Siirry pääsisältöön

Viidakossa VILIstää

Pääsette nyt tutustumaan taas yhteen osaan meidän kotiamme sekä osaa minusta itsestänikin, ehkä. Kurkistetaan yhteen eläinkuntaan, mikä meidän olkkarissamme parveilee. Itseasiassa eilen kun kerroin voimaeläimistäni, unohdin listalta tyystin perhoset. Eivät suoranaisesti voimaeläimiäni ole, mutta voisin hyvin samaistua niihin jollain tavalla. 

Perhosethan ovat minulle tärkeitä: Kaunista väriterapiaa, hentoisia kuin silkin kosketus iholla, herkkiä olentoja maan pinnalla, jotka saattavat kauankin olla maassa paikallaan ja lopulta lehahtavat lentoon. Korkealle, korkealle, korkealle...


Perhoset ovat vapaita olentoja ja niin kevyesti liihottelevia. Niillä on taatusti kultainen sydän rinnassa ja ne tulevat olkapäälle istumaan ja saavat hymyn huulille. Niitä on niin helppo satuttaa ja vangita ja tuhota keräilykansioihin, mutta vapaina ne ovat todellisia maanpäällisiä taideteoksia. 

Ja vaikka nyt itseäni tuossa aikaisemmin vertasin perhoseen, en tarkoita, että itse mikään jumalatar olisin ulkoisesti, mutta yhteistä meillä on värikkyys, herkkyys, hentous ja unelmissani halu päästä lentoon korkeuksiin... Keveästi liikkuen. Ja nuoruudessanihan niin teinkin. Ja minä tanssin. Tanssin ja nautin. Annoin rytmin viedä. Helminauhojen helähdellä kuin perhosen laulun. Sifonkihuivien heilahdella, kuin taianomaisten siipien tanssi. Kuuletko sen? Perhosen laulun!


Olkkarimme mini-viidakossa vilistävät siis perhoset. Nämä ihanat väripilkut tuovat kesän talveen ja valon pimeyteen. Ne antavat ilon ja hyvän mielen. Kuinka kukaan voi vangita niin kauniin olennon?!

Ensin perhonen on harmaa ja huomaamaton. Sitä haukutaan rumaksi ja juostaan pakoon. Yök, hirvee toukka! Sitten se yksinäinen, surullinen toukka tallustaa omaan turvapaikkaansa. Surullisena ulkopuolisesta maailmasta. Se itkee suolaisen kyyneleen ja miettii, miksi minä olen tänne syntynyt edes?! Miksi en voi olla kaunis ja miksi en voi olla niinkuin nuo kaikki toisetkin?! Olisinpa perhonen...

Toukka masentuu ja vetäytyy koteloonsa. Se vaipuu unelmiinsa. Se ruma pieni toukka, joka vain halusi olla niinkuin muutkin. Se halusi vain olla ystävä jollekin. Tulla huomatuksi jotenkin. ja tässä sitä nyt oltiin! Se ei enää pystynyt edes liikkumaan! Siitä oli tullut kömpelö, lihava ja liikuntakyvytön. Se oli  menettänyt elämänhalunsa jo lähes tyystin. 

Kevät tulee. Auringon ensi säteet läpäisevät toukan kotelon. Aurinkokeiju istahtaa puun oksalle kotelon vierelle. Se kuiskaa kauniilla äänellä toukalle: Hei, tulisitko leikkimään kanssani?! Tulisitko, kaunis ihana perhoseni!?

Toukka ei avaa silmiään. Se ei jaksaisi taas sitä samaa... Kuinka kaikki muut häntä karttelevat ja kuinka kauempana kauniit perhoset herättävät suurta ihastusta jokaisessa. 
Keiju ei kuitenkaan jätä asiaa sikseen, vaan koputtaa kotelon oveen. Kop kop, kuuletko?
voitko olla ystäväni? Nimeni on Kevään Ensisäde!

Toukka avaa silmänsä hämmästyksestä suureksi. Minulleko se keiju puhuukin?! 
Pilkkaatko sinä? 
En, keiju vastasi. 

Toukka alkaa raottaa hieman verhoaan ja kuiskaa keijulle, että emme me voi olla ystäviä. Sinä et näe minua kotelon sisältä. Olen ruma, lihava, harmaa, karvainen.. Olen toukka! Ei minusta ole ystäväksi kenellekkään! 

Keiju hämmästelee: Mitä sinä höpiset?! Ja naurahtaa perään. 
Sinähän olet todella kaunis, ihana perhonen! Tule! Tule! Leikitään yhdessä! 
Saat lainata keijukaispölyä, kultaisia helmikorujani ja vaikka sädekehäänikin, jos haluat, kunhan saisin olla ystäväsi tämän hetken. Olen niin yksin muuten. Ja pian! Minulla on aikaa vain tämä päivä! Olenhan ensisäde! 

Toukka miettii ihmeissään.. Ei ymmärrä oikeastaan sanaakaan mistään. Se kuitenkin päättää, että nyt on tartuttava tilaisuuteen. Nyt on elettävä tässä hetkessä! Tässä päivässä! Muutoin menettäisin elämäni tilaisuuden ystävyydestä! 
Ja niin toukka alkoi kuoriutua kotelostaan. 

Se pääsi vihdoin ulos kokonaan. Alkoi venytellä raajojaan. Haukotteli makoisasti. Lepatti siipiään... MITÄ?! Siipiä?! SIIPIÄ?! 
Toukka räväytti silmät auki ja haukkoi henkeään! MITÄ?! Minullahan on SIIVET! Kauniit ihanat KELTAISET SIIVET! Ja se katseli ihmeissään itseään! Minähän olen perhonen?! PERHONEN!!!!

Keiju naurahti ja tarttui perhosta kiinni kädestä. TULE! Kokeillaan siipiämme! yhdessä!
Ja Keiju Auringon ensi säde asetti perhoselle sädekehän päähän, laittoi kauneimman kultanauhan sen kaulalle ja sirotteli keijupölyä sen siiville. AAAH! Sinä olet niin KAUNIS!
Jumalainen! 

Ja yhdessä he lensivät ympäriinsä. Katselivat kukkasia, puron solisevaa virtaa, puissa vihreitä silmuja... He lensivät auringonsäteiden lomassa, perhosten parvessa... 

Ne molemmat jumalaiset olennot, niin perhonen kuin kevään ensi sädekin, he elivät elämänsä onnellisimman päivän yhdessä! Jokaisella siiven iskulla kumpikin nauttivat kaikesta. antoivat maailmalle kaikkensa. Kauneutensa ja hyvyytensä. Heillä oli vain se yksi päivä, mutta se oli enemmän, kuin kokonainen elämä!

Yhdessä he elivät, yhdessä he kuolivat. Mutta he elivät onnellisen ja hyvän elämän! 



Vaikka mietinkin sitä, miltä tuntuisi liihottaa terveenä ja olla kuin perhonen, en silti elä haaveillen yhtenään jostakin, mitä en saa, vaan elän myös tässä hetkessä. Sellaista elämää, mihin kykenen. Mielestäni mennyt on mennyttä kaikilla mausteilla ja tulevaisuus on vasta tulossa. Tätä päivää meidän on elettävä ja tehtävä ne asiat, mitä on tänään tehtävä. 

Martialis sanoikin viisaasti:

Usko minua, ei ole viisasta sanoa:
"Huomenna alan elää".
Huomenna on liian myöhäistä elää.
-Elä tänään!

Toisinaan on ihan hauskaa kokeilla, mitä jotkin leikkimieliset testit kertovat minun valinnoistani. Niinpä taas tässä eräänä hetkenä sorruin testailemaan itseäni. Tässäpä vastaus, jonka sain:

Olet romanttinen luonne, ja elämästä nauttiva, riemukas henkilö. Arvostat kauneutta. 
Olet leikkisä, vapaa sielu. Saatat toisinaan muuttaa elämäsi suuntia paljonkin, mutta et ota siitä stressiä. Saat nautintoa esteettisistä asioista. 
Olet luova ja sivistynyt henkilö.

Aika osuvasti sanottu jälleen. 

Perhosista emme ihan vielä pääse luonnossa nauttimaan, mutta kevään ensi säteet jo kutsuvasti koskettavat ikkunan takaa. Nauttikaamme siis keväästä ja näistä kauniista hetkistä. 


SIISTIÄ viikonloppua!


Kommentit

KUUKAUDEN SUOSITUIN POSTAUS :

Hampaiden hoito ja herkkä suu vaahdossa

"Hammas on kova kalkkipitoinen suussa sijaitseva muodostelma, jollaisia on monilla selkärankaisilla. Hampaiden pääasiallinen tarkoitus on ruoan mekaaninen hienontaminen." Näin Wikipedia aloittaa kuvaamaan hampaita. Lisään vielä, että terveet hampaat nostavat itsetuntoa ja vähentävät riskiä sairastua. Kyllä. Vialliset hampaat aiheuttavat mm. Kipua, hermokipua, tulehdusta, mätimistä...  Pitkälle edennyt karies voi tuhota hampaan täysin. Hoitamaton leukaluun tulehdus voi johtaa jopa yleistulehduksen kautta kuolemaan.

Laitoin aamukahvin tekeille ja laittauduin valmiiksi tätä päivää varten. Nätit ja mukavat vaatteet korvaavat trendikkyyden, mutta laveran voiteilla ja meikeillä saan tehtyä itsestäni mielestäni kauniin, niinkuin nyt näillä avuillani tehdä voi. Mietin lukemaani hampaista ja muistan aiemmin käydyt blogikeskustelut herkkäsuisista lukijoista.


Hampaistani tahdon pitää huolta ja säilyttää omani niin kauan kuin voin. Hampaat ovat osa minua ja hyvinvointiani. Hampaat ovat …