Salaperäinen salaisuus

Olen Viltsu. Blogini on Inspiration, mutta monen suussa, minunkin, se kääntyy hyvin helposti Inspikseksi. Siitä se sai alkunsa Inspishaastekin. Se taas on ihan eri blogissa, mutta siis minun alaisuudessani. Kaikenkaikkiaanhan minulla on kolme blogia... Ai mahotonta!

Niin, siis Inspiration, eli Inspis on tämä "pääblogi", jossa turisen mukavia, pohdiskelen vakavia, esittelen tekosiani ja saamisiani ja saatanpa runoillakin välillä. Ihan siis aikuistenoikeasti runoja, eikä jotain hömpänpömppää. (ehhehe, kuka sanoo, ettei koko blogini sisältö olisi hömpänpömppää?! Ai että, kun osaisi löytää aina ne  oikeat, osuvat sanat!). 

Toinen on siis Inspishaaste-blogi, jossa askarrellaan paperista kaikenlaista joka kuukausi. Linkki löytyy tuolta yläotsakkeen alta. 

Ja blogikauppani, jossa on tarjolla kätteni töitä. Kysyä voit tarkemmin meilin kera. 

EDIT! Sekä haasteblogi, että Inspiskauppa-blogi ovat lopetettu. Kauppa-blogi löytynee eri nimellä blogiotsakkeen alta. 

Bloginihan siis kertoo elämästäni. Minun omista touhuistani.

Olen on läpikäynyt monia vaikeita asioita, jonka vuoksi pystyn kertomaan monista erilaisista asioista mielipiteeni ja kokemukseni.
Ja haluankin kertoa ja samalla mahdollisesti saada edes yhden ihmisen pysähtymään ajattelemaan omaa tilannettaan. Löytämään positiivisen asenteen elämäänsä.

Tai saamaan voimaa jaksaa, uskoa parempaan tai ymmärrystä muita kohtaan. 

Kenties edes yksi ihminen oppii arvostamaan itseään tai saa luottamusta itseensä ja siihen, että kaikki on mahdollista. 

Haluan omilla kantapään kautta koetuilla asioilla terapioida niin itseäni kuin mahdollisesti muitakin. Herätellä ihmisiä ajattelemaan asioita eri näkökulmista tai jopa katsomaan peiliin. 

Tyylini on kirjoittaa asiat niinkuin ne ajattelen, mutten tarkoituksella ilkeästi. En syytellen muita. Asiat, joita pohdin, ovat minulle ajankohtaisia tai tärkeitä. Tai muistoja menneisyyteni hurjista vuosista. ;) Melkolailla MR. Bean naispuolisena välillä. 

Huumoria kirjoituksissani voikin olla, mutta rivien väliin älkää alkako kaivautumaan! Siellä ei ole mitään teille tarjolla! On hetkiä, jolloin joku "ihan selvästi on bongannut rivien välistä jotain", mutta kun on alkanut hangata ihan omaa näyttöpäätettään, on se kärpäsenkakka kadonnutkin siitä. Likaisella rätillä jos hankaa, ja se kakka leviää, sille en todellakaan voi mitään! Tai no, voin pyytää pesemään rätin tai vaihtamaan, mutta minä en ala toisten näyttöä pesemään! Pidän omani puhtaana ja se riittää!

Blogissa saa purkaa omia tuntojaan ja kenties auttaa toisia samalla. Myöskin saa esille omia tuotteitaan ja ennen julkaisemattomia runojaan. Samalla bloggaaminen on ajankulua kotona ollessa sekä sosiaalisuutta muiden bloggaajien kanssa. Sitä kaikkea  minäkin haluan! 

Blogissani kerrotut esimerkkitapaukset ja henkilöt EIVÄT ole teille tuttuja. En käsittele teidän asioitanne, en kerro nimiä ja paikkakuntia. Kaikki henkilöt itseäni ja Murusta ja lapsukaista lukuunottamatta ovat randomeja, täysin jostakin muualta, kuin kenenkään teidän tuntemistanne henkilöistä. Lähinnä korvieni välistä keksittyjä. Ehkä menneisyyden muistoja... Mutta ei, ei tunnistetietoja! 

Ellei sitten suora linkki tai nimi ole kerrottu ja aihe viaton, esim. kenen haasteeseen tehty työ tai keneltä sain kortin tms. Jos vastaan palautteisiin, teen sen niin, ettei se ole vain yhdelle suunnattu, vaan ihan jokaiselle. Yleisesti yleisistä asioista. EI missään nimessä kenestäkään tai kenellekkään loukatakseni tai millään tapaa mieltä pahoittaakseni. Yrittäkää siis ottaa ihan iisisti! 

Minun bloginimimerkkini ei todellakaan ole oma live-nimeni. En sitä tule kertomaankaan täällä julki. Täällä ette näe valokuvia kasvoistani. Ette karttaa kotipihaani. Olen myös pyytänyt, ettei KUKAAN, joka tietää minut tai yhteystietoni, niitä paljastaisi. 

Se on totta. Mutta miksi?

Minun bloginihan on terapeuttinen, mutta myös vertaustukea toisille. Tätä kaikkea en halua lopettaa vain siksi, että paljastaisin kasvoni ja nimeni ja antaisin tietyille tahoille mahdollisuuden tietää tämän hetken elämästäni. Valitettavasti se on taivahan tosi, että viimeisin varmistus on saatu tänä kesänä, ettemme todellakaan ole koskaan täysin vapaita. 

Minuun saa kyllä yhteyden yksityisemminkin meilillä, kuten muutamat ovat tehneetkin. Ihan kaikkea en tosiaan täällä ääneen enää halua kertoa. Osaltaan "kiitos myös anonyymiyden taakse kätkeytyvien kaikkitietävien". 



Salaperäisyys, salaisuus... 
Kätkettyjä sydämenlyöntejä pimeässä. 
Kukaan ei tule viemään minua pois. 
Kukaan ei kuule, kukaan ei kuuntele.
Yritän hymyillä uudelleen, 
ojentamatta kättäni heille. 
Tahtoa olisi, muttei voimia. 
Ja jos voimiakin olisi, niin ei rohkeutta.
Käännän katseeni pois. 
Se salaperäinen nainen, josta vain kuiskaillaan...

runoni, älä kopioi sitä, kiitos.