Elämä on kuin tivoli

Elämämme on yhdenlaista tivolia. 

Toisina päivinä nousemme ylöspäin, olemme huipulla ja joku kerta alkaa alastulo vauhdilla. maasta sitä jokaisen on ponnistettava välillä. Odotettava, että se oma vaunu lähtisi taas ylöspäin. 

Elämässämme voimme kohdata hauskojakin asioita. Asioita, joihin emme uskoneet törmäävämme. Huumoria. Naurua. Iloa. 

Kaiken ei todellakaan tarvitse olla tavallista, mustavalkoista, rutinoitunutta tai tylsää arkea. Arkenakin voi ja saa irrotella. aikuinenkin saa pitää hauskaa lapsen lailla. Leijua jalat ilmassa, kunhan muistaa välillä myös sitä maatakin tallata. 

On hetkiä, jolloin tapaamme erilaisia ihmisiä. Osa jää pysyvästi luoksemme, osalla on jokin tärkeä tehtävä sen pienen hetken lähellämme. Joku pinkoo samoin tein pois luotamme. Jokainen tapaaminen on kuitenkin merkityksellinen. Olkoon kuinka tuttu tai tuntematon tahansa. Näyttäköön miltä tahansa. Olkoon arvonsa tai ammattinsa mitä vain.  Juuri sekin ihminen, jolle aikoisit nauraa makeasti päin naamaa tai solvata tai vihaasi purkaa, mieti, että hänkin opettaa sinua tai on jostain syystä elämääsi tullut siksi hetkeksi. Kasvattajaksesi.

Toisinaan joudumme tasapainoilemaan nuoralla. Kallistummeko sinne vai tänne puolelle? Putoammeko vai pystymmekö sinnittelemään loppuun saakka? Teemme valintoja, jatkaakko vai kääntyä takaisin? Onko kaikki se tuleva riskinoton arvoista? Saavutammeko lopuksi euforiaa vai mielipahaa? 

Vaikka kuinka haluaisimme saavuttaa maalin välittömästi ja päästä asioista eteenpäin, pois, on silti hetkiä, että on vain pysähdyttävä puolivälissä. Katsottava tilannetta uudestaan. Huokaistava ja kerättävä lisää voimia jatkaaksemme taas eteenpäin. Aina ei ryntäily ole paras vaihtoehto.

Ja jos ajattelemme, että onpas tämä helppoa ja jo niin nähty, voimme ottaa uudenlaisen askeleen. Voimme nostaa haastettamme aavistuksen kerrallaan. kouluttautua lisää, yrittää kovempaa ja jotain vaikeampaa, haastaa itsemme johonkin uuteen ja erilaiseen. Näin emme tylsistyisi siihen samaan kaavaan.

Voi niitä voiton kiljahduksia! Onnistumisen iloa! Juhlaa ja suitsutusta! 

aina emme kuitenkaan voi onnistua kaikessa. Silloinkin on noustava ylös ja uskottava itseensä. siihen, että epäonnistuessammekin opimme uutta. Sanottava itsellemme, että ei se mitään! Yritän uudestaan! Kylläpä osasinkin kaatua hienosti ja nousinpas ylös nopeasti.

Jokaisella meistä on taakkamme kannettavana ja jokaisen taakka on vaikea. Emme me voi verrata toistemme taakkoja! Se mikä minulla on, on ja pysyy minun taakkanani. Ei se ole sinulta pois, ei vähennä sinun murheitasi eikä myöskään lisää niitä. Se mitä sinä tunnet, olkoon se isoa tai pientä, se on sinun taakkasi ja juuri niin vaikea tai helppo kuin sen tunnet olevan. Älä siis vertaile, vähättele, suurentele, paisuttele. maailma ei pelastu, nälänhätä ei lopu tai sodat eivät muutu rauhaksi siksi, että sinä vähättelisit omia kipujasi, laskujesi määrää tai muita huoliasi. Keskity olennaiseen ja tee asioille jotakin! aloita itsestäsi!

Onneksemme jotkut murheet ja huolet ovat voitettavissa helpostikin. Ensijärkytyksen jälkeen voimme nujertaa murheemme. Huomata, että säikähdimme liian varhain. ah, se tunne, kun olemmekin oman elämämme herroja ja rouvia! 

Tai kun selätämme ne taakkamme kokonaan! 

eihän ne historiastamme poistu. Onhan ne muistissa. Mutta olemme uusien tuulien kuljetettavina jo! 

Tärkeintä elämässämme on se, että olemme oma itsemme, teemme parhaamme, elämme omaa elämäämme ja arvostamme nimenomaan itseämme. Se, että olemme sinut itsemme kanssa. Että elämme unelmaamme. Kohtelemme itseämme armollisesti, mutta myös tarvittaessa ruoskimme lisää vauhtia. Emme lannistu liian helpolla emmekä anna toisten ihmisten mielipiteiden olla oman onnemme esteenä. 

Vaikka me kuinka tekisimme taikoja, osoittaisimme hyvyytemme ja taitomme, kunnioittaisimme lähimmäistä ja olisimme miten hyviä tahansa, aina on joku, joka arvostelee meitä, jolle emme merkitse mitään, joka antaa iskuja vasten kasvojamme, joka motkottaa tekemisistämme tai tekemättä jättämisistä, joku joka ei vaan ole samaa mieltä tai joku jolle emme koskaan tule olemaan tarpeeksi hyviä. On ihan totta, että teemmepä mitä tahansa, emme voi miellyttää jokaista. Kun yhdelle olet hyvä, toisen mielestä et arvosta häntä tarpeeksi. Tai kuten sanonta kuuluu: Kun yhdelle kumarrat, toiselle pyllistät.

Muista myös, ettei sinunkaan tarvitse pitää kaikista! Riittää, kun olet itsesi kanssa sinut.

Kaikella on aikansa. Kaikella on oma tyylinsä. Kaikella on... No.. Ihan kaikkea.

Toisinaan emme näe sitä, mitä meillä on tai mitä tarvitsisimme oikeasti. Silloin voimme säntäillä hervottomasti tai olla lamaantuneena. Tylsistyä tai ahdistua. Masennuksen kouraan voimme joutua. 

Mutta kun vain huomaisimme, ettei huppu silmillä ole ihan fiksua, voisimme nähdä sateenkaaria, kukkaan puhkeavia pensaita, oman kauneutemme sisältä ja ulkoa... 

Jokaikinen meistä on omalla tavallaan kaunis! 

Hurjaa vauhtia! Uupumiseen asti menoa. Väsymystä. Loppuunpalamista...

Ja sitten totaalinen pysähdys. 

Huilaa välillä! Vaikka kuinka tekisi mieli vähän lisää ja vielä, pitää meidän myös levätä! Nukkua hyvät yöunet, nauttia ravinnosta, huolehtia hygieniasta, hemmotella itseämme ja toisia...

Välillä tuntuu siltä, että kaikki on niin kaukana. Ettemme yllä mihinkään. Ettei saavuteta tarpeeksi tai ettei rahat riitä. Ettemme pääse eteenpäin. 

Pysähdy, rauhoitu ja vedä syvään henkeä. 

Mieti, kuinka tästä eteenpäin?! 

Voiko olla ilman jotakin tai kuinka saavuttaisimme haluamamme?

Voiko sen korvata toisella?

Voiko sittenkin se oma nurmi olla yhtä vihreä kuin kauempanakin oleva?

Voiko se huvipuisto olla omassa kaupungissa ihan yhtä kiva, kuin kaukana maailmalla maksullinen huvitusparkki?

Onhan meillä omat turvaverkkommekin sekä suojelusenkelimme. Meillä on läheisemme ja perheemme. Meillä on koti ja paikka missä on hyvä ja turvallinen olla. Meillä on Suomenmaassa loppupelissä ihan hyvä olla. On terveydenhuolto, koulutus, toimeentulo, ruokaa ja katto pään päälle. On sosiaaliturvatunnus ja väestörekisteri. On poliisit ja palokunta, ambulanssit ja armeija. Meillä on ihan kaikkea, mitä jossain ei ole ollenkaan. 

tulee hetkiä, jolloin tervehdimme uusia ihmisiä. Tulee hetkiä jolloin vilkutamme jäähyväisten merkeissä. Jonkin vanhan loppu on aina uuden alku. 

On asioita, mitkä ovat itsestäänselviä. On myös asioita, joita tarkistamme ohjekirjoista. Jotkut asiat vaan on ja tulee olemaankin mysteereitä. Osa voidaan arpoa ja saada sillai vastauksia. Monesti on vain yksi ainoa oikea ratkaisu, mutta vielä useammin todetaan, ettei ole yhtä oikeaa vastausta. 

Harrastuksia, intohimoa, tunnemyrskyä, työtä, huvia... 

elämämme on paljon erilaisia asioita, tuntemuksia, olotiloja, kokemuksia, ajatuksia...

Ja aina on yksi varma asia meillä ihan jokaisella:

Tulevaisuuteen kuljemme huppu silmillä tietämättä, mitä on oven takana, seuraavalla pysäkillä, toisessa tilanteessa, huomisessa. Olkoon se hyvää taikka pahaa, ollaan valmiita. Antaa huomisen tulla!