Palmusunnuntai

saa kopioida tämän kuvan

Palmusunnuntai saapui ja tällä kertaa en valmistautunut yhdelläkään suklaamunalla virpojiin. Aiemmin olen joka ikinen vuosi ostanut suklaamunia ja muita makeisia sekä jemmannut kolikoita virpojien varalle. Viimeisin noitatrio kävi 3 vuotta sitten. Kolme isoa poikaa soittivat ovikelloani silloin. Ei mitään erityisasusteita, vaan ihan kuin kuka tahansa meistä olisi menossa kyläilemään tai kauppaan tai mitä vaan. Ainoa asia, mistä tunnistin pojat virpojiksi, oli kauniisti tehdyt virpomavitsat ja kori. Pojista vanhin kysyi kauniisti, saavatko virpoa ja tokihan saivat. Annoin 9 suklaamunaa ja kolikoita. Muistan sen niin hyvin vielä. Ajattelin, että siinä on jokaiselle 3 munaa ja niin päin pois. Poika virpoi ja antoi oksan ja kiittivät ja poistuivat seuraavien ovien taakse. 

Meillähän ei äänieristeet ole mitkään maan kuulut,ellei sitten nimenomaan siksi, että kaikki KUULUU hyvin seinien läpi. Siispä kuulin, kuinka pojat kävivät ovikelloja soittelemassa ja palasivat oveni taakse jotain keskustelemaan. Kohta soi taas ovikello. Ajattelin, että lienee uusia noitia tulossa?

Oven takana seisoivat samat pojan vesselit. Veikkaan, että kuudesluokkalaisia ehken. Jotain 11-12 vuotiaita. Nyt toinen näistä oli siinä etualalla ja kysyi, saanko virpoa. Naurahdin ja sanoin, että tehän virvoitte jo äsken. Naseva vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: Toi virpoi, en minä! 

Jep jep... Sanoin pojille, että 9 munasta ja kolikoista riittä jokaiselle ja annoin ne nimenomaan jaettavaksi jokaiselle, enkä sille yhdelle. Mutta pojatpa päättivät inttää vastaan,että ei, kun ne oli sen ekan ja kaksi muuta eivät saaneet mitään! Kysyin, meinaako se kolmaskin poika soittaa kohta ovikelloa ja virpoa, johon vastasi, että KYLLÄ AION!

Huokasin, annoin poikien vielä virpoa ja otin oksat. Kiitin heitä ja annoin vielä yhdet munat näille kahdelle ja sanoin, että tiedättekö, jakakaa. Opetelkaa siihen, että jaatte saamastanne! 

Vaan mitä vastasivat pojat? 

"Tässä on vähemmän, kuin mitä toi sai!"

Pyöritin päätäni, tuumasin, että olisitte kiitollisia siitä, mitä jo saitte ja tosiaan, jakaisitte ne!

Vedin oven kiinni perässäni ja laitoin kolme virpomavitsaa maljakkoon. Muitakaan virpojia ei käynyt silloin.

Sen koommin ei ole virpojia käynyt lainkaan tässä pihassakaan. Varmaankin kaupunkilaislapset ovat unohtaneet sen perinteen tai sitten virpovat vain äidin ja mummin ja kummin. 

Mutta vaikka se perinne olisikin ollut ihana säilyttää ja saada noitia oven taakse virpomaan, toisaalta parempi kokonaan poissa, kuin se, että ahneus ja kiittämättömyys seuraa mukana.

Viimeisin kokemukseni oli noidista tuollainen hieman viileämpi kokemus, mutta se oli samalla ainoa laatuaan. Kokemuksia on niin omista reissuistani virpomassa kuin lapsenikin virpomareissujen seuraamisesta. On käynyt naapurin tenavat aikoinaan ovella koreineen ja vitsoineen ja onpa ihan ventovieraitakin noitia nähty vuosia vuosia sitten, kun asuin muualla. Muistoissa ovat ne pirpanaiset punaposkineen ja pisamineen vielä.

Ja koska en tosiaankaan hommannut, enkä olisi edes voinut hommatakkaan (koska ei ole rahaa muniin ja makeisiin) pääsiäiskarkkeja, niin ajattelin antaa TEILLE pienen lahjan. Ei, en sentään pidä teitä noitina. :D

Pari pääsiäisaiheista tulostettavaa kuvaa sekä tuo ylhäällä oleva pääsiäiskortti. Saa ottaa. Olkaa hyvä.

saa kopioida tämän kuvan

saa kopioida tämän kuvan