Kerran elämässä piirtelin Murusen käteen kukkakedolla... Tai jotai...

Kuinka paljon saakaan asioita mahtumaan otsikkoon, jos oikein haluaa. :D Joskus eräs kaverini sanoikin, että minulla on lahja saada yhteen tekstiviestiin mahtumaan todella paljon asioita, kun taas hän itse ei saa millään lyhennettyä yhdeksi viestiksi samoja asioita. Kohteliaisuus sekin. :)

Mutta juu, siis kukkasia ja sydämiä löytyy nyt kaupan hyllyltä rannekoruista. 

"KURKISTA"

Murunen lupasi edesmenneelle kisullemme, että kunhan pienestä aika jättää, jostain aikaa ottaisi tatskana pikkusemme itseensä. Nyt olemme suunnitelleet paikkaa ja kuvaa ja piirsin sitten vapaalla kädellä yhdenlaisen kuvan malliksi. Olipas jännää "tatuoida" toinen. :) Samointein sainkin pyynnön tehdä toisellekin hahmottelun hänen lapsistaan. 

Tämä atc on jo mennyt. 

Kerran elämässä tulisi vastata hymyyn kadulla sen enempää ajattelematta. 

Tämä on niitä asioita, joita olen tehnytkin välillä. Oli aika, jolloin enemmänkin hymyilin, sitten hymy katosi sisältäni ja nyt se on tässä viime vuosina alkanut taas palaamaan takaisin. Sisäinen valo, loisto ja kirkkaus toivon mukaan pysyvät aina jatkossa hohteessaan. Tahdon olla onnellinen ja tahdon jakaa sen hyvän olon muillekin. Se on mahdollista, kun on sisäinen rauha.