Kerran elämässä ainakin kahdesti ja kahdesti nakataan korttiinkin

TJK 25 (Kortti sai jo uuden kodin)

Lehden kasvokuva päätyi kortin taustaksi, mutta vain osittain. Tuo katse oli niin syvä ja hypnotisoiva. 

Se suorastaan vaati kanssaan kiertoradalle erilaisia pieniä esineitä. 

Olen aina miettinyt erilailla kuin muut. 

se näkyy tässäkin kortissa. ;)

TJK 26 (tämä kortti matkasi jo maailmalle)

Kun teemme asioita uudestaan ja uudestaan, teemmekö ne aina rutinoituneina ja tympeä ilme kasvoilla? Voisiko joskus tehdä jonkin asian hieman eri tavalla?! Oppia kenties uutta, olla avoimin mielin mukana?! 

Kun ilmapallo lentää kuvaan mukaan nauruilme kasvoillaan, voiko arkkitehtikään enää olla vakava?! 

Tämän kortin kuvat lehdistä ja kynällä piirtelin hieman viivoja ja laskin mittoja.

Kerran elämässä tulisi tuntea itsensä musikaalin tähdeksi ja antaa sävelten kuljettaa. 

Olen tanssinut estraadeilla, ollut laulamassa karaokea ja vetänytkin sitä itsekin ravintolassa. Kyllä niissä hetkissä on se tunne ollut mukana. etenkin tanssissa, jonka piti olla elämäni rakkaus harrastusta kohtaan. Se tunne ON MAHTAVA! Kun musiikki vie mukanaan ja kun et näe ympärilläsi mitään muuta. On vain musiikki ja liike. 

Kerran elämässä tulisi istua autoon ja lähteä ajamaan vailla päämäärää. 

Autoa en voi ajaa kortittomana, mutta auton kyydissä olen ollut ilman päämäärää monenmonta kertaa. Se on hauskaa! Ja se, kun lähtee kävelylle ilman päämäärää. Tai polkupyörällä. No, sitä en voi enää tehdä, mutta kävellä voin.