Kesäpäivät vetten äärellä

Kesä on yksi parhaimpia asioita, mitä tiedän. Lämpö, mahdollisuudet ja luonto. Kaikki eivät kuitenkaan pidä kesästä tai helteistä ja onhan niitäkin, jotka eivät pidä yhtään mistään kelistä. Minä kuitenkin nautin kesäkuumalla lähteä vaikkapa veneilemään. 

Mietin, kuinka tukahduttavan kuumaa olisikaan olla suorassa auringonpaisteessa pihalla tiukat keinokuituvaatteet päällä.
Kuinka tuskastuttavaa olisi pukea leggarit ja fit-t-paita.
Tai laittaa meikkivoidetta kasvoille, puuteria, meikkejä...
Juosta lenkkipolulla tai tehdä pihahommia. Kyllähän siinä sellaisessa kuuma tulee ja voimat lähtevät.

 Meillekin eräs henkilö tuskaili, kuinka mökillä ei vaan ole kivaa helteellä, kun ei jaksa laittaa pihaa, eikä tehdä mitään ja jos yrittää, läkähtyy. No joo...
Ehdotimme, että vesillä on hyvä olla ja huilata. Voi ihan hyvin antaa itselleen luvan kovimman helteen aikaan huilata, antaa pihatöiden olla ja antaa luvan itselleen kerätä voimia. Mutta kun ei osata olla tekemättä eikä haluta viilentäviä puuhailla...
 No, sitten se on varmasti parempi valittaa ja voivotella. On varmasti sitten parempi mennä kotiin hikeä valuvana ja marmattaa siellä. Eikä kannata käydä viileässä suihkussakaan...
Onneksi meitä on joka junaan! Kaikkien ei tarvitse matkustaa samassa ravintolavaunussa. 

Blogini on minun omia mielipiteitäni ja ajatuksiani. Se, mikä on MINUN mielipiteeni, saa erota sinun ajatuksistasi ihan niin paljon kuin haluat. En ole ainoa oikeassa oleva. Minun elämäntapani ei sovi kaikille. Älkää silti väheksykö minunkaan ajatusmaailmaani. Minun elämäni ei muutu teidän kaltaiseksenne, eikä vastaavasti teidän tarvitse muuttua minunlaiseksi tai ajatella samoin kanssani. 

On vapaus valita! 

Minun vapauteni valinnan suhteen johti vesille venholla. Saimme uuden ystävänkin järvellä ollessamme. Tällainen söpöliini katseli meitä kaikessa rauhassa ja hieman jännittyneenäkin osittain. 

Saimme sitoa veneen ystävämme lekotelupaikan kupeeseen. Siinä sitten veneinenmme kelluttelimme ja otimme aurinkoa ja luimme kirjoja. Eväät tottahan toki mukana. 

Toisena päivänä oli kirjan kanssa myös mato-onki matkassa. 

Katselimme ystäväämme, että on hieman erilaisempi muihin lokkeihin verrattuna. Selvisihän se, miksi, sillä toisena päivänä ystävällämme oli kova nälkä ja huutoa piisasi. Äiti-lokki sai kalaa vietyä lapsukaiselleenkin ja lopulta huutokin lakkasi. 

Pieni tuulenvire, aurinkoa ja hyvää seuraa. Viilentää kummasti hikoilua ja vaikeaa oloa. 

Mato-ongella saatiin isoja ahvenia. Nyki koko ajan. 

Ilta alkoi jo hämärtää, kun vihdoin irrottauduimme majapaikastamme. 

Lämmin tuulenvire ei kuitenkaan hellittänyt silloinkaan. Talviturkki on heitetty jo. 

Tänään emme ole päässeet vesille, sillä ukkonen paukkaa ja murunenkin on sorvin äärellä. 

Eilen kuitenkin olimme just niin kauan siellä, että aurinko tipahti jo veteen....

Siis oikeasti?! Aurinko laskee järveen syvuuksiin ja nousee sieltä taas aamulla?!

Pienimmät fisut annettiin ystävällemme, isommat otettiin itselle. Suurin ahven 293 grammaa. Kokonaispaino 1110 grammaa. Ihan hyvä saalis 2 tunnilta yhdellä mato-ongella. 

Tulipa sitten paistettua suolalla maustettuja ahvenia. En mikään kalan ystävä ole, mutta maistoin kyllä minäkin näitä. Oli ihan jees. Voita pannulle ja suolatut fisut siihen. Muuta ei tarvittukaan mausteeksi. 

Sellaista hellepäivän viilennystä täällä.