atc sai elämän, Atc-vaihtokin Sussun kanssa toi minulle osansa elämää

TJK-haasteeseen tehtyä. 

Tahdoin alkaa tekemään sellaista atc:tä, missä olisi jotain erilaista. Jotain uutta ja jännittävää. Silti sellaista, ettei ihan ylilyöntejä tulisi.

 Kaunista ja hyvää. 

Otin korttipohjan ja aloin gessota sitä.

Mitään upeitä värikkäitä musteita en omista, vaikka kuinka niistä haaveilen ja näen unta, joten mietin, millä saisin tehtyä jotain vastaavaa? 

Kokeilin halppisvesivärejä. Liian vaaleaa. 

Tussit? Äh, ei pysy gessossa. 

Entä leimasintyynyillä tuputella ja hangata? Joo, onnistuu. Jämävärejä löytyi. 

No mutta, jämäthän nimenomaan joutavatkin korttiin!

Onnistuin! En värikkyydessä, mutta värittämään taustan. Ihan oikeita elämän värejä. Tummia ja vaaleita sävyjä. 

Seuraava uusi suunnitelmani oli irrottaa ääriviivatarra-arkin enkelin se jämäosa käyttööni. Jemma-paikassa oli pieni palanen sisustustarran läpinäkyvää teippiä, joten se sopisi ehkä tähän tarkoitukseen...

Olipahan urakka! Ei se teippi imase tarraa mukaansa! Sitä pitää hangata ja kovaa! Siltikin osa palasista enkelikuvasta jäi taustaan ja minun piti pikkuhiljaa sitä irrotella. Lopulta onnistui sekin ja sain irti enkelin. huh! Elämä ei ole aina niin helppoa. Ei sellaista, mitä ajattelisi ekana. Ei niin, kuin toivoisi sen menevän...

Sitten alkoi sommittelu ja suunnittelu, kuinka sitä väriä ja kaunista elämän puutarhaa saisin korttiin rakenneltua. Leikkasin jostain puutarhalehdestä palasen, toisenkin ja siitä aloin rakentamaan elämän puutarhaa. Pala palalta. Osa piti vauhdilla laittaa isoina palasina, osaa kasasin pienistä osista. Sain lopulta kasvatettua puutarhan, mikä alkoi kukoistamaan! 

Puutarha laajeni. Sinne hypähti perhosia ja toinenkin enkeli. Sinne tuli tanssiva tyttö ja tähtiä. Sitten alkoi timanttirivikin korttiin kehittyä. Jokainen osanen löysi paikkansa atc-elämästä. 

Lopullisen silauksen antoi eriväriset kimalleliimat, joista sain sen efektin, mitä vielä kaipasin. Loistavan elämän atc-korttiin! 

Tiedätkö, sitä se on. Kokeilua, uskallusta, pettymyksiä, tunteita... 

Palasia ja vauhdilla etenemistä. Jarruja ja tähtisadetta.

Uuden kasvua, kimalletta... 

Puhunko minä nyt todellakin ATC-kortista?! 

TÄmä kaikki nyt ainakin jouti korttiini. 

Ja tämä kortti on jo varattu. 

SORI!

Atc-vaihto Sussun kanssa sai tänään huipennuksensa, kun kotiin saapui muhkea kuori kaikenlaisine ihanuuksineen. Soulsister tuntee minut niin hyvin...

Kerroin Sussulle, miksi nämä kortit ovat minun elämääni. Hänelle avasin salaisuuteni. 

Jollekin nämä olisivat vain kuvia, paperilätkiä, ihan yks ja sama... 

Minulle nämä ovat karmivan upeita taideteoksia, joilla on tarinansa ja jotka tuovat myös minulle osansa elämää. Ajatuksia! Susannan kortit ovat yhdessä kuin RUNO!

Täyteen tikattu prinsessa, 

pinkki viuhka kädessään. 

Suontyttö, joka kauniisti ja pahasti hymyten 

vetää matkalaisen pohjattomaan hetteeseen...

Lammessa asuu vedenimpi,

mustatukkainen

ja niin valkokasvoinen 

kuin kuollut. 

Ja hän tanssii, kunnes 

hänen huntunsa repeää...

...Palasiksi. 

aamutuulen herätessä!

Vai mitä olet mieltä? Näetkö sinä näissä runon? 

Minun aikani on mennyt lähinnä toipuessa suon silmästä, jonne vajosin. En syvälle, mutta kuitenkin. 

Päivä päivältä alkaa helpottaa, kun elimistö alkaa saada tarvittavia hormoneja oikeaan mittakaavaansa. 

Olen myös askarrellut kortteja. Vilautan nyt niiden takaosat. Kaikki siis 1-osaisia.
Tällaisiin tarkoituksiin minulla menee mm. paperijämiä, stanssattuja pohjia, mustetyynyjen jämiä...
nämä taustapuolethan yleensä jäävätkin kuvaamatta ja teille esittelemättä.