Uusi alku rumalle ankanpoikaselle.
Poissa entisestä,
tässä hetkessä.
Hän haparoiden, katse harhaillen, levitti siipensä.
ei enää ruma ankanpoikanen
vaan vitivalkoinen joutsen.
Enkeli maanpäällinen.
Se oli alku jonkin uuden.
Jonkin paremmanko?
Paremman kuin entinen?
Jos ei ole varjoja, ei erota mikä on valoa, ja jos ei koskaan itke, ei ymmärrä miten ihanaa on hymyillä.
Erään enkelin tarina, osa 4
Tunnisteet:
Erään enkelin tarina,
runokirja,
runot
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
JOKO LUIT TÄMÄN?
Luisin kamala ötökkä invaasio
Kisuystäväni tahtoo kertoa erityisesti sinun kisukamuillesi varoittavan sanasen. kukkuluuruu! Kamut hei, jotai ihan kamalaa tapah...

1 kommentti:
Kyllä tämä enkelikirjasi on upea.
Lähetä kommentti