Hän lavasti oman kuolemansa saadakseen elää rauhassa.
Poissa kiusaajien vainolta.
Aloittaakseen kaiken alusta.
Siltikin, että joku vuodatti kyyneleitä
hänen tyhjällä haudallansa.
Hänen tyhjät kuoret sylissänsä.
Jos ei ole varjoja, ei erota mikä on valoa, ja jos ei koskaan itke, ei ymmärrä miten ihanaa on hymyillä.
Erään enkelin tarina, osa 3
Tunnisteet:
Erään enkelin tarina,
runokirja,
runot
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
JOKO LUIT TÄMÄN?
Luisin kamala ötökkä invaasio
Kisuystäväni tahtoo kertoa erityisesti sinun kisukamuillesi varoittavan sanasen. kukkuluuruu! Kamut hei, jotai ihan kamalaa tapah...

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti