Runotorstaita valokuvan kanssa

Suljettuna neljän seinän sisälle. 
Vangiksi kotiini.
Yksin, pimeässä.
Minä kuuntelen ääniä ulkoa.
Kuulen vain hengitykseni, sydämeni sykkeen,
nyyhkytykseni.
Kyynel vierähtää silmäkulmastani poskelle.
Kaipaan niin valoa, auringonpaistetta.
Kaipaan nauravia ihmisiä.
Lintuja, lapsia.
Kaipaan vapautta olla ja mennä,
vapautta kulkea,
vapautta olla minä.
Painan pääni hiljaa polviani vasten.
Nyyhkytän vielä kerran,
sitten syvään henkäisen.
Taas yksi pitkä päivä...
Vai oliko se yö? En tiedä.
Montako vielä?
Ja sinä olet ainoa, jonka näen.
sinulla on valta minun elämään.
Sinun valtasi tekee minusta sairaan.
Heikon. Pelkäävän.
Mustelmilla, vartaloni ruhjeilla.
Sisältä ja ulkoa.
Vain yhtä asiaa toivon;
että kerran vielä pääsen vapauteen!

Kaikki käy, 
Olkoon se hetki valossa, hetki vapaudessa, 
hetki ruhjeitta... 
Anna minulle hetki vapautta! 
Kaikki käy... 
tiedän, sinun on valinta.
Vai onko se sittenkään niin? 
voinko paeta?! 
Olla vapaa kokonaan?
saada vihdoin kokea ilon ja rauhan? 
Pelotta?! 
Minä odotan...


Runo on omani, joten kopiointi kielletty.