Tämän hetken tilanteestani

Sain lausunnon nyt lääkäriltäni, joka minut tutki viimeksi sairaalassa. Lohdutonta luettavaa, mutta samalla todenmukaista. Turha hyssyttely ja kaunistelu on jätetty pois.

Tiedän, ettei tilani ole minkään mittapuun mukaan hyvä tai toiveikas, mutta silti se, kun lukee paperista sen kaiken ja tajuaa, että se kaikki todellakin kertoo minusta, sai minut pysähtymään ja ellei nyt järkyttymään, niin aika liki. Sitä yrittää mennä eteenpäin päivän kerrallaan ajattelematta totuutta. Ei ihan niin mustavalkoisesti, mitä se loppujen lopuksi onkaan. Sehän se vahvuuteni on ollutkin jaksamisessa ja selviytymisessä, että asenteeni on positiivinen, luottavainen ja mietin niitä hyviä asioita.

Lausunto oli periaatteessa yhden A4 mittainen. Hieman loppukommentteja toiselle. Kaikki se, mitä siinä oli, oli pääasiassa tämä:

Mistään toimenpiteestä, tutkimuksesta, leikkauksesta, kuntoutuksesta tai muustakaan muutoksesta EI ole hyötyä. Ainoa, mitä voidaan ehkä ajatella vielä, olisi hermostolliseen kipuun tarkoitetun lääkityksen lisääminen. Tällä hetkelläkin jo lääkitys on runsas. Mitään ei siis ole periaatteessa tehtävissä.

Toimintakykyni on vahvasti rajoittunut. Kipu on lisääntynyt ja kipualue laajentunut ja laajenee yhä. Käytetään nimitystä: Varsin hankalasti kroonistunut lannerangan rappeuma, leikkauksen jälkitila ja kroonistunut hermovaurio. 

Tätä bloggausta kirjoittaessani olin ollut hiljaa jo tovin. Nyt, kun pitäisi kirjoittaa viimeinen lause, aloin nauramaan. En tiedä, johtuuko se huumorintajustani, järkytyksestä vai mistä, mutta nauran silti. Haluatko tietää, mille nauran? Sille, että seuraava kirje mikä tulee olemaan Kelalta,siinä tulee olemaan sama teksti, kuin aiemminkin: HYLÄTTY!





Kommentit

RaijaAnnikki sanoi…
Nauruhan tekee hyvää-tuleehan sitä joskus sanottua että:ei kyllä yhtään naurata.Positiivinen asenne auttaa eteenpäin ja se että:kyllä kaikki järjestyy asenne jota itse olen mottonani pitänyt.Toivon sinulle hyviä ja iloisia hetkiä ja semppiä halien kera.
Tiikeriankka sanoi…
Oi voi, et tosiaan saanut ihan yhtä hyviä uutisia kuin minä :( *virtuaallinen voimahali*
Vilimarika sanoi…
Kiitos RaijaAnnikki. Joskus joku lääkäri sanoi että olisi täysi syy masentua ja heittäytyä itsesääliin. Hän ihmetteli, kuinka voin jaksaa kaiken jälkeen hymyillä ja sanoa olevani perus onnellinen. Vastasin, ettei ole vaihtoehtoja! Haluan kuitenkin elää hyvän elämän, enkä synkistellä. :) se kantaa! Tänäänkin.
Tiia Koivusalo sanoi…
Luin tämän jutun, kun vihdoin ymmärsin painaa nimeäsi omassa postauksessani. Enhän minä sellaista tajunnut vaan jäin odottelemaan josko vaikka linkin laitat.

Ensinnäkin olet nero, en vieläkään tiedä miten teit sen.

Tämä postaus sai niin mykäksi, että haluan huomenna kirjoittaa tähän ajatuksella. Koksa nyt väsyttää.

<3 Hyvää yötä Viltsu <3

Tiia
Viltsu sanoi…
Tämä kommentti ensin, sitten nimi ja url osoite lähettäjäksi. Url osoitteeseen tukee sen postauksen verkko-osoite, jonka tahdot linkiksi. Ja lähetä.
Url osoitteenhan saat kopioitua, kun menet näytöllä osoiteriville, maalaat sen hiirellä siniseksi ja klikkaa kopioi. Sitten url laatikkoon Liitä.
Tiia Koivusalo sanoi…
Viltsu oi ei apua, en oikeasti ensi silmäyksellä tajunnut tuosta url jutusta mitään. Kopion vinkkisi ja kun olen hyvin syönyt ja nukkunut syvennyn asiaan.

Mutta nyt tuohon sinun sairauteen. Menin eilen ihan mykäksi, hiljeni koko pää. Mietin miten valtavien kipujen kanssa elät ja millä ilveellä saat nukuttua yöt, kipujen kanssako vai onko yöt helpompia. Anteeksi tungettelevat ja tietämättömät kysymykset. Koska jos ei saa kipujen takia nukuttua edes, elämästä tulee hel.....

Nostan hattua positiivisuudellesi ja rehellisyydellesi. Niin se varmaan on, että kun ihminen kokee oikein kovia ei enää välitä mitä muut ajattelee. Ja tulee rohkeaksi.

Tuli todella surullinen olo, mutta sen sanon että olet mahtava tyyppi! Oletko päässyt eläkkeelle? Sori että kysyn, Suomessa niin vaikeaa päästä. Mutta sitä tässä sinun tapauksessa väkisinkin tuumin...

Kiitos, että jaoit tämän täällä ja linkkasit mulle, nyt ymmärrän taasen paremmin.

Haliterkut ja lämpöistä viikonloppua!

Tiia
Viltsu sanoi…
Pikaisesti vastaan, kun taas kännykällä... Voin ohjeet laittaa paremmin myöhemmin.

Välillä valvon yötkin, välillä nukun jos olen toosi väsy ettei enää kivutkaan voita unta. Yleensä nukun lääkkeillä noin 2 tuntia.
Lääkärit hakevat eläkettä pysyvästä työkyvyttömyydestä, mutta kela ei anna sitä. Kipu ei ole tarpeeksi hyvä syy. Se tekee surulliseksi ja turhauttaa, sillä en koskaan voi hankkia elantoani millään.
voin vain yrittää löytää positiivista elämääni jostain tai antaa kaiken olla.