Siirry pääsisältöön

Hetki ennen unta

Ilta hämärtyy. Murunenlukee kirjaa sängyssä, minä kirjoitan viimeiset tuntoni blogiin ennenkuin lähden Muruseni vierelle nukkumaan.

Joku sanoi tänään, että kirjoitukseni ovat hyviä. Toinen kertoi lukevansa kirjoituksiani mielellään. Siis LUKEVANSA, eikä vain kuvia katsota. Ei sillä,etteikö kuvatkin olisi tärkeitä ja katsottavaksi tarkoitettuja. tuollaiset ylistyssanat kahdesta eri ihmisestä lähtöisin saavat rintani (molemmat) nousemaan pystymmäksi. Onkohan se se luonnon oma push uppi?

Jään tuijottamaan pystyssä törröttäviä tissejäni hetkeksi mietteissäni. Luin jostakin tovi sitten, että ameriikan? tiedemies olisi sitä mieltä, ettei rintsikoita pitäisi käyttää, koska rintsikat aiheuttavat rintalihasten surkastumista.

Otan toisen rintani käteeni ja alan pyöritellä sitä. Tunnustelen sen kudoksia ja yritän selvittää, onko se surkastunut vai kimmoisa. Ainakin se roikkuu sillai osittain, mutta eikös isot rinnat roiku, ellei niissä ole silikoonia?! Maanvetovoima ja iän tuoma rappeuma... Mutta yllättävän hyvässä kunnossa nämä ovat ikääni nähden, ajattelen ja vaihdan toiseen rintaan. Samalta sekin tuntuu.

Jos minä nyt alkaisin kulkemaan ilman rintsikoita, olen satavarma, että muutamassa tunnissa olisin kipeä kuin ikäloppu mummo. voivottelisin selkääni ja rintalihaksiani. Ei siitä mitään tulisi! Ja entä kaikki vaatteet, joissa pitäisi kuitenkin ryhti olla kunnossa?! Eipä tiedemies ole ajatellut isotissisiä! Luuleeko se ihan oikeasti, että me alettaisiin roikottaa tissejämme polvissa?!
Hymähdän itselleni ja koko tissi-pohdiskelulleni.

Mieleeni tulee iltapalaksi leipomani pasteijat ja mietin, jokohan ne ovat jääkaapissa. Ei auta muu kuin nousta kesken kirjoituksen, sillä muuten unohtaisin ne pöydälle ja sitten aamulla manaisin itseni ja muistini. Muistini, mikä on olematon toisinaan. Kaikki riippuu voimavaroistani.

Voimavarani ovat olleet hakoteillä viime aikoina. ystävät laiminlyöty blogimaailmassakin ihan vaan sen vuoksi, etten ole jaksanut mitään, että olen yrittänyt kerätä omia voimiani talteen ja saada itseeni iloa ja elämänmyönteisyyttä takaisin. Kaikki se suru ja murhe, mitä vähän aikaa sitten tuli päällemme urakalla, otti voimansa meistä kummastakin. toinen toistamme tuettiin, itkettiin olkapäitämme vasten, jaettiin räkärätti... Nyt sitten yritetään kannatella, niinkuin rintsikat niitä rintoja... Ja taasko minä niistä tisseistä puhun?!

Se aika, kun kaikki suru ja huoli oli päällämme yhtä aikaa, on nyt kuin usvaa ja mustaa aukkoa. Kuinka olemme jaksaneet ja selvinneet kaikesta?! Nyt voimme jatkaa eteenpäin, mutta kaipaus on kova. Kaipaus, ikävä, muistot... Yksi ajanjakso on takana.

Muistan keväällä näkemäni unen, jossa tulisin pohtimaan jotain asioita, jossa jokin ajanjakso jäisi taa. Tätä se oli! tätä kaikkea! Ja tässä minä nyt olen, pohtimassa asioita! vilkutan kaihoisasti taivasten valtakuntaan. Hyvästi!

Niiskautan sisälleni valuneet kyyneleet pois. Tämä päivä on ollutkin helpompi, kuin vaikkapa viikko sitten. Vastikää olin täysin romuna. Suuri musta pallo sisälläni puristi niin kovaa, niin kovaa! Itkin vain vapisten. En saanut sanoja suustani. Ja nyt tänään minä jo hieman hymyilenkin.

Pasteijat olivat jo jääkaapissa. Huomenna saamme vielä aamupalalle niitä. Sitten olisi edessä kaupunkireissu. Pitää ostaa Juhannuksen ajan ruuat niin ei tarvitse ruuhkassa seikkailla. Minä en siedä ruuhkaa! Ne kaikki äreät ihmiset siellä ja etuajo-oikeuttaan kuvittelevat mummelit ja ukkelit! Ne kaikki, jotka tallovat pienempien varpaille ja tuuppivat kyynärpää-taktiikalla lihaosastolla! Ne, jotka suureen ääneen kailottavat haluavansa sitä lehdessä mainostettua tarjousjauhelihaa ja se pitää tuoda heille heti käteen! Myyjä-parat punaisina, harjoittelijat varsinkin. Eka työpäivä ja tarjous-jauheliha-skandaali!
Ei käy kateeksi myyjäpoikia.

Jos pääsen johonkin käytävän reunaan turvaan tallojia ja tuuppijia, jään parkkiin ihan seinän viereen, jotta ohitseni pääsevät helposti käytävän puolelta. Ahdistus niistä mammoista nostaa päätään, joten on aika rauhoittua.  Odotan Murusta, joka käy appelsiinit sukkelasti väkijoukossa puikkelehtien hakemassa, ja tuijotan juustohyllyä meditoiden siinä samalla. Mmmmmmmmmm...... Hmmmmmmmm.... Rauhoitun pikkuhiljaa... Tiedän, että entisenä jalkapalloilijana Murunen pärjää suuremmassakin "joukkueessa" ja saa "pallon" turvallisesti "maaliin", toisinsanoen ne aplarit ostoskärriin. Mutta mitä tekee tuo keskiluokkaa ylempänä oleva mieshahmo?! Hän on päättänyt mennä kärryineen minun lävitseni?! ei, kun hän haluaa ohittaa minut seinän puolelta, eli siitä välistä, mitä on ehkä 5 senttiä olemassa!!! HALOO!

Mies tuuppaa kärrillään minua kipeästi selkään ja mumisee jotain huonosti käyttäytyvistä tolloista. Mulkaisen häntä silmiin ja puren hampaani yhteen. Minulle riitti nyt tämä ruuhka ja kilttinä oleminen! Tönäisen kärriä pepullani takaisin päin ja otan kännykän käteeni, mukamas soittaakseni, ja kailotan kuuluvasti, jotta se mies kuulee varmasti, että "on täällä ruuhkaa! Joku ääliökin meinaa ajaa ylitseni, kun ei herrashenkilö osaa ohittaa käytävän puolelta! Mikä lie, eunukki, kun naama on norsun vituralla!". Kuuli se, ääliö! Tuuppaa minua toistamiseen ja murisee takaisin. sota on julistettu! Ja täältähän pesee! Ostoskärry-sota alkakoon! Minen väisty!

Murunen tulee hetken kuluttua paikalle ja huomaa taistomme. Hän tuumaa rauhallisesti: "Rakas, nyt olisi kaikki kärryssä. Mennäänkö maksamaan ne?". TAIKASANA! KAUPASTA POIS LÄHTÖ! JIPPII!!!
Ja niin rallattelen jatkaessani eteenpäin kassalle asti. Toki kassajonot ovat pitkät ja sielläkin etuillaan ja tönitään ja ajetaan kantapäille,mutta tiedän, että kohta olen ulos ovesta ja raittiissa ilmassa ilman ruuhkia! IHANAA!

Kassaneiti on jo ties kuinka monelle sanonut "laitetaanko pieneen pussiin, hyvää Juhannusta ja tervetuloa uudestaan". Hymyilen ja toivotan kaunista kesäpäivää. Hän hämmästyy ja hymyilee. Olen eka, joka ei ärhentele hitaudesta tai vääristä alennuksista. Niin... Minähän olenkin positiivinen ja iloinen ihminen. En minä viitsisi kaupoissa mieltäni pahoittaa tai kiukutella...

Murunen rykäisee ajatukselleni ja hymyilee. Mitähän hän sillä tarkoitti?!

Mielikuvituskirjoitukseni huomisesta alkaa saada päätöksen makkarista kantautuvan hyvän yön toivotuksen vuoksi. Minäkin tahdon pehkuihin! Ja niinpä päätän kirjoittelemisen tähän, toivotan kauniita unia ja muistakaa, ettette tunge kaupassa seinän puolelta! ;)


Kommentit

Riina Itkonen sanoi…
Kerran meinasin eräälle rouvalle sanoa kassajonossa, että " ostoskärrynne ei valitettavasti mahdu takapuoleeni, vaikka kuinka yrität sitä sinne työntää". Toinen vaihtoehto olisi ollut sanoa ", jos minä pyllistän niin mahtuisiko se ostoskärry takapuoleeni paremmin ". Jätin kuitenkin sanomatta, Sensijaan siirryin aina vähän ettenpäin ja tunsin joka kerta pyllyssäni ostoskärryn tönäisyn. Pienen, mutta sitäkin ärsyttävämmän. Turvavälit, ne voitaisiin ottaa käyttöön kassajonossakin :). Muissakin jonoissa. Itse menen yleensä eteenpäin siksi,e ttä joku takanani esim. tuoksuu voimakkaalle hajuvedelle. Mutta hän ottaa myös ne pari askelta eteenpäin. Aaargh :).

Mutta tämmöistä tämä on :). Ihmisten kanssa.
Vilimarika sanoi…
Nuohan olisikin hyviä kommentteja niille tuuppijoille. Kävimme kaupassa ja just niin ahdistavaa, kuin ajattelinkin.
Katja sanoi…
Joo, en minäkään luopuisi ikinä liiveistäni. Ja jos epäilee niiden voimaan, niin kannattaa käydä katsomassa googlessa kuvia afrikkalaisista naisista, jotka eivät käytä liivejä... Että se siitä tutkimuksesta.

Vilimarika sanoi…
Ihan samaa sanoin itsekin muruselle, että eipä ole kehitysmaissa liivejä ja rinnat roikkuu! :)

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…