Säännöt ei sitten koske minua!
Kun kaikesta pitää valittaa, valitetaan sitten kunnolla. Valitetaan vaikka säännöistä, joita meille yhteiskunnassa on annettu. Jokaisesta kanssaihmisestä, jokaisesta blogista. Valitetaan kesähelteistä ja kuumuudesta, talvesta ja järvien jäätymisestä. Valitetaan valittamasta päästyämme ihan mistä tahansa, kunhan vain valitetaan! Päästään vielä guinnesin kirjaan tai Ollakko vai eikö olla-tv-ohjelmaan! Maailman valittavin kansa!
Mentäisiinkös mukaan Rouvan maailmaan. Keksitäänkö hänelle nimeksi vaikka... Ja kakat! Rouva on rouva ja sillä selvä! Joku voisi saada aihetta valittaa, jos oman nimen lukisi tässä!
Raha.. Ai hyvänen aika! Rouva valittaa rahasta! Valittaa siitä, ettei sitä ole, tai että sitä on, muttei osaa sitä oikein käyttää. Valittaa palkasta, ylityökorvauksista, bonuksista, tulevista eläkkeistä, raha-arvan voitosta... Kunhan vaan siinä on kaksi sanaa: RAHA ja VALITUS!
Suomalaiset ovat niin mahdottoman jänniä tässä asiassa, että kaikesta löytyy valittamisen aihetta. Ei muualla maailmassa tällaista nurinaa ja purnaamista ole aiheesta kuin aiheesta ja koko aikaa! Etenkin jos ne aiheet revitään myös kauneudesta, kivoistakin asioista. Vaikkapa nyt siitä, että joku tekee kauniista kodistaan kaunista blogia. Rouvahan päätti valittaa siitä, kuinka siistiä bloggaajan kotona on aina! Rouva valittaa niiden kuvien tarvikkeista kuinka kalliita ne ovat ja kuinka ne ei kelpaisi omaan kotiin. Hyvänen aika! Rouvan ei tarvitse muuttaa bloggaajan kotiin! rouvan ei tarvitse ostaa niitä samoja tavaroita! Rouva voi levitellä omassa kodissaan sukkahousut lattialle, murennella pullan pöydän alle ja jättää leukapielestä nyppimänsä karvatkin lavuaarin reunoille.
Ja jos Rouva sattumoisin sairastuu, valitus on taattua! Rouvalla on kolotusta, turvotusta, tukkoisuutta, palelua, hikoilua, kuumotusta, jyskytystä, virtsan karkailua ja pierun roplatusta. Valitetaan ja voivotellaan joka mutkassa! Eikä haluta ketään palvella ja passata kahville tultaessakaan. Potilas-raukka! Mutta auta armias, jos rouva tarvitsee jotain kaupasta tai lääkäristä, kaverilta tai kummisedän kaimalta niin "MINULLA ON OIKEUS!". Sillon ollaan niin tormakkaana, että oikeutta saadaan kanssa! Viis siitä, onko se oikeus itse keksittyä vai todellista. Ja kun kaikki ei aina mene haluamallaan tavalla, alkaa... Kappas vaan... VALITUS! On se kumma, kun en saa oikeutta, en tahtoani läpi enkä sitä mikä minulle kuuluu. Yritäppä mennä selittämään väliin, että anteeksi, mutta on olemassa säännöt, joista ei voi joustaa... STNA NIIN! Sanoitko mulle noin?! Haastan oikeuteen tuollaisesta! Valitetaan sitten asiakaspalvelusta! toimivuudesta, hitaudesta, kiirehtimisestä ja maksuista.
Rouva hyvä.. Yrittää virkailija väliin heittää, mutta keuhkot täyteen ilmaa vetäneenä rouva ei ole hyvää nähnytkään, vaan antaa paukkua! Ollappa virkailija läsnä, niin paukkuisi käsilaukusta! Sitten valitettaisiin puolin ja toisin oikeudessa Valituslautakunnassa saakka.
Rouva kipaisee hetkiseksi rauhoittelemaan itseään facebookissa, twitterissä tai muussa sometuksessa. Rouvan kaverit samaa narisijakansaa. Kaveri numerolla yksi: "Just ku olin siivonnu, mies ja koira likaisilla kengillään ja tassuillaan lompsottelevat sisään. Tenava harjoittelee vaipatta ja luirautti suoraan pestylle matolle. " Kaveri numerolla 2: "töissä oli kakka päivä. En saanut varastaa kaverin eväitä". Kaveri numerolla 3: " Ostin uuden neuleen kampaajareissulla ja sitten alekorista uuden kynsilakan ja kulkiessani autokaupan ohi, näin tosi edullisen avoautonkin. Ruokakaupassa katsoin lompakkoon, eikä siellä ollut kuin kymppi. En sitten saanut ostettua edes ruokaa. Tätä se on arki. Rahaa ei ole. Olisinpa edes maahanmuuttaja, niin eläisin leveästi, mutta ei. Ei edes ruokaan riitä rahat".
Äkkinäisempi voisi tuhahtaa, että olkaas nyt jo, akat, vaiti, mutta rouva ymmärtää kanssasisariaan! Facebookin valitusrinki perustettu yksimielisesti.
Rouva haluaa keittää sumpit välillä. Kahvinkeitin kusasee alleen, eikä ala pelittää. Missä vika?! No kas, sehän vuotaa! Facebookkiinhan siitä on kirjoitettava! Onpa hyvä homma! Sain uutisen! Ajattelee rouva!
Muristen ja purnaten nakkaa rouva keittimen pihamaalle vesisateeseen. Pirulainen! Oota vaan... Joudut Konttiin siitä!
ja rouva alkaa pukemaan ulkovaatteita päälleen. Kiiruhtaa linja-autoon juoksujalkaa keitin sylissään.
Kuljettajalle rouva toki valittaa, kun kuljettaja ei yhtään osannut jarruttaa sopivassa kohtaa. rouvalla piti ottaa 2 askelta oikealle. Oikeistopuoluettako se tollero luulee rouvan kannustavan!? Maalaistollo!
Ensi kerralla saat ojentaa lipunkin kauniimmin! Tervehdi edes! Hymyile! Miksi naurat?! Häpeä pelle!
Rouva jää pois kaupungilla ja vie vedenkeittimen Konttiin. Liian kallis kirppis! Liikaa henkilökuntaa, liian jouten! Liikaa turhaa tavaraa! Liian haiseva paikka! Ei ole tuuletusta, vetää ikkunoista! Missään ei ole myyjiä ja alkaa jo närästää! En muuten jaksa enää seisoa täällä! Soitan poliisit paikalle, jollen saa oikeutta ja palvelua! Haloo! KASSA!
anteeksi, rouva, teidän vuoronne on tulossa... Ja Paskat! Minua ei tällainen sääntö koske! en ala jonottamaan kipeillä jaloilla! Tänne rahat ja tässä kahvinkeitin. Häälahja! Antiikkia! tunnearvoa ja uuden veroinen. Oli se. Kerran!
Rouva saa vihdoin kaksi euroa keittimestä, mikä osoittautui lopulta täysin romuksi. siitäkös kirppisläiset valittamaan toisilleen. Toisaalla kuitenkin rouva puhelin kourassa vaatimassa oikeuttaan.
Kelan taksi, hyvää päivää. Kuinka voin auttaa?!
Tarvitsen taksin kotimatkalle! Olen sairas, vanha ja huonojalkainen. Olen tulossa Teekoosta ja menossa kotiin. ainakin se teekoo luki tuossa ovessa... eri järjestyksessä tosin.. KOO n TEE Ja toinenkin TEE ja i.
Onko teillä lupalappu ja lääkärin määräys?
Elä ala kuule nuor plikka mulle! Minulla on luvat olleet kunnossa jo ennen ku sinä edes rääkäsit ensi kertaa! Telkkariluvattii maksan joka kuukausi! Koiraverot ja ukolle viinat! Kalastusluvattii se vaati kesäkaudelle! Ja sinä alat lupia vaatimaan! Pistä se taksi nyt tänne!
"Mä haluan sen taksin tänne nyt ja heti! Eikö sana kuulu?! Mun vuoro tulla kuulluksi ja ajetuksi! Haloo?! Missä vika?! Kuuluuko?" Ja rouva iskee luurin kiinni. Valitushan siitä alkaa. Linjoista mitkä pätkii, taksikeskuksesta, mikä löi luurin kiinni, takseista, jotka eivät kulje ajallaan ja liikenteen melusta, mikä estää huutamisensa kuulumasta kauemmaskin. Aina käpykylän perukoille saakka! Ja uutta puhelua perään! "Eikö sana kuulu! Auto tänne heti!" Virkailija tuumaa, että tulossa on, kunhan joutaa. Yksi asiakas ennen teitä. anteeksi ja hyvää illan jatkoa. Rouvaa suututtaa entisestään! Miksi hänelle noin sanotaan!? Yksi ennen minua?! EI KÄY!
Haluan auton minulle tähän nyt ja heti! Ja privaatisti! Oma nuori komea kuljettaja siihen ja alekuponki ruokakauppaan! Hyvityksenä vielä kahvipaketti tai edes paketin kääreet, jos ilmaiseksi saa. Olen niin kiltti ja hyvä ollut, että lahjoitin kahvinkeittimen Kontille! Vähän se vuosi pohjasta ja oli johtokin katki, mutta toimi se entivanhaan. Sillä on tunnearvoa ja uutena maksoi mansikoita! Nyt ihan ilmaiseksi sen annoin! Otin vain taksirahat kassalta! Muutaman kympin. Ja nyt en sitten saa sitä kirottua taksia!?
Meillä on säännöt... Haemme teidät seuraavana. Emme voi tipauttaa edellistä tien poskeen. Virkailija yrittää kuuluttaa...
JA MINUA EI SÄÄNNÖT SITTEN KOSKE! PISTE! hyvää hyvyyttäni olen kiltti yrittänyt olla, mutta palaa pinna minullakin. Rouva huutaa astetta kovempaa. Enää en yritä kiltisti ja kauniisti asiaani selvittää. Helekatti! Hommatkaa lisää kuskeja, autoja, taksikeskuksen vaihteeseen vastaajia, puhelimia, tien risteyksiä ja pysäkkejä, joille edelliset eukot jättää kyydistä... Minä haluan nyt kyydin! Olen jo kymmenen tuntia sitä odottanut ja kylmissäni!
Virkailija rykäisee toisella puolen puhelimeen... 10 minuuttia, rouva hyvä. 10 minuuttia. Ei tuntia!
SE HÄVYTÖN NOKKAVA ÄMMÄ!
Sitten kun se rouva lopulta taksinsa saa, valitus jatkuu. Olit sitten myöhässä. Taksissa haisee se edellinen akka. Väärä parfyymi. ajat liian kovasti. Mikään ei ole hyvin! Ja tästä pitäisi vielä maksaa kymppi? Ei hyvää päivää! Minua ei säännöt muuten sitten koske! En maksa näin huonosta palvelusta penniäkään!
Taksikuski jo miettii, antaako kyydin hornantuuttiin, kotiin vai valkotakkisten osastoa kohti. alkaa jo pinna palaa hälläkin. Rauhaa rakastavalla miehellä. Pinna se on hälläkin kiristymässä. Hymyilee silti, alaturpa verille järsittynä. Tekisi mieli sanoa, mutta jättääpä sanomatta. Sehän rouvaa ärsyttääkin. Ei sanaa suustaan saa tuokaan hunsvotti...
Ja liian kauas ajo ovesta! Mitä?! Lääkärin lappua kyydistä?! No ei ole! Ei näkynnä Kontissa lääkäriä! Ottivat lahvinkeittimenniin sinne.. Häälahjaks saadun...
Tämä tarina on kuulkaas onnellinen tarina. tiedätkös miksi? No se rouvan mies, samaan aikaan, ku rouva tuolla maailmallaan seikkaili, se mies oli koiran kanssa kotona kaksin. Söivät sohvalla kahdestaan lenkkimakkaraa paketista suoriltaan. Kuoret nakkas vaan pöydälle, siitä tippuvat lattialle. Kukaan ei ollut nalkuttamassa! Ei vaatimassa oikeutta tai voivottelemassa vaihdevuosiaan. Kerranniin miehellä ja koiralla oli hyvä olla! Rauha talossa. Ja makkaraa!
Mentäisiinkös mukaan Rouvan maailmaan. Keksitäänkö hänelle nimeksi vaikka... Ja kakat! Rouva on rouva ja sillä selvä! Joku voisi saada aihetta valittaa, jos oman nimen lukisi tässä!
Raha.. Ai hyvänen aika! Rouva valittaa rahasta! Valittaa siitä, ettei sitä ole, tai että sitä on, muttei osaa sitä oikein käyttää. Valittaa palkasta, ylityökorvauksista, bonuksista, tulevista eläkkeistä, raha-arvan voitosta... Kunhan vaan siinä on kaksi sanaa: RAHA ja VALITUS!
Suomalaiset ovat niin mahdottoman jänniä tässä asiassa, että kaikesta löytyy valittamisen aihetta. Ei muualla maailmassa tällaista nurinaa ja purnaamista ole aiheesta kuin aiheesta ja koko aikaa! Etenkin jos ne aiheet revitään myös kauneudesta, kivoistakin asioista. Vaikkapa nyt siitä, että joku tekee kauniista kodistaan kaunista blogia. Rouvahan päätti valittaa siitä, kuinka siistiä bloggaajan kotona on aina! Rouva valittaa niiden kuvien tarvikkeista kuinka kalliita ne ovat ja kuinka ne ei kelpaisi omaan kotiin. Hyvänen aika! Rouvan ei tarvitse muuttaa bloggaajan kotiin! rouvan ei tarvitse ostaa niitä samoja tavaroita! Rouva voi levitellä omassa kodissaan sukkahousut lattialle, murennella pullan pöydän alle ja jättää leukapielestä nyppimänsä karvatkin lavuaarin reunoille.
Ja jos Rouva sattumoisin sairastuu, valitus on taattua! Rouvalla on kolotusta, turvotusta, tukkoisuutta, palelua, hikoilua, kuumotusta, jyskytystä, virtsan karkailua ja pierun roplatusta. Valitetaan ja voivotellaan joka mutkassa! Eikä haluta ketään palvella ja passata kahville tultaessakaan. Potilas-raukka! Mutta auta armias, jos rouva tarvitsee jotain kaupasta tai lääkäristä, kaverilta tai kummisedän kaimalta niin "MINULLA ON OIKEUS!". Sillon ollaan niin tormakkaana, että oikeutta saadaan kanssa! Viis siitä, onko se oikeus itse keksittyä vai todellista. Ja kun kaikki ei aina mene haluamallaan tavalla, alkaa... Kappas vaan... VALITUS! On se kumma, kun en saa oikeutta, en tahtoani läpi enkä sitä mikä minulle kuuluu. Yritäppä mennä selittämään väliin, että anteeksi, mutta on olemassa säännöt, joista ei voi joustaa... STNA NIIN! Sanoitko mulle noin?! Haastan oikeuteen tuollaisesta! Valitetaan sitten asiakaspalvelusta! toimivuudesta, hitaudesta, kiirehtimisestä ja maksuista.
Rouva hyvä.. Yrittää virkailija väliin heittää, mutta keuhkot täyteen ilmaa vetäneenä rouva ei ole hyvää nähnytkään, vaan antaa paukkua! Ollappa virkailija läsnä, niin paukkuisi käsilaukusta! Sitten valitettaisiin puolin ja toisin oikeudessa Valituslautakunnassa saakka.
Rouva kipaisee hetkiseksi rauhoittelemaan itseään facebookissa, twitterissä tai muussa sometuksessa. Rouvan kaverit samaa narisijakansaa. Kaveri numerolla yksi: "Just ku olin siivonnu, mies ja koira likaisilla kengillään ja tassuillaan lompsottelevat sisään. Tenava harjoittelee vaipatta ja luirautti suoraan pestylle matolle. " Kaveri numerolla 2: "töissä oli kakka päivä. En saanut varastaa kaverin eväitä". Kaveri numerolla 3: " Ostin uuden neuleen kampaajareissulla ja sitten alekorista uuden kynsilakan ja kulkiessani autokaupan ohi, näin tosi edullisen avoautonkin. Ruokakaupassa katsoin lompakkoon, eikä siellä ollut kuin kymppi. En sitten saanut ostettua edes ruokaa. Tätä se on arki. Rahaa ei ole. Olisinpa edes maahanmuuttaja, niin eläisin leveästi, mutta ei. Ei edes ruokaan riitä rahat".
Äkkinäisempi voisi tuhahtaa, että olkaas nyt jo, akat, vaiti, mutta rouva ymmärtää kanssasisariaan! Facebookin valitusrinki perustettu yksimielisesti.
Rouva haluaa keittää sumpit välillä. Kahvinkeitin kusasee alleen, eikä ala pelittää. Missä vika?! No kas, sehän vuotaa! Facebookkiinhan siitä on kirjoitettava! Onpa hyvä homma! Sain uutisen! Ajattelee rouva!
Muristen ja purnaten nakkaa rouva keittimen pihamaalle vesisateeseen. Pirulainen! Oota vaan... Joudut Konttiin siitä!
ja rouva alkaa pukemaan ulkovaatteita päälleen. Kiiruhtaa linja-autoon juoksujalkaa keitin sylissään.
Kuljettajalle rouva toki valittaa, kun kuljettaja ei yhtään osannut jarruttaa sopivassa kohtaa. rouvalla piti ottaa 2 askelta oikealle. Oikeistopuoluettako se tollero luulee rouvan kannustavan!? Maalaistollo!
Ensi kerralla saat ojentaa lipunkin kauniimmin! Tervehdi edes! Hymyile! Miksi naurat?! Häpeä pelle!
Rouva jää pois kaupungilla ja vie vedenkeittimen Konttiin. Liian kallis kirppis! Liikaa henkilökuntaa, liian jouten! Liikaa turhaa tavaraa! Liian haiseva paikka! Ei ole tuuletusta, vetää ikkunoista! Missään ei ole myyjiä ja alkaa jo närästää! En muuten jaksa enää seisoa täällä! Soitan poliisit paikalle, jollen saa oikeutta ja palvelua! Haloo! KASSA!
anteeksi, rouva, teidän vuoronne on tulossa... Ja Paskat! Minua ei tällainen sääntö koske! en ala jonottamaan kipeillä jaloilla! Tänne rahat ja tässä kahvinkeitin. Häälahja! Antiikkia! tunnearvoa ja uuden veroinen. Oli se. Kerran!
Rouva saa vihdoin kaksi euroa keittimestä, mikä osoittautui lopulta täysin romuksi. siitäkös kirppisläiset valittamaan toisilleen. Toisaalla kuitenkin rouva puhelin kourassa vaatimassa oikeuttaan.
Kelan taksi, hyvää päivää. Kuinka voin auttaa?!
Tarvitsen taksin kotimatkalle! Olen sairas, vanha ja huonojalkainen. Olen tulossa Teekoosta ja menossa kotiin. ainakin se teekoo luki tuossa ovessa... eri järjestyksessä tosin.. KOO n TEE Ja toinenkin TEE ja i.
Onko teillä lupalappu ja lääkärin määräys?
Elä ala kuule nuor plikka mulle! Minulla on luvat olleet kunnossa jo ennen ku sinä edes rääkäsit ensi kertaa! Telkkariluvattii maksan joka kuukausi! Koiraverot ja ukolle viinat! Kalastusluvattii se vaati kesäkaudelle! Ja sinä alat lupia vaatimaan! Pistä se taksi nyt tänne!
"Mä haluan sen taksin tänne nyt ja heti! Eikö sana kuulu?! Mun vuoro tulla kuulluksi ja ajetuksi! Haloo?! Missä vika?! Kuuluuko?" Ja rouva iskee luurin kiinni. Valitushan siitä alkaa. Linjoista mitkä pätkii, taksikeskuksesta, mikä löi luurin kiinni, takseista, jotka eivät kulje ajallaan ja liikenteen melusta, mikä estää huutamisensa kuulumasta kauemmaskin. Aina käpykylän perukoille saakka! Ja uutta puhelua perään! "Eikö sana kuulu! Auto tänne heti!" Virkailija tuumaa, että tulossa on, kunhan joutaa. Yksi asiakas ennen teitä. anteeksi ja hyvää illan jatkoa. Rouvaa suututtaa entisestään! Miksi hänelle noin sanotaan!? Yksi ennen minua?! EI KÄY!
Haluan auton minulle tähän nyt ja heti! Ja privaatisti! Oma nuori komea kuljettaja siihen ja alekuponki ruokakauppaan! Hyvityksenä vielä kahvipaketti tai edes paketin kääreet, jos ilmaiseksi saa. Olen niin kiltti ja hyvä ollut, että lahjoitin kahvinkeittimen Kontille! Vähän se vuosi pohjasta ja oli johtokin katki, mutta toimi se entivanhaan. Sillä on tunnearvoa ja uutena maksoi mansikoita! Nyt ihan ilmaiseksi sen annoin! Otin vain taksirahat kassalta! Muutaman kympin. Ja nyt en sitten saa sitä kirottua taksia!?
Meillä on säännöt... Haemme teidät seuraavana. Emme voi tipauttaa edellistä tien poskeen. Virkailija yrittää kuuluttaa...
JA MINUA EI SÄÄNNÖT SITTEN KOSKE! PISTE! hyvää hyvyyttäni olen kiltti yrittänyt olla, mutta palaa pinna minullakin. Rouva huutaa astetta kovempaa. Enää en yritä kiltisti ja kauniisti asiaani selvittää. Helekatti! Hommatkaa lisää kuskeja, autoja, taksikeskuksen vaihteeseen vastaajia, puhelimia, tien risteyksiä ja pysäkkejä, joille edelliset eukot jättää kyydistä... Minä haluan nyt kyydin! Olen jo kymmenen tuntia sitä odottanut ja kylmissäni!
Virkailija rykäisee toisella puolen puhelimeen... 10 minuuttia, rouva hyvä. 10 minuuttia. Ei tuntia!
SE HÄVYTÖN NOKKAVA ÄMMÄ!
Sitten kun se rouva lopulta taksinsa saa, valitus jatkuu. Olit sitten myöhässä. Taksissa haisee se edellinen akka. Väärä parfyymi. ajat liian kovasti. Mikään ei ole hyvin! Ja tästä pitäisi vielä maksaa kymppi? Ei hyvää päivää! Minua ei säännöt muuten sitten koske! En maksa näin huonosta palvelusta penniäkään!
Taksikuski jo miettii, antaako kyydin hornantuuttiin, kotiin vai valkotakkisten osastoa kohti. alkaa jo pinna palaa hälläkin. Rauhaa rakastavalla miehellä. Pinna se on hälläkin kiristymässä. Hymyilee silti, alaturpa verille järsittynä. Tekisi mieli sanoa, mutta jättääpä sanomatta. Sehän rouvaa ärsyttääkin. Ei sanaa suustaan saa tuokaan hunsvotti...
Ja liian kauas ajo ovesta! Mitä?! Lääkärin lappua kyydistä?! No ei ole! Ei näkynnä Kontissa lääkäriä! Ottivat lahvinkeittimenniin sinne.. Häälahjaks saadun...
Tämä tarina on kuulkaas onnellinen tarina. tiedätkös miksi? No se rouvan mies, samaan aikaan, ku rouva tuolla maailmallaan seikkaili, se mies oli koiran kanssa kotona kaksin. Söivät sohvalla kahdestaan lenkkimakkaraa paketista suoriltaan. Kuoret nakkas vaan pöydälle, siitä tippuvat lattialle. Kukaan ei ollut nalkuttamassa! Ei vaatimassa oikeutta tai voivottelemassa vaihdevuosiaan. Kerranniin miehellä ja koiralla oli hyvä olla! Rauha talossa. Ja makkaraa!
Kommentit