Puhetta aktiivisesta seksistä

Tasa-arvoisena pidetty maailma on kaikkea muuta, kuin tasa-arvoinen. Mietitäänpä vaikka työpaikkojen palkkoja tai yleensäkin työnhakua. Mies saa ns. miehiseksi luokitelluissa työpaikoissa paremmin työpaikan ja paremman palkan. Niin se vaan on. Vastaavasti vaikkapa hoitoala, mikä on mielletty naisten alaksi, on myös miehille edullisempi. Miehiä halutaan hoitoalalle ja näinollen mies jyrää sielläkin naiset. 

Sama pätee vaikkapa seksuaalisuutta. Jos mies harrastaa irtosuhteita, on hän "kunnon mies" ja jos pettämäänmenee vaimoaankin, voi kuinka se vika olikin siinä vaimossa, eikä miehessä! Naisen taas käydessä hyppelehtimässä, on maine mennyttä! Ja pettäjävaimo on jotain ihan kamalaa! No, en nyt todellakaan hyväksyisi pettämistä miesten taikka naisten keskuudessa, mutta toinpahan esille yhteiskuntamme yleisimpiä ajatusmaailmoja. 

Tuskin sitä täydellistä tasa-arvoa saamme koskaan. Joku feministiryhmähän haluaisi ajaa naisten yläosattomuuden vapautta maailmaan, koska miehetkin kulkevat yläosattomissa. Vastaavasti joku miesporukka on sanonutkin, että miksi miesten pitää käydä intissä/sivarissa, kun naisille se ei ole pakollista?! Niinpä!

Niin tai näin, kyllä nainen voi olla uhka naisellekin olemalla toista ylempänä jollakin tavalla. Jollekin nuorempi naispuolinen pomo on vaikea hyväksyä, mutta nuorempi miespomo kelpaisi. Tai jos nainen on seksikäs ja seksuaalisesti vahva, toinen nainen voi kokea alemmuutta ja uhaksi hänet omalla reviirillään. Onneksi seksuaalisesti aktiiviset naiset ovat alkaneet saada yhteiskunnassamme enemmän hyväksyntää, mitä aiemmin. Seksuaalisesti aktiivisella tarkoitan tässä yhteydessä naisia, jotka haluavat seksiä usein ja osoittavat halukkuutensa. En siis tarkoita pettäjiä tai iloluontoisesti itseään kauppaavia naisia. 

Parisuhteessa elävä seksuaalisesti yliaktiivinen nainen saattaa tuoda mieleen "unelmavaimon", mutta käytännössä voimakas aktiivisuus voi kääntyä ylösalaisinkin ja aiheuttaa liikaa paineita kumppanille. "Kun mikään ei riitä, riitänkö minä?", "Olenko tarpeeksi?", "En taida jaksaa, pystyä, tyydyttää riittävästi". Molemminpuolista joustoahan se vaatii. Aktiivisemmalta itsehillintää ja kumppaninsa huomioonottamista ja hyväksyntää ja kumppanilta itseluottamusta, ymmärtämystä asioista sekä luottamusta kumppaninsa uskollisuutta kohtaan. Yhteisen nautinnon ja mielihyvän tuottava aktiivisuus löytää ajastaan kohdalleen. Siihen ei tarvita ulkopuolisia tahoja. Vain oma itsensä sekä kumppaninsa apua. 

Mikä sitten on seksuaalista yliaktiivisuutta? 

Jokainen meistä kokee "liiallisen" seksuaalisuuden omalla kohdallaan eri tavalla, mutta huomattavasti korkeampi aktiivisuus ja mieliteko yleensä tarkoittaa päivittäistä tai useaa kertaa päivässä halua toteuttaa seksuaalisia toimia tai ajatella sitä. Olkoon se sitten oman käden kautta tai toisen kanssa. Aina ajatukset eivät kuitenkaan johda toimintaan. Naisten seksuaalista yliaktiivisuutta kutsutaan nymfomaniaksi. 

Toisilla se on peräisin lapsuuden pettymyksistä ja läheisyyden ja turvan puutteesta, toisilla jostakin muusta, kuten vaikkapa maanisesta vaiheesta bibolaarisuudessa. Yleensä ajatellaan, että nymfomanian taustalla on jonkinasteinen masennus ja tämä on oire siitä. Sekä nymfomania että miesten satyriaasi löytyvät edelleen Suomessa käytetystä ICD-10 tautiluokituksesta. Hyperseksuaalisuuden rajat ovat usein väittelyn aiheena ja monet kyseenalaistavat sen, voidaanko asiasta edes suorittaa lääketieteellistä diagnoosia, koska seksuaalinen käyttäytyminen vaihtelee niin suuresti ihmisten keskuudessa. Hoitomuotoina käytetään terapiaa sekä joissakin tapauksissa lääkitystä; Prozac ja Anafranil.

Alunalkujaan puhuin siis tasa-arvosta, mutta kirjoitukseni päättyi muihin aiheisiin. Kysymys kuuluu, missä sinä koet tasa-arvon olevan hakoteillä yhä edelleenkin?

Nautinnollista viikonlopun jatkoa!