Olen oppinut jotakin itsestäni

Olen miettinyt mielessäni asioita tässä jo tovin aikaa. Niin paljon kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut vähälle aikaa. Tuntuu siltä, kuin talvi olisi ollut kylmempi ja jääkiteiden peittämä, vaikkei se sitä niin pahasti ollutkaan. Voimat uupuivat ja silmäpussit kasvoivat. Tokihan huolta ja murhetta on ollut, joten ehkä siksi on otteenikin ilosta ja elämisen nautinnosta hieman irronnut.

Eilen istuimme nuotiolla ja katselin liekkien leimua. Mieleeni tuli vastikää telkkarista katsomani dokumentti tuhoisasta tulipalosta. Kuolleita oli kymmeniä, loukkaantuneita satoja. Eilen kuulin uutisista myös kolmen naisen löytyneen elossa. Olivat olleet 10 vuotta kadoksissa. Eilen myös luin erään henkilön tekstejä, joissa hän valitti joka hemmetin pikkuasiaa ja etsien etsi ongelmia, murheita, vikoja ja valittamisen aiheita. Minulla paloi pinna!

Eilen vielä mietin tunnekuohuissani tätä elämäänsä kyllästynyttä ihmistä. Ajattelin, että kyllähän maailmaan mahtuu hänenkin kaltaisiaan ihmisiä eikä todellakaan ole ainoa. Mietin, että en voi ketään muuttaa, enkä haluakkaan sitä. Mutta eikö todellakaan itse huomaa, kuinka ahdistavaa elämää elää? Hän pilaa oman elämänsä ja siinä samalla pilaa toistenkin päivän.

Olin todella tuohtunut ja kirosin niin sen valittamisen kuin valheetkin. Säälin kerjäämisen, liiottelut ja luulottelut, toisten morkkaamiset ja itsensä jalustalle kohottamiset. Kaiken!

Minä en hyväksy valehtelua tai toisten hyväksikäyttöä. En säälinkerjuuta sillä, että saisi siitä hyötyä. Siksi tämä tunteilujen sekamelska.

Tänä aamuna heräsin aikaisin ja vielä silmät kiinni ollessani, Murusenkin vieressäni tuhisemassa, ajattelin eilistä. Ajattelin pitemmällekin itseäni. Ne tunteet, kun tuolla tavoin pinna palaa, tai yleensäkin se, että annan kenenkään pilata minun elämääni sillä, ettemme ole samanlaisia ajatuksiltamme ja periaatteiltamme, se on niin turhauttavaa ja niin typerää! Miksi minä edes vaivaudun lukemaan sellaista, mikä saa minut raivostumaan? Pitäisikö minun ihan katsoa peiliin ja tehdä asioille jotain? Jos kerta raivostuttaa, silloin on parempi olla poissa sellaisesta seurasta. HELPPOA! Minulla on valinnanvaraa lukea tai olla lukematta. Yksinkertaista! 

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö saisi purnata tai valittaa, jos on aihetta. Nyt ei pidä sekoittaa tätä vuodattamistani ihan normaaliin pahaan mieleen tai siihen, että joku nyt joskus jotain tuskailee. Sehän on normaalia! Minullakin on huonot päivät ja välillä jokin asia ketuttaa. Niinkuin nyt eilen viimeksi! Ja ihan varmasti itsetunnon ollessa alhaalla se itsesäälikin on yleistä ja normaali reaktio. En todellakaan kirjoita nyt sellaisesta. Vaan ihan oikeasti valheellisuudesta, josta on todisteita. Ja nimenomaan se valheellisuus ja kuinka se tapahtuu ja miksi, se minua raivostutti.

Nyt kuitenkin päätin lopettaa itseni kiusaamisen ja keskittyä "parantamaan" oman mielialani. Löytää takaisin itseni ilon ja hyväntuulisuuden. Lopettaa ainaisen turhautumisen ja suuttumuksen tunteen. Hyvä minä!

 Itsestähän se on lähdettävä, muutoksen! Ei siitä, että alkaisin toista muuttamaan ja vaatimaan olemaan kaltaiseni tai muutakaan. Minun itseni se on tiedostettava ja elettävä niin, että olen sinut itseni kanssa ja voin oikeasti sanoa olevani itse tyytyväinen itseeni. Kaikin puolin. 

Kukaan ei voi myöskään muuttaa minua. No, joskus se oli toisin, mutta ei enää koskaan uudestaan! Voin itse muuttua, jos oikeasti haluan. Ja haluanhan minä!

Haluan nähdä peilikuvani hymyilevän taas ja nähdä, kuinka silmäni loistavat. Haluan energisyyteni päästä valloilleen. Inspiroitua! Haluan huutaa ilosta maailmalle! En surusta tai pahasta olosta. Haluan maalata sateenkaaren värisiä kukkia paperille ja päästää värikkäitä ilmapalloja taivaalle! Haluan puhaltaa saippuakuplia ja juosta perhosen perästä...
no ok ok.. Nyt tuli raja vastaan. ;D Jos vaikka katselen sen perhosen lentelyä. ;)

Puissa on hiirenkorvia, maasta alkaa kasvaa uutta elämää. Lintujen liverrys herättää aamulla ja kissani rakastaa auringon säteitä. Katselemme parvekkeen ikkuna-aukosta ulos. Tuoksuttelemme kissan kanssa raitista ilmaa. Vielä se on mahdollista. Ei kauaa, sillä remontti on jo käynnissä. Kohta saamme talon päälle muoviverhon. Pimeys koittaa.

Laitan kynttilöitä palamaan. Kaipaisin tänne jäätelökioskia, josta hakea pehmistä kävellen. Käymme pesemässä veneemme tänään. Löysin uuden kuvankäsittelyohjelmankin puhelimeen.
Kyllä... Elämä on taas valoisa ja aurinkoinen!

Se henkilö on rikas, jolla on enemmän ystäviä kuin vihollisia, ei pelkää ketään ja on niin kiireinen, ettei hänellä ole aikaa arvostella muita ihmisiä eikä heidän suunnitelmiaan.