Lahjoitan sinulle ilmaiseksi pohdintani

Viime viikollakohan se nyt oli, kun sain paketin. Niin sen täytyy olla. 

(katsos, kun vanhuus ei tule yksin eikä aivopierut tule ulos muuten, kuin näin) 

No kuitenkin. 

Minä, haperojen sukuun kuuluva eliölajike, kipasin postista paketin hakemassa. Tiesin, että korujen osia siellä olisi ja siemenhelmiä iso rasia. Mitään muuta en tiennytkään entuudestaan. 

Sain paketin ja se ääni, mikä paketista lähti, sai sydämeni takomaan hurjasti. 

Tudum, tudum, Tudum...

Paketti kuulosti siltä, kuin hiiret olisivat pyrkineet sieltä ulos tai vieläkin pelottavampi ajatus: Se laatikollinen siemenhelmiä olisi avautunut ja tuhannet siemenet pitkin laatikkoa! 

Vapisevin käsin kannoin paketin kotiin, tosin siis auto peffani alla ensin huristaen kotipihalle ja sitten askeleet kotiovelle. Kip kop kip kop... 

Tai oikeastaan siinä vaiheessa ne askeleen äänet taisivat olla enemmänkin hevosmaisen koppotikoppoti-ääniä. Ihan vaan sillä, että nopsaan pääsisin todistamaan olleeni oikeassa. 

Avasin paketin ja kurkistin sen sisälle. 

Pimeää, pakkauksia, rasioita... Missä ne irtohelmet ovat?! 

Uskalsin hieman kallistaa pakettia. 

Vielä lisää.. 

Kaadoin kerralla ylösalaisin, kun ei sieltä mitään helmisadetta tullutkaan! 

Tipahti YKSI korupiikki vain pöydälle! 

Hölmistyneenä sitä sitten katselin ja nippa nappa uskalsin koskea siihen, kuin luullen sen olevan vaarallinen. Ei polttanut rakkoja käsiini, eikä myrkyttänyt minua edes henkisesti. Pelkkä korupiikkikö minut oli säikytellyt?!

Jotenkin tuli samanaikaisesti HÖH-TÄMÄKÖ-SE-OLIKIN-fiilis sekä HUH-TÄMÄKÖ-SE-OLIKIN-fiilis. Ajatella, jos sylissäni olisi ollut nuppineulan päätäkin pienempiä helmiä tuhansia! Hassu tunne..

Aloin sitten tutkimaan paketin muutakin sisältöä. 

Eihän se korupiikki nyt yksistään pakettiin ollut joutunut. Ehei! 

Löytyihän sieltä paljon ihastuttavia rasioitakin, joista tuleman pitää Inspiksen omaan kauppaan vielä koruille rasioita. 

Tai ehkä lahjoiksi meneville... 

Tiedä sitten, kun mieleni vaihtuu kuin tuuliviiri sen kaikista korkeimman vuoren laella, missä tuulee , välillä ilma seisahtuu paikalleen. 

Olihan siellä paketissa se rasiakin, mikä oli melkein piripintaansa täynnä niitä siemenhelmiä. 

Ihana värien sekamelska!

Heti olin kuin pieni lapsi karkkikaupassa ja minut valtasi se tunne, että haluat hipelöidä jokaista karkkia yksi kerrallaan ja uudestaan ja uudestaan. 

Haluat ottaa kaikkia käsikopraan kerralla ja kauhoa niitä kultalusikalla. 

Haluat ihailla ja haluat maistaa niitä! 

Sitten yks kaks suustani pääsi huudahdus: NAULA! 

Ja niin oli Murusellekin lahja keksittynä! Hän saisi ikioman pikkunaulan! 

Miksikö?

 No koska niin harvoin voin lahjoja hänelle antaa, niin nyt annoin! ;)

(Juu juu, olemme kaksi kahelia ja höpönpöpön hömppeliä. Hulluttelemme, hassuttelemme ja meiltä löytyy lapsenmielisyyttä. Pipomme ei kiristä, eikä se hierrä ja kierrä. Toisinaan jopa mietin, onko pipo edes päässämme enää!) 

Pahvilaatikon uumenista tipahti syliini pommi! 

Tai jokin salassapidettävä paketti. Kääritty tiukkaan pakkausteipillä, ettei vaan purkautuisi. 

Minua alkoi naurattaa, enkä oikeastaan edes tiennyt, miksi. 

Se, että saan JOSKUS lahjoituksena helmiä, on yleensä siemenhelmiä, mitä saan käytettyä lisukkeena jossakin korussa. Myös akryylihelmet ovat suosittuja lähetyksissä. Lapsilta jääneitä helmikorujen purkuosia sekä halppis-puuhelmiä. Eihän nyt juuri kukaan lähettele ilmaiseksi hopeaa ja kultaa tai edes arvokkaampia lasihelmiä ja ketjuja. Saatikka isoäidin perintökoruja. Olkoonkin kuinka rihkamaa. Ja sekin on faktaa, ettei niitä lähetyksiä nyt kovin tiuhaan tule edes. Tämänkertainen paketti oli yllättävän suuri paketti, vaikkei laadultaan muista eroakkaan. 

Tällaisen pommi-pussin tyhjentää, lajittelee ja valikoi ne paremmat helmet sekä puhdistaa muutamassa viikossa. Eihän se mikään pikkujuttu ole! 

Silti joskus joku kehtaa valittaa lahjoituksena saamistani osista! 

Valitetaan, että saan ilmaiseksi ja sitten myyn ne koruina. 

Naurettavaa! 

Minä olen kiitollinen jokaisesta lahjoituksesta, vaikkei niistä saisikaan korun korua yksistään tehtyä. Niistä on iso apu vaikkapa siinä, ettei tarvitse ostaa siemenhelmiä tai jonkun atc-tai runokirjan tekoon koriste-muovihelmiä. Mutta ei niistä yksistään uusia myyntikoruja tehdä! 

Kuinka kauan menee siis lajittelussa, puhdistaessa ja kiillottaessa? 

Entäpä siinä, että alan etsimään puuttuvia osia kaupoista? 

Että haen paketit postista ja että suunnittelen korun ja kasaan sen? 

Sitten vielä valokuvaus, julkaisu kolmessa-neljässä eri paikassa ja korun mittojen ottaminen. 

Sitten paketoimaan maksettuihin pakkauksiin. 

Lisäksi huomioitava sekin, että suurimmaksi osaksi lahjoituksenakin saaduista helmistä maksan itse postikulut! 

Jos yksi korvakorupari kaiken tämän jälkeen on liian kallis 6eurolla, suosittelen siirtymään tusinakoruihin halpa-kaupoissa! Kiinalaislapsethan tekevät koruja parin sentin tuloilla ja länsimaalaiset kauppiaat myyvät niitä parilla eurolla. 

Huomioitavaa sekin, ettei minun takanani ole tukkua! 

Hinnoista tarkemmin: 

Otetaan esimerkiksi tämä kaulakoru. Jos alkaisin tekemään tätä nyt, miten sen hinta rakentuisi?

Jos saisin helmet lahjoituksena, ne siis 0€. 

Pelkkä muutaman helmen vastaanottaminen lahjoituksena maksaa vähintään euron postikuluja. Isommassa helmisatsissa tietenkin hinta nousee. Eli 1€

yksi korulukko kaulakoruun,  3euroa. 

(Linkki pelkistettyyn malliin: "TÄSSÄ"). 

Tarvitsen myös renkaita, jotta lukon saa ketjuun kiinni. 

Hinta 1€

"LINKKI". 

ketjusta ropsahtaa helposti 5€ lisää hintaa.

Mitä pitempi ketju, sen kalliimpaa. Mitä erikoisempaa ketjua, sen kalliimpaa. 

Hinta laskettu nyt aika simppelistä ketjusta, normipitkä ketju. Tähän kuvaan voisi mennä parikin settiä, mutta lasketaan nyt yhdellä. 

"LINKKI". 

Korupiikit  noin 4€ "LINKKI"

Sulkijapussit noin 4€

Jätän maksuista pois taustapahvit, leimasinmusteet , leimasimen, teipit, jne joita käytän pakkaamisessa. 

Postitus ja käsittelykulut Postimyynnissä tilauksista 4-5 euroa. 

Jätän laskusta pois myös kirjekuoren, jolla postitan lähetyksen. 

En ala laskuttamaan tässä myöskään työkaluja enkä puhdistusaineita ja välineitä, koska ne ovat jo minulla. Tokihan kuluvia nekin, mutta silti. 

Yhdelle kaulakorulle tulee siis hintaa reippaasti yli 20 euroa siitäkin huolimatta, että jätin maksuja pois monista jutuista. Siitäkin huolimatta, että sain ilmaiseksi helmiä! 

Mikä siis on työlle jäävä arvo?! 

UGH! Olen puhunut! 

Sitä niinkuin innostuu välillä...

Olkoon se sitten negatiivista tai positiivista. 

Ainakin minä innostun, ja helpollakin välillä. 

Tulee vuodatettua tuntojani ihan urakalla. 

Innostus ja inspis iskee myös tuollaisen edellä mainitsemani pommi-pussin löytyessä paketista. Kun pommi purkautui, ilahdutti se, ettei se räjähtänyt sirpaleina lattialle, vaan ihan siististi pussissa olivat kaikki helmet edelleen. 

Laillista kamaa, ajattelin. Hyvä niin.

 Samalla mietin, pitäisikö nuo telkkarista tulevat tullia koskevat ohjelmat lailla kieltää meidän telkkariruudusta, sillä mielikuvitukseni laukkaa välillä (lue= aina) turhankin kovaa. 

Toinen itseäni huvittava ja kauhistuttava asia on se, että suussani virtaava sylki suoltaa ulos kaiken ajattelemani sanaston.  Onneksi tosin ainoastaan sanoja, eikä jokaista vellilautasellista tarvitse kierrättää, vaikka onhan kierrätyskin muotia. 

Palatakseni asiaan ja pommipussiin, se sisälsi sekalaista helmeä, paljettia, timangi-koristetta kortteihin, yms. pientä. Tuli olo, kuin keittäisin jouluna sekahedelmäkiisseliä. Se on joulun ykkösherkkuja. 

Nam nam.

Saamani paketti suorastaan toisti itseään sillai positiivisella tavalla ja näitä helmipusseja oli useampia. Kaikki samanlaista sekalaista seurakuntaa. 

Siinä sitä olikin Viltsulla sormipuuhastelua.

 Sorminäppäryys kasvoi ja jäipä sitä lajittelua vielä toisellekin päivälle, ja sitä seuraavalle ja vielä viikonkin päähän. 

Löysin jostakin pussista aivan ihanan mustan helmen, mikä kimalteli kädessäni valoa vasten. Tästä helmestä sain idean alkaa väkertämään lähettäjälle lahjaksi korvakoruja. Tahdoin tietenkin käyttää hänen omia helmiään, sillä mikäs sen kivempaa, kuin saada omat helmet takaisin paluupostissa... WHAT?! Siis koruna! 

Mutta tarkemman tutkinnan jälkeen totesin, ettei sitä helmeä ollut toista. Ei missään pussissa. Höh. 

Siinä sitä oltiin! 

Idea ja inspis puski hullun härän raivolla ylitseni ja yksi ainoa helmi toisessa kourassa etsin ja etsin, enkä saa vastakaikua. 

Alahuuli alkoi väpättää ja rullautua alasuuntaan. 

Silmissä alkoi kirveltää.. 

Pysyin kuitenkin vahvana ja päätin olla purskahtamatta potkuitkuraivarin puuskaan. 

Sain kuin sainkin korvakorut tehtyä, vaikken sitä säihkyvää helmeä voinutkaan käyttää. Tein pinkkimustat ihanuudet. Siinä saa helmien lähettäjä omia helmiään takaisin, mutta tottakai niissä on paljon myös ostettuja osia, edelleenkin! 

Julkaisin aiemmin ne korvakorut täälläkin. 

Ja ihan vaan mainitakseni asiasta, tuo käytäntöhän minulla on ollut pitkään, että jos ei ole suoraan vaihtokaupasta tai ostosta kyse, haluan ilahduttaa lahjoittajaa jotenkin. Yleensä se on koru tai vastaava, minkä saa sitten paluupostissa, jos vaan haluaa ja antaa osoitteensa. En tietenkään pakota ottamaan vastaan mitään. Ei kaikki halua. 

Voisinko siis sanoa yhteenvetona, että lahjoituksena saadut helmet maksavatkin yleensä  8 euron arvoisen korun verran vähintäänkin. Plus, että itse maksan siis helmien postituskulut sekä omat postituskuluni korvakoruista tms lahjasta takaisinpäin. 

Että mietippäs sitä! 

Ja kyllä siis poikkeuksiakin on, joten ihan aina ei niin toimita. 

Olen todella ilahtunut tästä ilmaisesta ylläripaketista! 

KIITOS!