Megapostaus: Mämmiä ja muistikirjaa

Perinteistä ei tingitä. Ei vaikka kyseessä olisi mämmi!

Pääsiäisen ehdoton perinneruoka. Katsokaa nyt sitä! Se näyttää just siltä itseltään! Ja makukaan ei ole mikään makuhermoja kutkuttava, mutta silti sitä pitää ostaa rove tai kaksi ja pääsiäisen aikaan syödä?! Onko tämä ihan tervettä?

 Vastikää kerroin meidän geoiluista ja matkaeväänä oli mm. maalaishyytelöä. Sitä pakettia lukiessamme kuitenkin jouduimme hieman tavaamaan, mitä siinä lukee: Lantala dåb, Lanta ladåb... Ei, kyllä se oli Lant aladåb. Huh. :D

Aiheeseen liittyen toisinaan tekisi mieli haistattaa mämmit ja lantala-topit sellasilla henkilöillä, jotka kohtelevat toisia huonosti ja käyttävät häikäilemättä hyväkseen. 

Esimerkiksi olemme saaneet muutamia kertoja puheluita, joissa meitä pyydetty ajamaan eri paikkakunnalle auttamaan heti läppäri-ongelmissa. Läppäri, jonka siis saisi autoon ja ajettua meillekin... No, olemme ajaneet joka kerta paikalle ja auttaneet tuntikausia kestävissä ongelmissakin. Ei mitään palkkiota tai muuta saatu tai pyydettykään edes. Hyvää hyvyyttämme, kamuja auttaaksemme.

Nyt sitten pyysimme samaisilta pikkuapua, josta heille ei tulisi mitään menetyksiä. Ajaisimme paikalle ja saisimme apua heille helpossa ja nopeassa asiassa. Lisäksi ajattelimme vieläpä auttaa heitä kiitokseksi melko isossakin projektissa. Se olisi tosin sit ylläri heille.

Vastaus oli kuitenkin kyllä sanoissa, mutta teoissa ei. 
Nimittäin sillä hetkellä, kuin meidän pitäisi mennä sinne, varmistimme vielä puhelimella, että nyt lähdemme tulemaan. Vastaus olikin, ettei ole kotona! Huomenna...
Sama toistui huomenna ja ylihuomennakin! Eipä tullut ilmoitusta, että "emme ole kotona". 

Se siitä avusta ja se siitä heidän ylläriauttamisesta! 
Ymmärtäisin jotenkin sen, että olisi jokin syy perua tai edes ilmoittaa meille! Tai sanoa suoraan, ettei käy nyt! 

Tällaiset asiat mua suututtaa.

Muistikirjamaaliskuu on päättynyt ja esittelen nyt loput sivut.

+ ja - sananlaskut:

Aarteen etsintää:

Vihreää, lankaa, laastari, muistilista, kirjekuorta, hedelmätarra.


Mitä opin maaliskuussa:











Kommentit

Teea.K sanoi…
Täällä kans joka vuos ostan itselleni mämmi lootan ja yksin sen syön kun muut ei tykkää. Monesti kyllä puolet jää syömäti kun ei se oikeesti oo niin hyvää mutta joka vuos se on ostettava. Kiitos osallistumisesta arvontaan ja onnea.
Vilimarika sanoi…
Teea K. Ostappa ensi vuonna sellasia pikkupurkkeja. :) Mämmiä saa pikkusisa, olikohan 2dl vai 2,5dl purkeissakin, jolloin roskiin ei mene yhtään. :)
Sirutuuli sanoi…
Tuttuja juttuja meillekin, että pitäisi olla auttamassa joitain ihmisiä ilmaiseksi, mutta kun itse tarvii apua, ei sitä saa...
Nyt ollaan opittu jo vähän, ettei ihan heti ainakaan olla apuun rientämässä. Etenkin niitä tietokoneapuja mieheltä ollaan ilmaiseksi aina kinuamassa.
Ja se, että yhteyttä ei muuten pidetä kuin apua pyytäessä, sekin ärsyttää.
Vilimarika sanoi…
SiruTuuli: Tuttua tuo kaikki! Kyllä sitten muistuu mieleen ystävyys ja tulee ikävä kun apua tarvitaan, mutta muulloin ei kuulu mitään! Ja kun yrittää kysellä, josko vaikka itsekin sais apua joskus, sen yhden ainoan kerran, ei aikaa ole koskaan! Ja ihan muuten vaan kahville vaikka tulla käymään... Ei ikinä ole aikaa tai jaksuja! Mutta kyllä meillä ihan samalla tavalla on työt, kauppa-asiat yms ja silti jaksetaan. Sitäpaitsi meidän on lähdettävä vartavasten sinnepäin, missä kamuja asuu, mutta me asutaan kaikkien heidän kauppareissujen varrella!!!