Anteeksi, mutta askartelin

Ihan alkuun haluan pyytää anteeksi näitä maxipituisia postauksiani, joissa esittelen kätteni töitä ja muita  samassa. Tiedän nimittäin sen, että postauksesta tulee hyvin äkkiä tosi pitkä, kun laitan vaikkapa viisi eri askarrusta samaan postaukseen.

 En kuitenkaan velvoita tai oleta edes, että te jokaisen kommentoisitte erikseen tai lukisittekaan. Eiköhän se niin ole, että kukin lukee, mitä haluaa ja mikä kiinnostaa ja kommentoi, mitä kommentoi. Jos haluaa jokaisen työn erikseen kommentoida, niin eikös se ole helpompaakin yhteen ainoaan kommenttiin tiivistää, kuin että avaa ja kirjoittaa ja sulkee 5 eri postausta?

 No, olipa miten hyvänsä, aijon jatkossakin ilahduttaa tai vihastuttaa teitä näillä hyperpostauksillani välillä. Näin saan pidettyä edes postausteni määrän kurissa. Minä nyt vaan teen paljon ja sen mukaiset ovat postauksenikin. 

Sitten kun on hiljaisempaa askarteluissa, sitten kerron kokemuksistani, elämästäni, runojani... Vihastutan tai ihastutan niillä postauksillani. Kaikille jotain ja jollekin ei mitään. Näin se menee.

Ja nyt me menemme muistikirjahaasteen pariin:

Eilispäivän muistikirjaan piti valita itse jokin väri.
Valintani oli vihreä.

Vihreä on mielestäni nuorekkuuden väri, kasvun ja uuden elämän väri. Rauhallisuuden väri.

Eikös se maa ala vihertää keväällä, kasvaa uutta ja nuorta vihreää nurmea. Ja jos haluan rentouttaa silmiäni, katselen vihreää pintaa. Esimerkiksi liitutaulut kouluissa on usein vihreitä, jotta silmät rentoutuisivat eivätkä väsy liikaa, kun joutuvat pitkään taulua tuijottamaan.

Tämän päivän muistikirjan aihe onkin vaikeampi toteuttaa, koska en voinut niitä pääsiäismakeisia ostaa... Täytyy tovi miettiä, millaisen sivun teen, sovellan.

Sitä ennen pari atc-korttia ihan muuten vaan. Tavoitteenanihan on pitää atc-kansiossani sivut täysinä. Joka kerta, kun lähtee kortteja pois, teen tilalle uusia.

enkelit ja enkelikortit eivät yleensä ole "minun juttuni", mutta tällaiset hieman erilaisemmat enkelit ovat  sitä jotain. Olenkin vaihdossakin saanut aivan mahtavia enkeleitä atc-kortteina!
Tuossa kuitenkin omani. Kortissa kehykset tein glitter geelitussilla.


Ja kesäkautta odotellessa tein myös surfing-kortin. Ihana olis päästä tuollaisiin vaahtopäätyrskyihin.
Kortin juju on se, että pohjana on musteella ja gessolla sotattu servetti. Lisäksi vaahtopäiden kimalletta tehostaa kimalleliima.


Vieläpä yksi tekeleeni, nimittäin atc-korteille rasia.

Tuo rasia oli alunperin apteekin paketti, mutta päällystin sen lehdestä löytämälläni keksi-mainoksella. Mielestäni se mainos vaan oli niin ihana! Huomaa pikkukissa lisänä. Hieman erilainen kisuli.


Kukkateippi kiertää rasian alalaitaa.



Rasia on joka suunnalta yhtenevä. Yhdestä palasesta tehty.


Ja todellakin atc-korteille sopiva. tämä rasia lähtee huomenna maailmalle.


Pakattu on, niin rasia kuin atc-kortitkin. Kuka sen sitten saa, sen saaja saa tietää ajallaan.


Kaupan hyllylle laitan uutta taas. 

Ihastuttavia, herkkiä ja keveitä korvakoruja nyt ensin yksi pari, mutta näitä samanlaisia voi saada eri väreissä.


Parasta keveyden lisäksi näissä on tuo valon taittaminen. Vaikka kyseessä onkin violetit korvikset, voit nähdä niissä mös vihreää tai mikä väri sitten peilautuukaan vaikkapa vaatteistasi. 
Ihanat!


Ja vihdoinkin sain tänään päätökseen kategoria-muotoiluni! Nyt on siis kategoriat eritelty niin, että jokaiselle on oma atc-vaihtonsa, kortit omissa lokeroissaan ja korut omissaan jne. Helpottaa vaikkapa etsiessä kaikki tekemäni tagit tai kaikki tekemäni runokirjat tai vaikkapa Viltsu-kategoriassa kaikki tarinani itseni elämästä. 

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Eikös se ole jokaisen oma asia kuinka pitkiä postauksia OMAAN blogiinsa tekee?
Ja jokainen saa kommentoida tai olla kommentoimata?
Miksi kitistä turhasta? Jos ei jaksa/ehdi ei ole mikään pakko!!!
Vilimarika sanoi…
Anonyymi on ihan oikeassa. Halusin tämän tuoda esille, koska varmasti monet miettivät, miksi minä tällaisia hurjan pitkiä postauksia teen, enkä lyhyttä, montaa.
Aihe on varmasti ollut monien mielessä ja toinpahan nyt esille syyn miksi. :)Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään sen takia. Minulla kun on taito pahoittaa mieliäkin tahattomasti. :( Ihan juuri näillä omilla ajatuksillani, joita kerron enkä kuitenkaan tarkoita niitä hyökkäyksenä ketään kohtaan. Voi toki olla niinkin, että joskus joku sanoma voi kolahtaa liian liki jotakuta ja tuntua siltä, kuin se olisi hänelle tehty ja sit sen takia palkokasveja nenässä, mutta se ei ole kyllä tarkoitukseni ollut koskaan! AINA nämä kirjoitukseni ovat YLEISELLÄ TASOLLA, tai jos jostain tietystä kertoisinkin esimerkkeinä, en koskaan nimillä tai sellaisista, jotka voisi tunnistaa. Kuten vaikkapa tyyliin "entiset työkaverini" tai "menneisyyden opiskelukaverit". Teistä kukaan ei voi tietää edes paikkakuntaa, saatikka koulua tai työpaikkaa tai mitään!