Sutta pahempi?

Mikä eläin voisi olla sutta pahempi uhka ihmisille?
Mietin aikani ja onhan niitä... Tiikeri, krokotiili, käärmeet (siis ne myrkylliset ja kuristaja-sellaiset), tappavat myrkkyhämppikset... Minä nyt saattasin saada sydänkohtauksen ihan omasta hämähäkkikannastammekin. :S

Mielessäni pilkahteli ajatus kuvata ihminen. Liikennettä, narsisti tai pedofiili. Ehken voisin laittaa patologisen valehtelijan, sarjamurhaajan tai huumediilerin...

Vanhoista valokuvistani kaivelin tähän haasteeseen omatekemäni atc-kortin kuvan. siispä valokuvan lisäksi itse kortti on itse tehty. :)


Onneksi meillä ei näitä anacondia ole luonnossa! 
Ja toivottavasti ne lemmikkikäärmeetkin pysyvät kotiterraarioissa! 






Kommentit

  1. hieno vastaus! onneksi tosiaan luonnostamme ei moisia ötököitä vastaan tule.

    VastaaPoista
  2. Tulee mieleen leffa anaconda, järkyttävän suuria käärmeitä

    VastaaPoista
  3. Jos ei mene luontoon, ei tapaa käärmeitäkään

    VastaaPoista
  4. Maailmaan mahtuu vähän kaikkea

    VastaaPoista
  5. Kerran kysyttiin, mikä kuva inhottaa eniten, tarjolla oli kasa matoja tai kasa käärmeitä(siis todella paljon), molemmat olivat inhottavia.

    VastaaPoista
  6. Missäs oli tällainen haaste ? Kiinnostaa kovasti sillä mieleeni tuli heti idea :).Hieno kortti, yököttävä otus :).

    VastaaPoista
  7. Hyvää pohdintaa.
    Käärme on kaunis eläin, vaikkakin tekee kylmänväreitä lähettyvillä ollessa.

    VastaaPoista
  8. Valokuvahaaste. Linkki tuolla alempana, niihin haastekinkeissä. Kännykällä en saa linkitettyä.

    VastaaPoista
  9. Käärmekammoinen täällä saa väristyksiä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari