Tekastua ja kuulumisia

On aika hyvästellä Aromia. Sitä ennen haluan kiittää Aromian matkan järjestäjää, Funchista tästä hurmaavasta ja ainutlaatuisesta tarjouksesta lähteä matkalle! Kiitos funchis!

Ja ettei ihan jäähyväiskyyneleet vielä valuisi, esittelen canttilan kahvila-kortin:

Kahvilla Canttilassa

Lisäksi muutama korttipohja tekastu jämäsilpuista ja nyt jatkossa esittelen niitä silppukorttien pohjiin tehtyjä kortteja. Extra-haaste kakkosen aiheena olikin pohjiin tehdä Aromian asukkaiden esittelyä. Kerron teille pienen salaisuuden kuitenkin tässä vaiheessa. Olen käyttänyt aromian mainoksesta vasta puolet! Minulla siis on puolet vielä tallessa! Näin säästeliäs olen ollut ja täytynee alkaa urakoimaan urakalla hahmoja Aromiaan niistä lopuista kuvista. :D

Ekana esittelen teille postimerkkiharrastelijan, Aromian vahvan naisen, 

Filatelisti-Annulin.

Tällä naisella on papua ranteessa ja vahva luonteeltaankin, mutta äärettömän herkkä ja todellakin rakastaa pikkuruisia postimerkkejä.

annulin löydät vapaista atc-korteistani. :)

Esittely jatkuu lähipäivinä. 

Muistikirjaan kirjasin tänään plussia ja miinuksia askartelusta.

Plussaa on askartelun hauskuus ja se, että saan toteuttaa itseäni. ainutlaatuiset kortit ja muut askartelut tuovat oman hohtonsa ja aikakin kuluu nopsaan askarrellessa. Ilo on tehdä, ilo on antaa. silmänruokaahan tässä kaikki tehty on. Minulle ja saajalle.

ajatukseni siirrän kivusta muihin puuhiin, kuten askarteluun. Intohimoista toimintaa siis. :D

Haasteellisuutta toisinaan, kun ylitän itseni jollakin uudella tekniikalla. Kehityn siinä samalla. Ja tällaista saa sitten antaa lahjaksi toisille. IHANAA!

Miinuksia, niitäkin on tässä harrastuksessa. usko pois vaan.

Nimittäin materiaalit maksavat. Pitää ostaa liimaa, papereita, nauhoja, koristeita... 

Ihan mitä tahansa tarvitseekaan, kaikki maksaa. Lahjoitukset ovat aina ihania ja tarpeen, mutta ei sitä harrastusta voi siihenkään luottaa. Kierrättämälläkin toki saa ilmaiseksi kaikkea tarvittavaa, mutta aina on jotain mikä maksaa.

Sitten se, kun teet ja teet ja teet ja enemmän, kuin tarpeen onkaan. Et saa annettua kaikkea pois sitä mukaa. Et myytyä. Itsellesi jää kasapäin valmiita kortteja vaikkapa.

Säilytys tulee silloin ongelmaksi. Samaten kuin sen materiaalin säilytyskin. Vaikkapa postikorttien säilytys, ettei ne taitu ja koristeet irtoa. Vaatii oman tilansa! 

Ja jos saat vaikkapa kaksi tai kymmenen samaa tuotetta materiaaleja, niin tokihan voisi ajatella yhden tai kahden myymistä pois. Tai lahjoittamista. Jos päädyt myymään, joudut miettimään hintoja ja paikkaa missä myydä. Ja jos lahjoitat, sama homma, missä ja kenelle. Jos se materiaali on saatua, etkä tarvitse sitä itse, toiset pahoittavat mielensä siitä, että heiltä saatu materiaali menee eteenpäin. Ja jos vaikka olisitkin itse hommannut sen kaupasta alun alkujaankin, kateus on yksi asia, mikä on tosiasia. Heti ollaan katsomassa, että montako myyt ja millä hintaa. Tai miksi myyt, jos et ole rikas etkä voi ostaa kaikkea tilalle? Puututaan toisten omiin asioihin. 

Muutenkin ikävää palautetta tulee vastaan välillä. Korttien hinnoista, verotuksista, Siitä, että jos saat pari pitsiä, olet velvollinen joidenkin mielestä lahjoittamaan tilalle kalliimpia kaulakoruja. Minusta vaihtokaupasta sovitaan etukäteen, eikä jälkikäteen. Lahjoitus on lahjoitus, vaihtokauppa on vaihtokauppa ja myynti on myynti. Se vaan ei ole kaikille itsestäänselvää. Kaikki eivät voi lahjoittaa ja vaihtaakkaan koko aikaa!

Tällaisia mietteitä tänään.

Jos jaksoit lukea loppuun saakka, kerron, että lapseni tulee viikonlopuksi kotiin, joten meillä oli ihana koko perheen viikonloppu! Nuotiota, ulkoilua, rentoutumista, herkkuja... 

Rakkauden täyteistä alkavaa viikkoa teille Lukijat!

Viltsu