Siirry pääsisältöön

H niinkuin HUULIPUNAT

Ah nam ihanaa! Meikit! Kuinka niistä voi olla erossa kosmetiikkaosastoilla!? Testereitä en sentäs välitä, sillä ajatus siitä,että joku toinen on jo huulipunaa huuliinsa sipaissut ja sitten minä... Ehei! Sitä paitsi huulipuna pitäisi laittaa siveltimellä huulille eikä suoraan puikosta pyyhkäistä. Saisi oikean määrän, eikä tarvitsisi paperiin liikoja pyyhkiä. Samalla sen huulien bakteerikannan saa pidettyä loitommalla huulipuikosta.

Huulipunat ovat minulle se joko tai-meikki. Minulta löytyy eri sävyisiä huulipunia ihan joka lähtöön melkeinpä. Tai ok, perun puheeni. Ei minulla ole niitä räiskyviä oransseja, vihreitä, sinisiä... Minun huulipuikkojeni sävyt ovat eri asteisia punaisia ja ruskeita.



Joskus kauan sitten toimin Oriflamella emäntänä, mutta sittemmin se homma jäi. Huulipunia kertyi ja siihen aikaan muutenkin huulipunia tuli ostettuakin. Vielä joku vuosi taakse päin, kun olin töissä ja oli varaa ostella kaikenlaista, huulipunavarastoakin kertyi. Siihen aikaan en pussaillut niin tiuhaan, etteikö olisi huulipunaa kerennyt käyttää. ;)

Välillä on kausia, etten käytä huulipunaa laisinkaan. En vaan käytä. Se tuntuu olevan tiellä ruokaillessa, suudellessa, pötkähtäessä kainaloon... Kertonee siitä, ettei minulla ole tarpeeksi lujassa pysyvää huulipunaa...


Välillä tuntuu niin turhalta edes meikata. Niinkuin nyt vaikka. Olen valvonut ties kuinka monena yönä ja väsymys on jo hurjan kovana päällä. Kivut rassaavat asteikolla 0-10 siinä 8 ja 9 vaiheila koko ajan ja ovat niin vähällä saada minut huutamaan suoraa huutoa. Oksettaa, itkettää, masentaa enkä pysty elämään arkeani edes sitä vähää, mitä yleensä. Makaan vaan hiljaa paikoillani tai oikeastaan kiemurtelen ja etsin parempaa asentoa. Murunen yrittää hieroa ja silitellä, yrittää auttaa minua kaikin tavoin. Jopa alkaa heilutella jalkaani, jotta se liike hellittäisi kipua. Itse en enää jaksaisi heilutella sitä! Välillä huokaan syvään itkuisena ja huudahdan, etten jaksa enää! Ja tarkoitan sitä kirjaimellisesti!
Sellaisia päiviä muutamakin peräkkäin ja olen kuin zombie. En todellakaan jaksa enää kaivella huulipunia esille ja alkaa meikkailemaan. Tuntuu niin turhaltakin.

Toisinaan tulee hetki, että katson itseäni peilistä ja mietin tarvitsevani kunnollisen kasvohoidon ja meikkauksen. Elvytystä juonteisiin ja kasvoilleni eloisuutta ja loistoa. Silloin sipaisen meikit naamalle ja hymyilen itselleni. Toisinaan yritän meikata juhlavamminkin. Tuntuu kuitenkin siltä, että ikä on kipu ovat jättäneet jälkensä.

Joskus saatan sipaista huultenrajauskynällä sävyä ja sitten kevyesti kiiltoa tai luonnollisia sävyjä huulipunaa. Hyvin hyvin harvoin enää voimakkaampia punia. Kalpeat kasvoni eivät toimi voimakkailla meikeillä enää. Syvät juonteet, tummat silmänaluset, harmaan kalpea iho... Siinä sitä haastetta amatöörimeikkaajalle.

Seuraavan kerran, kun osallistun arvontaan, jossa kysytään, mitä tekisit tonnilla, vastaan: Teettäisin itsestäni kauniin. Hiukset, meikit, vaatteet.


Kommentit

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…