Runo-päiväkirjaani
Otin rippinuoren käsikirjasta otteen tähän alkuun.
Jos todella välittäisin, katsoisin sinua silmiin, kun puhut minulle; ajattelisin sitä, mitä olet sanomassa mieluummin kuin sitä, mitä itse aion sanoa seuraavaksi; kuulisin tunteesi yhtä hyvin kuin sanasi. Jos todella välittäisin, kuuntelisin olematta puolustuskannalla; kuuntelisin päättämättä sitä, oletko oikeassa vai väärässä; kysyisin sinulta miksi, en vain miten ja milloin ja missä.
Jos todella välittäisin, antaisin sinun tuntea minut; kertoisin sinulle toiveistani ja unelmistani; kertoisin sinulle, missä menin puhki ja milloin kokosin itseni. Jos todella välittäisin, nauraisin kanssasi, mutta en sinulle; puhuisin kanssasi, mutta en vain sinulle ja tietäisin, milloin ei ole oikea hetki tehdä kumpaakaan.
Jos todella välittäisin, en kiipeäisi aitojesi yli; pysyttelisin lähellä, kunnes laskisit minut portista; en avaisi salaisuuksiasi; odottaisin, kunnes ojentaisit minulle avaimen. Jos todella välittäisin, panisin käsikirjoituksen syrjään ja jättäisin selitykseni kotiin.
Esitys loppuisi. Olisimme omat itsemme.
Tästä voin jatkaa omilla runoillani. Osa teistä tietääkin, että runoni ovat minulle päiväkirjan korviketta. Olen kirjoittanut niitä nuoruudestani saakka. Avaan siis teille päiväkirjani sivuja sivu kerrallaan. Olet blogini lukijana siis etuoikeutettu. Ja koska kyseessä on henkilökohtaisia asioitani ja minun omia runojani, pyydän, ettet kopioi niitä!
Pyysin, ei enää riidellä.
Ei riitamme ole enää tervettä.
Olit samaa mieltä.
Seuraavana aamuna riitelimme uudestaan.
Kyyneleet silmissä.
Kuljemmeko tuhon tietä?
********************************************************************************
Jos parisuhteessa ei voi kertoa,
ett mulla on paha olla,
on suhteellammekin paha olla.
********************************************************************************
Kuin isku vasten kasvoja, törmäsin hänen kuvaansa.
todella pelkäsin, tiesin, jotain olisi tehtävä.
Suojeltava itseäni ja perhettäni.
sinua ja minua.
Mainitsin asiasta sinulle ohimennen.
En halunnut sinun huolestuvan.
Samaan aikaan olin itse pakokauhun vallassa.
Onko meidän mentävä?!
Turvaan... Minne?
Vai voimmeko jäädä?
Toivon parasta...
********************************************************************************
Samaan aikaan pelkään monia asioita,
minuun koskee ja minä olen hajalla.
Rahat lopussa ja mietin, olenko tarpeeksi vahva.
Olisit mun turvasatama.
Olisiko sinulla siihen voimia?
*******************************************************************************
Ensimmäisen kerran pitkään aikaan
katsoin eilen jäiseen veteen.
Mietin, kuinka helppoa olisi kadota siihen mustaan,
syvään virtaan.
Antaa kaiken olla.
Lopettaa.
Ajattelin elämääni.
Kaikkea hyvää ja kaikkea pahaa.
Ajattelin perhettäni.
Otin askeleen taaemmas,
en voinut enää pidätellä kyyneleitä.
******************************************************************************
Minä vain toivoin hetken lohtua.
Hetken syliä, ihan vaan olla.
Että kertoisit, mitä sinä haluat.
Että sanoisit, olen sun enkeli.
Lie olin oikeassa,
kun tunsin etten ole tarpeeksi.
Sanoin sen ääneen ja
sä lähdit. Jätit yksin.
Silloin, kun eniten sua tarvitsin.
*******************************************************************************
Ei yksi pieni asia minua satuta,
vaan kaikki se, mitä jo on taustalla.
Täytyy katsoa syvemmälle
jäävuoren huipusta...
...Jos haluaa, jos uskaltaa.
*******************************************************************************
Rakkauttako?
Nukahtaa ja herätä kyyneliin.
Rakkauttako?
Kun vihdoin uskaltaa avautua,
kertoa tuntevansa huonommuutta ja torjutuksi tulemista,
ja toinen suuttuu ja jättää yksin.
Rakkauttako?
Jäädä yksin, kun on jo hajalla.
Rakkauttako?
Kun tekee parhaansa ja
saa siitä huutoja.
RVarastoako?
Kun yrittää lähestyä
ja toinen irrottaa käden ympäriltään.
Rakkauttako?
Kun vihdoin nukahtaa,
lähtee toinen pois jättämättä edes viestiä.
Jos todella välittäisin, katsoisin sinua silmiin, kun puhut minulle; ajattelisin sitä, mitä olet sanomassa mieluummin kuin sitä, mitä itse aion sanoa seuraavaksi; kuulisin tunteesi yhtä hyvin kuin sanasi. Jos todella välittäisin, kuuntelisin olematta puolustuskannalla; kuuntelisin päättämättä sitä, oletko oikeassa vai väärässä; kysyisin sinulta miksi, en vain miten ja milloin ja missä.
Jos todella välittäisin, antaisin sinun tuntea minut; kertoisin sinulle toiveistani ja unelmistani; kertoisin sinulle, missä menin puhki ja milloin kokosin itseni. Jos todella välittäisin, nauraisin kanssasi, mutta en sinulle; puhuisin kanssasi, mutta en vain sinulle ja tietäisin, milloin ei ole oikea hetki tehdä kumpaakaan.
Jos todella välittäisin, en kiipeäisi aitojesi yli; pysyttelisin lähellä, kunnes laskisit minut portista; en avaisi salaisuuksiasi; odottaisin, kunnes ojentaisit minulle avaimen. Jos todella välittäisin, panisin käsikirjoituksen syrjään ja jättäisin selitykseni kotiin.
Esitys loppuisi. Olisimme omat itsemme.
Tästä voin jatkaa omilla runoillani. Osa teistä tietääkin, että runoni ovat minulle päiväkirjan korviketta. Olen kirjoittanut niitä nuoruudestani saakka. Avaan siis teille päiväkirjani sivuja sivu kerrallaan. Olet blogini lukijana siis etuoikeutettu. Ja koska kyseessä on henkilökohtaisia asioitani ja minun omia runojani, pyydän, ettet kopioi niitä!
Pyysin, ei enää riidellä.
Ei riitamme ole enää tervettä.
Olit samaa mieltä.
Seuraavana aamuna riitelimme uudestaan.
Kyyneleet silmissä.
Kuljemmeko tuhon tietä?
********************************************************************************
Jos parisuhteessa ei voi kertoa,
ett mulla on paha olla,
on suhteellammekin paha olla.
********************************************************************************
Kuin isku vasten kasvoja, törmäsin hänen kuvaansa.
todella pelkäsin, tiesin, jotain olisi tehtävä.
Suojeltava itseäni ja perhettäni.
sinua ja minua.
Mainitsin asiasta sinulle ohimennen.
En halunnut sinun huolestuvan.
Samaan aikaan olin itse pakokauhun vallassa.
Onko meidän mentävä?!
Turvaan... Minne?
Vai voimmeko jäädä?
Toivon parasta...
********************************************************************************
Samaan aikaan pelkään monia asioita,
minuun koskee ja minä olen hajalla.
Rahat lopussa ja mietin, olenko tarpeeksi vahva.
Olisit mun turvasatama.
Olisiko sinulla siihen voimia?
*******************************************************************************
Ensimmäisen kerran pitkään aikaan
katsoin eilen jäiseen veteen.
Mietin, kuinka helppoa olisi kadota siihen mustaan,
syvään virtaan.
Antaa kaiken olla.
Lopettaa.
Ajattelin elämääni.
Kaikkea hyvää ja kaikkea pahaa.
Ajattelin perhettäni.
Otin askeleen taaemmas,
en voinut enää pidätellä kyyneleitä.
******************************************************************************
Minä vain toivoin hetken lohtua.
Hetken syliä, ihan vaan olla.
Että kertoisit, mitä sinä haluat.
Että sanoisit, olen sun enkeli.
Lie olin oikeassa,
kun tunsin etten ole tarpeeksi.
Sanoin sen ääneen ja
sä lähdit. Jätit yksin.
Silloin, kun eniten sua tarvitsin.
*******************************************************************************
Ei yksi pieni asia minua satuta,
vaan kaikki se, mitä jo on taustalla.
Täytyy katsoa syvemmälle
jäävuoren huipusta...
...Jos haluaa, jos uskaltaa.
*******************************************************************************
Rakkauttako?
Nukahtaa ja herätä kyyneliin.
Rakkauttako?
Kun vihdoin uskaltaa avautua,
kertoa tuntevansa huonommuutta ja torjutuksi tulemista,
ja toinen suuttuu ja jättää yksin.
Rakkauttako?
Jäädä yksin, kun on jo hajalla.
Rakkauttako?
Kun tekee parhaansa ja
saa siitä huutoja.
RVarastoako?
Kun yrittää lähestyä
ja toinen irrottaa käden ympäriltään.
Rakkauttako?
Kun vihdoin nukahtaa,
lähtee toinen pois jättämättä edes viestiä.
Rakkauttako vai lopun alkua?
******************************************************************************************
Eka päivä: sovittiin
Toka päivä: Pyysin, ettei enää riidellä.
Kolmas päivä: Varastoa siivotessani itkin ja vapisin.
Neljäs päivä: Heräsin, kun suljit oven perässäsi.
Viides päivä... Uskon ihmeisiin.
********************************************************************************
Elämä kanssasi on yhtä juhlaa.
Ja joskus juhlatkin loppuvat ja
tulee maata kaatava krapula.
Tunne, ettei siitä selviä.
Haluaa kuolla.
Kommentit