Kosketus

Tiesitkö, että joka ikinen aamu ajattelen ensimmäisenä sitä, että olen onnekas nainen. Seuraavaksi pohdin mitä ihanaa, kaunista tai hyvää tämä päivä voisikaan tuoda tullessaan tai mitä kaunista ja hyvää elämässäni onkaan. Jokainen päivä yritän löytää kauneutta ympäriltäni, ympärilleni. Välttelen ikäviä asioita ja mielipahan tuomaa. Katselen asioita avoimesti ja ahnaasti hamuten sitä hyvää. Ja kun ilta saa, painan pääni tyynylle ja kiitän tästä päivästä. Mietin, mikä oli päivässä hyvää ja positiivista.

Tokihan elämässäni on ikäviäkin asioita. On mielipahaa ja surua. On pelkoa, vihaa, turhautumista, närää... Tekee mieli kirota ja potkia maahan iso kuoppa. Olenhan ihan tavallinen ihminen! Mutta jos eteeni tulee vaikkapa henkilö, joka suoraan sanottuna v-tuttaa tai tahallaan ärsyttää tai jollain tapaa tekee olostani huonon, en todellakaan aio sellaista sietää. Ei, en ala iskemään vyön alle takaisin, vaan annan hänen olla. Saatan tuhahtaa, että olipas siinä persoona ja kappas, fiksuksi luulemani henkilö osoittautuikin lapselliseksi ja itsensä nolaavaksi houkaksi. Saatan katsoa, että hän, joka luulee itseään nostavan jalustalle, laskeekin itsensä oikeasti hyvinkin alas. Ei minun tarvitse lähteä hänen peliinsä mukaan solvauksiin tai v-tuilemaan. Ei nälvimään tai tekemään hänen elämästään kurjaa. Hän tekee sen ihan itse itselleen! Minulle tärkeintä on se, kuinka minä itse toimin! Kaikkea EI tarvitse sanoa, mitä mielessä liikkuu.

Tai jos ulkona sataa vettä, voin ihan hyvin laittaa sadeasun päälleni ja mennä kävelylle. Eihän sade saa haitata iloisuuttani! Sade ei ole este olla pihalla. Tai ruoka, josta en pidä. Voin aina kokeilla jotain uutta ja yllättyä. Jollei se sittenkään maistu, voin keittää vaikka nuudeleita.

Kauniita asioita, positiivista asennetta, hyvyyttä, uskoa paremmasta, elämäniloa, elämän halua, nautintoa... Sitä kaikkea minä tarvitsen enemmän. en väitä olevani pinkki prinsessa pinkissä linnassa pinkin pilven päällä. Olen hyvinkin kivulias, turhautunutkin välillä, osaan kiukkuilla ja harmittaa muutama asia. Mutta silti haluan voittaa ne ikävät tunteet, enkä antaa niille valtaa määrätä minua. Elämäni on ihan liiankin kanssa vaikeaa ja hankalaa sekä vaativaa ilman asennevammaakin.

Haluan myös pohtia asioita, mutta ei ole yhtä ja ainoaa ratkaisua elämisessä. Jos joku asia toimii minulla, se ei toimi ehkä toisella. Ja toiste päin. Minä voin kertoa vain ja ainoastaan oman kokemukseni, enkä porautua toisten päähän. En myöskään ala neuvomaan, että sinun on toimittava näin, koska minä toimin näin. En halua sellaista itsellenikään. Mutta kuuntelen ja luen mielelläni toisten ajatuksia, mielipiteitä, tuumailuja. Elävän elämän suuria kysymyksiä. Olkoon surusssa, ilossa, pettymyksissä, vihassa... Normaaleissa arkisissa asioissa, tunteissa, teoissa... Missä tahansa meille yhteisissä asioissa. On kasvattavaa ja opettavaa kuunnella toistenkin ajatuksia. Antaa heidän koskettaa. Tulla osaksi minun elämääni. Huomata olevansa ikuisella opin tiellä.

On muutamia blogeja, joista ammennan arkea, positiivisuutta ja elämänohjeita. Yksi niistä on "KOSKETUS", jossa Marika kertoo ihan tavallisesta elämästään. Sillä naisella on asenne kohdallaan!
Käy toki sinäkin tutustumassa Marikan blogiin ja ammenna itsellesi hiukkanen lisää inhimillisyyttä. Lue aikuisen naisen arjesta. Anna tunteille valta.




Kommentit

Elämä on paljon upeampaa, jos nenällä keikkuu "positiiviset silmälasit".
Ihanaa viikonloppua.