Norsuja, juuriolutta ja superylläreitä, kerrankin elämässä
Pitkästä aikaa takanani levolliset ja hyvät yöunet. Nautinto. Ihan erilainen fiilis herätessä ja koko päivän ajan. Sitä ihminen tarvitsee voimaa keholle ja mielelle ja energiaa jaksaa normaalia elämää, saatikka kaikkia ylimääräisiä rasitteita.
Olen käynyt elämäni aikana niin pohjalla, ettei siellä valoa näkynyt. Yksin en olisi jaksanut silloin etsiä ratkaisuja ja keinoja, mutta onnekseni enkeleitä oli jo silloin lähelläni. Aina enkelit ovat minut löytäneet jostakin, vaikka asunkin kaukana suvustani ja ystävistäni. Uusia ihmisiä on tullut vastaani elämäni raitilla ja ollut siinä, missä pitääkin sillä hetkellä. aivan samoin, kuin itsekin olen ollut kaikille heille läsnä, joita olen auttanut selviytymään elämän haasteista vaikeina aikoina. tiedän, mitä on saada, mitä on antaa "kaikkensa".
Kokemusteni vuoksi tiedostan hyvin omat voimavarani ja sen, mihin voin joutua, ellen huomioi heikkouksiani tai voimieni hupenemista. Siksi olen päättänyt keskittyä siihen, että jaksan ja voin hyvin. Ja kuten jo aikaisemmin olen kertonut, oli hetkiä, jolloin asiat olivat todella vaikeita, stressaavia ja voimia kuluttavia. Olisin voinut antaa kaiken luisua, mutta kun tahdoin jaksaa, niin siitä sitten on jollain tavalla noustava. Jaksettava. Saatava voimaa ja pieni pala kerrallaan kasattava voimavara-varastoa.
Mikä sinun voimavarasi on?
Mistä saat aineksia jaksaa vaikeinakin aikoina ja siitä eteenpäin, jos on tullut kerralla "liikaa" kaikkea niskaan?
Minulle se on kokonaisvaltainen oman itseni hoitaminen. Ihan ruokailusta alkaen lepo, harrastus, rentoutuminen, luonto, puhuminen, musiikki....
Kerran elämässä tulisi jättää vastaamatta, kun puhelin soi. On otettava vapaus olla olematta tavoitettavissa aina ja kaikkialla.
Minä en ole sellainen puhelimessa roikkuja, joka elää puhelin kourassa kaiken aikaa. Laitan puhelimen äänettömälle yöksi. Jätän puhelimeen vastaamatta, jos ei ole sopiva hetki. Saatan jopa "unohtaa" puhelimeni jonnekin pitkäksikin aikaa ja olla vastaamatta. Helpoiten minut saa kiinni viestillä. Ne luen kyllä. Ja tuntikausia kestävät puhelut eivät ole minun juttuni. Etenkään, jos ei ole oikeasti asiaa! On tuskastuttavaa roikkua puhelimessa kuunnellen toisen hengitystä tai kun hän lukee ääneen lehteä ja mainoksia tai keskustelee muiden huoneessa olevien kanssa.
Joskus oli sellainen tuttava, joka omisti 5-6 puhelinta ja kaikissa oli liittymä. Hän tarvitsi ne kaikki, jotta jos joku soitti silloin, kun hän oli toisessa puhelimessa ja kolmas hälytti, niin neljäs soi... Siis mitä ihmettä?! Ja sitten hän vastasi niihin muihin puhelimiin kesken kaiken ja lopetti kesken toisen puhelun vain siksi, että joku toinen soitti toiseen puhelimeen...
Jos vain yksi puhelu oli auki kerrallaan, eikä kaijuttimien kautta soittanut toisille toistensa puheluita, niin sitten saattoi jutella 8-10 tuntia sitä yhtä puhelua! Sanoinkin useinkin, että hei, en mä jaksa, mulla on muutakin tekemistä ja tarvitsen kaksi kättä kotiaskareissa. Sain haukut päälleni, kun olin niin epäystävällinen ja yhtään en välittänyt hänen seurastaan... Aha.
Puhelimen käyttäjiäkin siis on moneksi.
Toisinaankaipaan niitä aikoja, kun oli tosiaan lankapuhelin eikä sen kanssa kuljettu joka paikassa. Silloin tavattiin ihmisiä ex tempore ja käytiin kahvilla toisten luona. Silloin oltiin enemmän yhdessä perheen kanssa ulkona. Tunnettiin naapurit ja lainattiin heiltä kananmunia ja sokeria. Vastineeksi vietiin takaisin viedessä myös pala kakkua.
Yhä on onneksi niitä ihmisiä, jotka yllättävät ystävänsä ja tahtovat pitää yhteyttä muutenkin, kuin tuntikausia puhelimessa roikkuen. Toki se puhelin on näppärä keino kuulla kauempana asuvan ääni. Kohtuudella!
Tässä viikolla sain pakettikortin ja muutama päivä meni, että sen paketin sain haettua. annoin pakettikortin postin tiskille ja sain vastineeksi huikean suuren laatikon, mikä painoi melkein 10 kiloa! Siltä se ainakin tuntui ja postimaksut juoruavat samasta. Huomasin ystäväni nimen siinä paketin päällä.
Kotiin päästyäni avasin varovastipakettia ja hihkaisin suureen ääneen heti sinne kurkattuani. Niin uskomaton määrä ihania asioita, etten tiennyt, itkeä vai nauraa! Kädet vapisten nostin kortin käteeni ja aloin lukea.
Eikö olekin kaunis kortti!
Kortissa kerrottiin, että ystäväni halusi yllättää ja samalla siivota kotonaan. No yllätti todellakin!
En ottanut kuvaa siinä mielentilassa ja tunteiden myllerryksessä, mutta kyllä se sellainen ylläri oli, että kun yhden tavaran otin ihastuksesta mykkänä käsiini, alta paljastui uusi ihastuttava asia ja sai huokaamaan syvään.
Mm. kuvassa oleva norsukaulakoru ja -rintakoru sieltä löytyi. Lisäksi askarteluun kaikenlaista, tarrakonetta ja kynäpurkkia. Askartelulehtiä ja vaikka mitä! Ihastuin myös pikkuriikkiseen hopean väriseen "ukkoon", joka nyt kipittää korvan lehteäni pitkin. ;) Samaten vanhan rikkinäisen hiusdonitsin tilalle sain uuden.
Kiitos ihana Tuikku! <3
Illan päätteeksi sauna ja saunajuomaksi juuriolut.
Kommentit