Mega valokuvapostaus, huipulla tuulee
Paljon on tehty viikonlopun aikana, joten kaikkea en millään saa yhteen postaukseen tai edes viitsi yhden päivän aikana julkaista. Pääsette nyt kuitenkin nauttimaan meidän kätköreissusta korkeuksiin, mutta myös ihan veden rajaankin.
Tervetuloa nauttimaan kevätpäivän paisteesta kanssamme huipulle!
Minullahan on korkean paikan kammo, joten jo porrasjakkaralla keikkuminen tuottaa haastetta ja ongelmaa. toki oman haasteensa tuo myös ongelmani tasapainon kanssa sekä se tosiasia, ettei kroppani pysty toimimaan samoin, kuin terveellä tai että yleensäkin selkärangassani on metallikehikko, joka osaltaan estää liikkumisen normaaleissa liikeradoissa. Nämä asiat huomioonottaen olen todellakin voittanut itseni taas tänä viikonloppuna!
Me seikkailimme vanhalla puolustusvoimien varikkoalueella, jossa näkyvyys on erinomainen ja maisemat komeat joka puolella ja kaikkialla. Ensin kävimme etsimässä panssarivaunureitiltä metsikön reunalta puukalikkaa, mikä oli puukalikoiden ympäröimänä. Eh...
Löytyi! :)
Maasto oli kuivaa ja louhikkoistakin, joten odotin koko ajan käärmeiden pesien osuvan kohdalleni. Voit uskoa, että säikähdin, kun yks kaks jalkojeni juuresta vilahti jokin mateleva? otus. Kiljahdus! Ja kun tokenin, menin hissukseen perästä ja huomasin, että eihän se madelutkaan, vaan kipitti jaloillaan. Katselimme hetken sisiliskon kanssa toisiamme ja sitten pakitin pois.
Korkeuksiin paistaa aurinko lämpimästi, joten kukkasetkin kukkivat siellä runsaasti.
Lähdimme jatkamaan matkaa ja sotilasteitä pitkin siirryimme toisaaalle. Välillä kuuntelimme peipposten laulua, välillä etsimme kätköjä sisältä, ulkoa, alhaalta ja ylhäältä. Myös vaijerissa roikkumasta kahden lyhtypylvään välistä. ;)
Kaikki on särettävä, mitä särkeä pystytään. Eikös se ole niin joidenkin nuorten mielestä? Tai aikuistenkin? Niin oli kokenut tämäkin sotilaiden varasto kovia. Säilyi puolustusvoiman käsittelyssä, muttei nuorten kaljoittelussa.
'
Keräsimme tölkit ja pullot, ne ehjinä säilyneet, auton konttiin ja hyvät rahat saadaan sitten kauppareissulla niistäkin. Että kiitos vaan nuoriso. Ensi kerralla voisitte jättää vaikka muovikassiin ehjinä ne jemmaan, eikä särkeä pitkin pientareita niitä.
Katselimme yhtä kätköpaikkaa "sillä silmällä", jotta ei helekutti! Minä + tähystystorni?!
Koska haluan haastaa itseni ja pelkoni, tietenkin kiipesin edes yhtään epäröimättä, huipulle asti. voin kertoa ihan rehellisesti, että pelotti, oksetti, huimasi ja itketti! Etenkin, kun katselin istuessani tasanteella, tukipilari tiukasti puristettuna sylissäni, että kappas. Puijon torni on tasan samalla korkeudella kuin mekin! Suuretkin puut allamme. Kaiken lisäksi se torni huojui tuulessa! Onneksi Murunen ei pelkää korkeita paikkoja, vaikka kertoikin pelänneensä tuolla. Sai kuitenkin logattua meidät kätköpurkilla. Tietenkin se oli siellä kaikista korkeimmalla! 190metriä järvenpinnan yläpuolella ollessa alkaa äiti tulla mieleen ja sen verran pelottaa meitsiä, että kiire tuli poistua paikalta.
Yritin kuitenkin pari todistusaineistoa ottaa sieltä huipulta.
Murunen sai kameran lopulta.
Kaiken kruunasi tietenkin se tieto, että alapuolellamme oli ollut tänä keväänä ihan äskettäin nuotio...
..joka oli sammutettu vasta liian myöhään. Koko vartiotornin lähiympäristö oli palanut poroksi. Palanut alue oli iso, mutta kuviin sitä en saanut tallennettua. Olisi pitänyt pyöriä ympyrää kuvaten kaikkialta.
Tulipahan käytyä!
Kevät ja silmut jo puhkeamassa. Toivottavasti ei tule takatalvi ja luonto kuole pakkasesta.
Huipulta on hyvä laskeutua alemmas, alas... Ja todeta, että jollakin on ollut räjähtävä hätä.
Löytää mielenkiintoinen räjähdelaatikko sieltä läheltä...
...avata se ja kyniä ei saa ottaa, vaan ne ovat niinkuin varalla. Ettei terä katkea ja olla ilman terää sitten. ;)
juu juu, geokätkö kyseessä. ;)
Nimi logivihkoon ja pakki takaisin piiloon. Oli terotinkin, että jos sittenkin... ;)
Yllättävän puhtoinen oli tämä huussi. Yleensähän ne haisevat kauas. Täällä ei haissut. Tuoksui kukkasrt ja hiekkamaa.
Rantatietä kotiin. Auton ikkunasta kuvasin. Harvoin ajellaan ihan rantaviivaa pitkin.
Ihme on, ellei keväisin ole täällä tulva.
Nautinnollinen reissu, vaikka olikin korkeuksissa ihan kamalaa! ;D
Ulkona on hyvä olla.
Hyvää alkanutta viikkoa sinulle!
Kommentit