Elämäni koru

Elämäni kirjaa olen availlut teille sivu kerrallaan, aukeamaa kirjoittamalla ja joskus palannut takaisin taaksepäinkin, uudestaan ja uudestaan. Osa teistä tietää enemmän, osa vähemmän. Riippuen varmasti siitäkin, oletteko tulleet lukijakseni vastikää vai jo Vuodatuksen aikaan. Kenties joku teistä on seurannut elämääni ennen bloggailujakin. Livenä. Silti monikaan teistä ei tunne minua juuri ollenkaan. Todellista sisintäni. Kaikkea sitä, mitä seinien sisällä on ollut, kulisseissa tai kulissien takana. Tai kenties asioita, joista en ole koskaan saanut sanottua kenellekkään. Jos edes itsellenikään myöntänyt niitä.  Osa ei tule koskaan paljastumaankaan kaikille. Ei tietenkään!

On kuitenkin asioita, jotka olen tuonut julki ja tulen tuomaan. Ja nyt viimeisimpänä teemanani olen kertonut minua raivostuttavista asioista. Niin, ajatelkaas. Positiivinenkin ihminen raivostuu välillä! Olenhan vain ja ainoastaan ihminen! Ihmisillä on erilaiset tunteet.

Tiesitkös, että minulla on myös symbolinen tunnus ihollani omasta minuudestani. Kuva muistuttaa minua siitä, että olen selviytyjä, vahva ja taistelen vaikka hautaan saakka, jos tarve. Se kertoo siitä, että olen kaunis ihminen. Ja että kauneimmankin sielun alla on terävät piikit, joilla pistää tarvittaessa. Kuvassa on myös jotain muuta. Jotain, mitä en täällä ala kertomaan.

Elämäni tärkeimpiä symboleja on siis ruusu. Hento varsi piikkeineen, mikä saa nupun kasvamaan ja lopulta nupun avautumaan  suureksi kukkaseksi. Piikkien jäädessä piiloon terälehtien taakse.

Näitä samoja asioita kirjoitin myös "Amps-korun" Julialle hänen pyynnöstään. Kerroin ruusun tarinaa ja omaa tarinaani. Eikä mennyt kuin tovi, sain kuulla, että Julia halusi antaa minulle elämäni korun lahjaksi. Kuvassa näet kännykkäkorun, jonka sain. <3

Jos kiinnostus heräsi ja haluaisit itsekin kenties tilata Ampsilta vastaavanlaisen korun, 

AMPS-KORUT löydät "TÄÄLTÄ". 

Tarjolla on edullisia koruja, joissa näkyy herkkyys ja kädentaito. Korvakoruja, kännykkäkoruja ja kaulakoruja. Tilauksesta muutakin kivaa. 

Amps-korun sivulta löytyvät hintatiedot, mutta myös materiaaliselostus, johon kannattaa myös perehtyä. 

"Materiaaleista". Arvostan todella paljon rehellisyyttä ja juuri tällainen rehellinen sivusto saa minun sympatiani puolelleen! 

Hinnatkaan eivät päätä huimaa. 

"HINNASTO"

Käy toki katselemassa, löytyisikö sinullekin jotain.

Ja Julia, KIITOS!

Elämäni koru on kaunis ja löysi paikkansa lompakostani. 

Omaan teemaani palatakseni:

Kerroinkin jo aiemmin, että minua raivostuttaa valehtelu ja liiottelu, vääristely ja toisten kaltoin kohtelu. Siitä haluan vielä kertoa hieman. Nimittäin joskus törmää sellaisiin ihmisiin, jotka eivät saa sanotuksi suoraan asioita. Toisinaan taas sanotaan töksäyttämällä mitä tahansa. Missä se kultainen keskitie menee? Onko se nyt niin vaikeaa olla asiallinen ja silti rehellinen?

Minua ei raivostuta niinkään paljon se, jos minulle tehdään kupruja, mutta se, että näen läheisteni, ystävieni tai jollakin tapaa tärkeiden ihmisteni kärsivän, se minusta tuntuu pahalta enemmän! Vastikää törmäsin taas tilanteeseen, jossa minulle ehdotettiin käydä katselemassa hieman kauempana maisemia, yksityiskohtia... Joo, arvasinhan minä, että minulle tärkeä henkilö halusi kenties soittaa jollekin tai laittaa tekstaria. Rauhassa. tutkiskelin paikkoja, katselin aikani maisemia, odottelin ja palasin takaisin. Tulinkin hieman liian aikaisin, sillä tekstari pärähti puhelimeen. Tämä henkilö kertoi kyselleensä kavereita käymään. Miten saattoikin mieleeni tulla vastaus jo ennenkuin tiesin totuutta?! "Ei jaksa tai kerkeä"? Olin hiljaa kuitenkin... Vastaus tuli; "Ei jaksa lähteä". Niinpä niin. 

Näin toisen ilmeen, kun yrittää olla välinpitämättömän oloinen ja laittaa puhelimen pois. Samaan aikaan se pettymys huokuu hänestä. Että mua sieppasi hänen puolestaan!

Ei se, että oikeasti olisi jaksamisesta kiinni. Tottahan jokainen meistä on välillä oikeasti kiireinen, oikeasti väsynyt, oikeasti rahatilanne huono, kipeä... Mitä tahansa! Tai ei vaan huvita. Sekin on normaalia. Mutta tässä tilanteessa se on joka kerta tätä "En jaksa"-tarinaa silloin, kun kysely tulee tästä samasta suunnasta. Ellei ole avun tarvetta itsellään siellä. Sitten kyllä jaksetaan ja ei ole kiirettä eikä mitään, kun joku toinen ystävä tarvitsee apua, kyytiä, seuraa... Ajomatka olisi samansuuntainen. Voisi poiketa vaikka ohikulkumatkalla kahvilla pikaseen.  Tai jos joku muu soittaa, että lähdetkö jäälle istuskelemaan tai lähdetkö kahville tms. Soittelee ja viestittelee ja tapailee. Se vastaus oli niin tyypillistä "jos sanon, etten jaksa, ei tartte selitellä enempää"-vastaus. Mua raivostutti niin kovasti tämän minulle tärkeän henkilön puolesta! Jos ei seura kelpaa, miksi ei sanota suoraan?! Miksi se on aina se sama "En jaksa", kun kuitenkin jaksamisia on kaikkeen muuhun?! ARGH! Tällaiset asiat minua suututtavat. Jollei suoraan valehtelu, niin ainakin kiertelyä ja kaartelua. Sanomatta jättämistä tai jotain muuta vastaavaa. 

Elämäni koru muistuttaa nyt lisää minua omasta minuudestani. Siitä, kuka ja mitä olen oikeasti. Että varjoisina päivinäkin ja niinä hetkinä, kun raivostuttaa ja olen pahalla päällä, muistaisin, että olen myös se kaunis ruusu. Joo... piikkeineen. ;)