Tätä mainosta ei ole maksettu!

Elämä on mustaa, jos uskot sen olevan mustaa. 
Elämä on iloisen keltaista,  jos sanot sen olevan 
iloisen keltaista. Kirjoitat elämäsi käsikirjoituksen 
musteella, jonka värin valitset itse.

- Tom Lundberg

Huomasin eilen jo kaupassa käydessäni tuollaisen houkuttelevan ja mielenkiintoisen inspiraation lähteen. Koristeelliset kakut-lehden tarvikkeineen. Hintakaan ei päätä huimaa, sillä tarjous maksaa vain 2,95€. Hiplasin käsissäni pakkausta ja laitoin takaisin hyllyyn. Mietin yön yli, ostaakko vai ei.

Kotona aamusella tulin siihen tulokseen, että kannattaa se ostaa, tutustua tuolla hintaa ja jatkosta päättää sen kanssa. Tulevaisuudessahan tuo lehti on kalliimpi. Yllätyin tosin, että tilattuna kalliimpi, kuin kaupasta ostettuna. No, sellaista se on välillä. 

Paketti sisälsi tällä kertaa pahvisen kuppikakku-telineen, pari perhosmuottia ja pinkin kimalteen. Mietinkin jo kaupassa, miten tuo kimalle toimii kakussa. Jotenkin epäröivä olotila oli päällä. No, mutta muotit itsessään jo ihastuttavat. Telinekin veikeä. Muutama idea heti mielessäni telineen suhteen. 

Kimalteessa lukeekin sitten varoitus: Vaaleanpunainen kimalle ei ole myrkyllistä, mutta sitä ei suositella syötäväksi. Sen vuoksi suosittelemme, että käytät sitä säästeliäästi syötävissä koristeissa, jotta sen voi poistaa ennen syömistä. 

Hmm... Jos minä teen koristeet, joissa kimalletta, mitä ei voi syödä, en minä kyllä ala sitä jynssäämään pois! Se on joko tai-periaate! Joko koristeen voi syödä siltään tai sitten se poistetaan lautasen reunalle, eikä syödä ollenkaan!

Hioukuttelevat seuraavat numerot esitellään kivasti jo nyt paketissa. Kerrotaan ilmestymisajankohdat, lehtien lahjat jne. Teen siis jo nyt ensivaikutelmaa siitä, kannattaako settiä jatkaa, tilata tai etsiä. Näin sen pitääkin olla!

Kylläpä ilahdutti kaikki ne ohjeet, selkeät värikuvat ja helpolta vaikuttavat ja silti haasteelliset opastukset. Josko sitä vaikka oppisi tällainen tumpelompikin nainen leipomaan unelmakakkuja?!

Onneksi ostin!

Onko mitään kiduttavampaa kuin tunne siitä, että on menettänyt luumun, koska ei ole uskaltanut ravistaa puuta?