tietysti niinkin. Olen kuitenkin vuosien saatossa kasvanut tähän siinä mielessä, että osaan rajoittaa tekemisiäni, osaan olla itsellekin armollinen ja osaan etsiä sitä hyvää ja kaunista ympärilleni. Ennenkaikkea arvostan pieniä iloja, luonnollisia arvoja, terveyttä ja kykyä liikkua, luontoa... 

Liikkuminen onkin hyvin luonnollinen asia. Lasten ja aikuisten tulisi liikkua voimiensa mukaan. Lapsillekin on tarjolla vaikka ja kuinka paljon valmiiksi rakennettuja leikkipuistoja, joissa on ilmaista käydä peuhaamassa. Samalla voisi aikuisetkin peuhata potkien palloa lapsensa kanssa tai valita tällaisen kuvan mukaisen monitoimipuiston, jossa laitteta myös aikuisille. Ja jollei löydy omalta paikkakunnalta moista, luonto on ihan täydellinen paikka liikkua! 

Sammalmättään päällä jalka oppii kulkemaan, kantojen yli nousemaan. On oksia, puun runkoja, kiviä ja kallioita. On puita kiivetä tai järviä uida. Antaa mielikuvituksen laukata ja ottakaa mukaan vaikkapa jokin leikki tai mistä lapsesi tykkää. 

Muistan lapseni lapsuudesta, kuinka hauskaa olikaan leikkiä metsässä "Runen ukkoja". Risumiekat ja kalliolla kiipeilyt. Vallihaudat kallioiden takana ja puut olivat suojamuureina. 

Vaikkemme me ihan tyystin luonnon armoille heittäytyisikään ja haluamme hitusen kaunistautua ja olla naisellisia naisia tai miehekkäitä miehiä välillä, antaa sen luonnon kauneuden kuitenkin olla läsnä sydämessämme. Luonnollisuutta unohtamatta. 

Uskon, että jo tänä iltana, tai viimeistään huomena, minäkin hehkun kauneutta. :)