Elämä on lahja

Itsestään selvää on se, mitä kukaan ei huomaa, 
ennen kuin joku ilmaisee sen yksinkertaisesti.

- Kahlil Gibran

Olet antamassa lahjaa jollekulle tuttavalle tai tuntemattomallekin. Keräät vaivalla kasaan rahat, jolla ostat sen lahjan, näet vaivaa sen paketoimiseen ja oma työnsä siinäkin, että kannat sen saajalle kotiin. Hymyilet, ojennat lahjan ja sanot: Ole hyvä.
Lahjan saaja ottaa lahjan käteensä, nakkaa sen sivupöydälle sen enempiä vilkaisemattakaan sitä ja sulkee edessäsi oven. 
Mitä luulet, mikä on fiiliksesi sen jälkeen?
Tyly kohtelu, eikä kiitosta lahjasta tullut. Hyvä kun edes vilkaisi koko pakettia, saatikka avasi sitä!
Niinpä!
Elämä itsessään toimii aivan samoin, kuin lahjan antaja ja saaja. 
Elämä antaa meille kaiken aikaa lahjoja. Sinusta itsestäsi on kiinni se, otatko lahjat vastaan vai kohautatko harteitasi ja jatkat matkaasi nyrpistellen nenänvarttasi. 
Ajatellaan vaikkapa kaikki ystävät, puoliso, lapset, työpaikka, koti, vaatteet, ruoka, ...
Se että postipoika jaksaa kantaa sinulle tulevat postit, myyjä kaupassa jaksaa hymyillä sinulle joka kerta kun käyt kaupassa, naapuri tervehtii sinua postilaatikolla, työkaveri taputtaa selkääsi, kun teet hyvin työsi...
On pikkuruisilta tuntuvia, mitättömiä asioita, jotka oikeasti ovat meille suuria lahjoja!
Huomaamme ne lahjat vasta, kun joku sanoo erikseen niistä ääneen tai vasta sitten, kun menetämme ne elämästämme. Surullista!
Jos menetämme näkökykymme tai työpaikkamme tai terveytemme... Jos tulee ero tai läheinen kuolee... Jos mainosten sijaan tuleekin laskuja tai jos eräänä päivänä naapuri ei tervehdikkään sinua.
Arvosta nyt niitä asioita, mitä sinulla on, eikä vasta sitten, kun niitä ei ole. Osoita kiitollisuutta elämästä itsestään. Lahjoista, joita saat. Äläkä odota enempää. Lisää. Aina vaan parempaa ja parempaa.


Kaikki mikä on vaalimisen arvoista, alkaa sydämestä, ei päästä.