muistikirja-HAASTE

Muistikirjan haasteen toissapäiväinen aihe kuului: Mitä näit tänään?

Kirjoittelin tätä eilen, mutta pysyttelin tehtävänanto päivässä tekstin suhteen.

Mietin ensin, kerronko kissankakka-vahingosta lattialla  (EKA KERTA KOSKAAN!), lääkäristä kyynelverhon takaa, bussista, jota odotin ja odotin... 

Ei, en halua muistella mitään sellaista!

Niinpä avasin silmieni lisäksi sydämeni näkemään asioita ja sain aikaan tällaisen sivun:

Niin paljon kaunista minä näin. Niin paljon sydämelläin. Näin kissan leikkivän lelullaan. Linnut puiden latvoissa ja lapset päiväkodin retkellä. Tänään en nähnyt pahaa lain.

Me voimme katsella asioita sieltä täältä ja huomata kaikenlaista, mutta mitä me todellakin NÄEMME, se on kiinni asenteesta, fiiliksestä, ihmisestä itsestään...

Haluammeko nähdä kaikessa pahaa, ikävää, moitittavaa ja puuttua kaikkiin asioihin sillä tyylillä ja tavalla vai näemmekö ne positiivisetkin asiat siellä ympärilläme ja nautimme niistä elämän onnekkaista hetkistä? 

Toisinaan minäkin tyrmistyn ja hermostun ja turhaudun. Näen sieluni silmin elämän raadollisuuden ja pahuuden. Se on pelottavaa! Näen myös katkeruutta, itsesääliä, itsetuntonsa kasvattamista toisten kustannuksella, hyväksikäyttöä, väkivaltaa, julmuutta... 

Näen saasteita, roskia, pilaantuneita viinirypäleitä rasiassa... 

Kyllä minä ihan normaalein silmin näen tämän maailman. En elä pinkit lasit silmillä. Mutta haluan nähdä myös sen kauniin, pinkin ja purppuran. Haluan nähdä revontulet ja sateenkaaren, leikkivät lapset ja vilkasluonteisen iloisen koiran lumihangessa. 

Haluan nähdä vanhuksen ryppyisen naaman hymyilevän ja teinipojan nostavan roskan roskikseen. Haluan nähdä ystäväni hyvyyden ja kauneuden, kun hän kertoo onnistuneensa vihdoin jossain. Haluan nähdä sen, kun hän, joka sai eilen turpaan puolisoltaan, tänään saa vapauden.

 Nämä asiat, hyvät ja kauniit asiat, pitävät minut iloisena, jaksavana ja positiivisena. Näiden asioiden takia minä jaksan kertoa teillekin hyviä asioita. 

On turhaa sanoa, että aina olisin positiivinen ja iloinen. Ei kukaan ole! Minullakin on heikkouteni ja heikot hetkeni. Olen vain ihminen! Minäkin, vaikka kuinka kerron elämäni iloista ja ihanista asioista, minäkin itken, suutun ja pelkään. Olen alakuloinen, hermostunut tai teen virheitä. Mutta minä en jää rypemään itsesääliin tai niihin asioihin. Enkä liiottele, paisuttele tai takerru siihen tilanteeseen. Haluan jatkaa eteenpäin!

Me voimme nähdä ja me voimme NÄHDÄ! Me näemme niin eri asioita eri tavalla. Kun joku päättää mielessään, ettei ole keinoja, ei ole ratkaisuja eikä mitään muutakaan, hän näkee vain sen, että tuo  kuvittelee! Hän ei kuule mitään mitä hänelle yritän sanoa. Jos vain olisi avanneet silmänsä ja nähneet laajemmalle... 

Tai kysyneet joltakin toiselta, näetkö sinä tässä jotain sellaista, mitä minä en näe? 

Samaa voimme jatkaa elämässämme. Avata silmämme ja kysellä toiseltakin, näkeekö toinen jotain muuta. Yhdistää näkemiset ja löytää uusia ulottuvuuksia. Jos tuntuu liian suurelta, kokeile kumminkin. Huomaat, ettei se niin vaikeaa olekkaan!

Nyt voimme alkaa katsella vaikkapa uusin silmin laittamaani kuva-arvoitusta. Lisään siihen toisen kuvan. :)

Kaunista tätä päivää!