Siirry pääsisältöön

Lapsellista kitinää osa 2

Kerroin taannoin menneistä työkavereistani, tai voiko heitä edes kaveri-nimellä kutsua? No, kuitenkin kokemuksistani työpaikassa, jonne menin uutena. Törmäsin siellä kahden eri osaston väliseen konfliktitilanteeseen. Siis se oli ihan hirveää! Kerron nyt hieman tarkemmin siitä tilanteesta, koska aiemmin postaamani heitto oli niin älyttömän lyhyt, pelkkä maininta siitä, mitä olen tässä ajatellut nyt näinä päivinä, kun itselleni on tehty työkyvyn arviointia uudestaan.

Kaikki lähti siitä, että kaksi aikuista ihmistä olivat suuttuneet toisilleen jostakin pienestä asiasta. Turhalta tuntuvasta ehkä ulkopuolisten silmissä, mutta omalla kohdallaan he olivat kokeneet suuremmaksi kuin voisi ajatellakkaan. Siitä se sitten alkoi paisumaan ja paisumaan kuin pullataikina.
Ensin siis riitelyä jostakin pienestä, mutta hyvin äkkiä siihen kaiveltiin mukaan vanhatkin asiat ja sitten mahdolliset jossittelut ja pian alkoi kissa ja hiirileikki, jossa suorastaan nämä kaksi etsien etsivät niitä virheitä toisistaan. Ja jollei mitään konkreettista virhettä löytynyt, niitä piti keksiä tai tehdä! Rynnätä vaikka yhtä aikaa ruokajonoon ja töniä, kumpi oli ensin ja kumpi ei. Tai kumpi kerkesi ottaa jonkun paperin tai kumman vuoro johtaa jokin tilanne. Lopulta se tilanne, mikä paisui ja paisui johti siihen, ettei nämä henkilöt enää edes voineet olla samassa tilassa yhtä aikaa! Sillä hetkellä minun työni alkoi siinä laitoksessa.

Menin uutena, täysin tietämättömänä henkilönä töihin intoa puhkuen ja onnekkaana sen takia, että minulla oli työpaikka! Ihanaa! Joo, en todellakaan ole työtä kaihtanut enkä pelännyt. Minulle työ on ollut aina ilo ja kunnia, haaste ja oppimisen paikka, uusi kokemus ja se, mitä tykkään tehdä. Olenhan kuitenkin opiskellut nimenomaan minua kiinnostavaan ammattiin tai ammatteihin, joilla voin työskennellä juuri sillä alalla, mitä halusinkin. Siispä tuo tilanne, mitä näin välittömästi, oli jotain ihan kamalaa!

Kun uusi ihminen tulee töihin, kertoo toinen näistä ekana, että tuolle osastolle ei sitten mennä eikä tuon ihmisen kanssa tehdä töitä! Ja selitystähän siihen ei tule muuta, kuin "sittenpähän näet". Jaha... No katsellaanpa sitten asiaa.

Koko talon yhteinen juhlatilaisuus on heti saman viikon aikana. KOKO TALON! Minä käsitän sen niin, että kaikki tulevat sinne. Mutta tietenkään se ei niin voinut olla! Alkoi ihan älytön järjestely, milloin kukakin voi mennä juhlasaliin ja milloin ei. Ja sitten oli niitä hetkiä, jolloin jokin esitys tai muu ohjelma olisi ollut, niin kiellettiin toista osastoa osallistumasta siihen, koska toinen meni silloin. Ja vastaavasti toinen osasto meni toiseen ohjelmaan ja silloin toisella ei ollut siellä mitään asiaa olla! Ihan kamalaa!

Tällaista älyttömyyttä siis jatkui kolme-neljä kuukautta minun siellä ollessa. Kuinka kauan olikaan jo jatkunut ennen minua?! Kuulin jo vuoden ainakin kestäneen ennen taloon menemistäni. VUODEN?! Ja pomollehan tietenkin kävivät valittamassa vuorotellen selän takana. Joka ikisestä asiasta, mitä vaan saattoi kertoa.Kuinka toinen myöhästyi minuutin tai lähti kaksi minuuttia liian aikaisin kotiin tai kuinka ihan mitä tahansa! Pomo ei mielestäni toiminut hänelle kuuluvalla tavalla, vaan hän otti asian niin, että hyvähän se on, kun häneen luotetaan ja hänelle kerrotaan kaikki. Minun mielestäni pomon olisi heti pitänyt lopettaa tuollainen riitely ja osastojen eristäytyminen!

Olin siis katsonut itse sivullisena useamman kuukauden sitä touhua ja kerta toisensa jälkeen kieltäytynyt lähtemästä mukaan selän takana puhumiseen tai juoruihin tai syrjintään. Minä toimin molempien tahojen kanssa puolueettomana, koska minua kohtaan ei kumpikaan ollut tehnyt mitään väärää. Muutenkaan minä en tajua, miksi asioita ei selvitetä, vaan kyhäillään hiljaa, paisutellaan eikä niitä sanota suoraan. Jos on varaa sanoa jotain vihjailevaa vaikkapa, on pokkaa sitten sanoa perustelut asialleen. On seisottava sen takana, mitä sanoo. Siispä perusteluja ei olisi ollut alkaa moiseen tappeluun mukaan.

Juttelin pomon kanssa kahdestaan siitä, mitä itse koen ja näen talossa. En alkanut syyttelemään ketään enkä sen enempää erittelemään sitä, mitä kukakin sanoi tai teki, vaan ihan sen, että kaksi eri ihmistä ja kaksi osastoa ovat täysin irrallaan toisistaan ja se vaikuttaa jo asiakkaisiinkin niin talon sisällä kuin heidän lähiomaisiin. Ja se, että työntekijöiden omat henkilökohtaiset ongelmat näkyvät tuolla tavalla työyhteisössä, niin minusta se on todella hälyyttävää ja pahasta.

Pomo kuunteli minua hiljaa ja sanoi sitten lopulta nieleskellen omaa häpeäänsä, että hän on tiennyt kaiken kaikenaikaa, mutta ei ole todellakaan osannut toimia oikein. Ei tehdä asioille mitään. On vaan paistatellut siinä ajatuksessa, että hänelle kerrotaan asioita, joten hän voi antaa sanktioita, varoituksia tai mitä vaan. Mutta mitä hän oikeasti teki? Ei mitään asian eteen! Nyt sitten kun joku tavallaan ulkopuolinen sanoi ääneen totuuden, hän havahtui. Hyvänen aika! Avasi silmänsä!

Johtaja otti asian työkseen ja panosti siihen todellakin, että tämä kaksikko plus koko työyhteisö, joka oli kärsinyt tästä tilanteesta, sai tarvittavan avun niin työyhteisönä, kuin omissa henkilökohtaisissa asioissaankin. Lopulta, kun minun aikani tuli lähteä uusiin haasteisiin 6 kuukauden työjakson jälkeen, jätin taakseni yhteisönä toimivan laitoksen. Laitoksen, jossa jokainen toimi yhdessä. Jossa tervehdittiin toisiaan, hymyiltiin ja suunniteltiin asioita yhdessä. Jossa lähtiessäni pomista alkaen jokainen halasi minua ja antoivat lahjaa ja kukkaa ja kiittelivät siitä, että olin parantanut sen ilmapiirin sillä, että olin ollut rehellinen ja rohkea ottamaan asian puheeksi. en ollut mennyt helpointa tietä mukaan siihen hiljaiseen myönnytykseen, vaan seisoin sanojeni takana ja toin ilmi sen, miksi asiat ovat huonosti.

Olen todella iloinen siitä, että se yhteisö löysi sovun ja rauhan. Ihan asiakkaiden takia, työilmapiirin takia ja jotta jokaikinen henkilönä itsenään saattoi olla levollisena, iloisena ja nauttia työstään. Niin pomo asemassaan, työntekijät riitelemättä keskenään tai ne työntekijät, jotka hiljaa aiemmin mukailivat mukana sitä suunnatonta stressaavaa järjestelyä pysyä erillään. Ihan paras kevätjuhla kaikista, mitä saattoi olla, oli se, kun jokainen oli samassa tilassa yhtä aikaa, sovussa!


Kommentit

Katja sanoi…
Ajattelin ensin, että luen juttua yhdestä entisestäni työpaikasta, mutta tuossa oli onnellinen loppu, joten ei voinut olla sama paikka.

On todella ikävää ja harmillista, että tuollaiseen lähdetään mukaan, eikä asioita selvitetä, mutta naisvaltaisella alalla ihan arkipäivää.

Aloitin tällä viikolla uudessa työpaikassa. Hieman jännittää, että onko tuolla vähän sama tilanne, vai jotain ihan muuta, mutta hieman herättää epäilyksiä, kun selviää, että 12:sta työntekijästä kolme on sellaisia, jotka ovat talossa olleet ennenkin. Muut uusia... Yritän olla hätäilemättä kokonaiskuvan muodostamisessa, mutta mutta...
Vilimarika sanoi…
Valitettavasti tämä tapaus ei ole ainutlaatuinen. Ja ihan aavistuksen lievempiä tiedän muitakin, mutta niissä homma jatkuu edelleen. Tai sitten ne, missä yksi pomottaa kaikkia muita. Niin väärin!
Yleensä ensitunne kertoo jo paljon, mutta kannattaa silti mennä avoimin mielin uutta kohti. Voihan se olla, että tunne on väärä. Ehkä jokin muu syy on siihen vaihtuvuuteen, kuin ilmapiiri. Toivotaan!

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…