Jos ei ole varjoja, ei erota mikä on valoa, ja jos ei koskaan itke, ei ymmärrä miten ihanaa on hymyillä.
Erään enkelin tarina, osa 2
Katson itseäni peilistä. Näen elämäni sieluni silmistä.
Sateenkaaren väreissä ja tummien vesien sävyissä.
Näen itseni siinä edessäni; Enkelinä ilman siipiä.
Sädekehä vääntyneenä sylissäni.
Kyyneliä silmäkulmissa.
Tuskan täyttämä kehoni.
Ja tästä on vain jatkettava elämääni.
Tunnisteet:
Erään enkelin tarina,
runokirja,
runot
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
JOKO LUIT TÄMÄN?
Luisin kamala ötökkä invaasio
Kisuystäväni tahtoo kertoa erityisesti sinun kisukamuillesi varoittavan sanasen. kukkuluuruu! Kamut hei, jotai ihan kamalaa tapah...

1 kommentti:
Tämä minulle tekemäsi kirja on kaunis ja koskettava! Kiitos vielä siitä!!!
Lähetä kommentti