Hae tästä blogista

Kurkistatko kanssani (pöytä-) laatikkoon?


Silmä Susannan runokirjasta

Kurkistatko kanssani pöytälaatikkoon? Runoja, joita en ole vielä aiemmin julkaissut. Omakirjoittamiani ovat. Ethän kopioi niitä itsellesi. Olen runosieluinen taiteilija. Sananvapautta. Laidasta laitaan keinuvia aaltoja. Lukea saa, jos tohtii. Minä vaan kirjoitan. Kirjoitan mitä kymä kirjoittaa haluaa.

Kurkistatko kuvien maailmaan, kanssani katsotko aarteita, mitä sain? 
Minä onnekas, Sussun lahjoma. Kuvat Susannan lahjoista. 

Meillä oli erilaisten enkelten kirja-vaihto. Omani on julkaisussa, Erään enkelin tarinassa. 
Tässä tarinassa Sussulta saamani kirja ja tykötarvikkeet, ihanat!
Kaikki kuvat! 

laatikko avautuu

Turhautunut, 
levoton minuus ottaa ohjakset. 
Pyristelen vastaan sitä. 
Minä haluaisin tehdä kaikkea sitä,
mitä minulta vaaditaan. 
Haluaisin vähän lisää,
vielä ja vielä. 
Tekisin töitä, harrastaisin, opiskelisin ja liikkuisin. 
Tahtoisin elää normaalia nuoren naisen arkea. 
Mutta enhän minä voi!
Se lamauttaa, 
se saa voimaan pahoin.
Se lannistaa ja vie voimani. 
Kyyneleet yksi kerrallaan
vierähtävät poskipäilleni. 
Kuivaan ensimmäiset kämmenselällä,
mutta turhautuneen kyynelvirtaan se ei enää riitä.
Minä yritin, 
Minä tein parhaani,
Mutta se ei vaan riitä!
Miksi?
Miksi kipu on osa elämääni?!

Kortti voimalintuni kuvana

Sinä voit nyt mennä.
Sinä voit nyt alkaa elää omaa elämääsi. 
Ihan niinkuin minäkin.
Sinun ei tarvitse odottaa minua kotiisi. 
Minä en palaa, 
en ikinä!
Antaisit jo olla,
jättäisit minut rauhaan!
Onhan sinullakin uusi elämä!
Minulla on tukijoukot täällä,
enkä ole yksin, jos kohtaisimme. 
En ehkä ole kertonut heille aivan kaikkea, 
en sinusta, 
en sitä todellista uhkaa, jota aiheutat.
En kaikkea sitä, 
miksi olen piilossa,
poissa katseiltasi. 
Poissa maailmastasi. 
Mutta he tietävät, ettemme me voi kohdata,
sinä ja minä. 
Muista, et löydä minua!
Et koskaan!
sillä minua ei ole olemassakaan!
Ei enää sen jälkeen mitä teit minulle. 
Nyt on vain kuori ja uudet maisemat. 
Uusi minä, uusi elämä. 
Minun tehtäväni on suojella sinulta itseäni 
ja läheisiäni. 
Hyvästi, 
tuntematon menneisyydestä.

Tarroja. Violetti voimavärini.

Jos voisin kääntää elämäni sivua taaksepäin, 
kuinka monta sivua tarvitsisin?

Susannan oma runokirja

Ensimmäisen kerran pitkään aikaan
katsoin eilen jäiseen veteen. 
Mietin, kuinka helppoa olisi kadota
siihen mustaan, syvään virtaan. 
antaa kaiken olla. 
Lopettaa. 

Ajattelin elämääni. 
Kaikkea hyvää ja kaikkea pahaa. 
Ajattelin perhettäni. 
Otin askeleen taemmas.
En voinut enää pidätellä kyyneleitä. 

Kuori talven kauneutta

Yritän tulla lähellesi. 
Suudella, 
hyväillä. 
Sä torjut mua naurahtaen
tai vedoten väsymykseen, 
siihen että kutitan, on stressiä tai mitä tahansa. 
Etkä sä kerro totuutta!
Mut mä huomaan.
Tunnen.

Murenen pala palalta.
Enää en yritä. 
Enää en tule torjutuksi.


Käärepaperi, ruususen hurmaa

Ei yksi vitsi minua satuta. 
Vaan kaikki se, mitä on jo taustalla!
Täytyy katsoa syvemmälle
jäävuoren huipusta...
...Jos uskaltaa.

Verstaan ikkunaan laitettu

Anna mä nauran nauruni loppuun asti!
Anna mä itken itkuni puhdistavasti. 
Anna mä iloitsen iloni ajallaan,
murheeni murennan kokonaan.
Kerron kuulle kuuluvani.
Maan äidille kihlat ostavani.
Taivaan lintuna vapauteen liitäväni.
Tyrskyinä meressä pärskähteleväni.

enkelikirja, voimavärini

Ei mua sun sanasi satuta.
Ei katseesi koppava kolkuta. 
Ei ilkeä tönäisy tai kapina. 
Ne tekevät silmissäni vain ketkeran sinusta.
Ihmisen, jolla on paha olla. 

Erilainen enkeli:Rohkeus

Jälleensyntyminen uuteen elämään.
Kirkkauteen, hyvyyteen.
Menneisyyden varjot takana 
siellä missä ei varjoista ole enää haitaksi asti.
Kipu ja murheet pois pyyhittynä.
Itsekeskeinen taisteluni itseni kanssa käytynä.
Pois pyyhitty taakka harteilta.
Nyt elän; nyt ja tässä.
Etsien onnea, saavuttaen rauhaa.
En rahalla tai toisten kustannuksella,
vaan vahvalla uskolla ja tahdon voimalla.
Mielen sopukoiden kiemuroista
eheytynyt ihmislapsi.
Vahvempi tänään, 
lujasti juuret maassa.
Myrskyjen tullessa minä olen valmis!
Anna tulla, minä en kaadu enää!

Tiikerienkeli

Minulla on vahva usko itseeni ja huomisen hyvyyteen.
Minulla on luottamus parempaan tulevaisuuteen.
Minä teen parhaani, kaikkeni 
ja se riittäköön.
Minä olen oma itseni, vikoineni ja hyvineni. 
Näin minä rakastan itseäni.

<3

Hymyile rakkaani.
Se pukee sinua niin kauniisti. 
Silmiesi säkenöivät timantit
kirkkaina loistavat safiirit.
Trooppisten merten korallit,
Siniset taivaan enkelit. 

Hyvä kysymys, ihminen vai enkeli?

Kun sä tulet mun viereeni,
olen hiljaa,
En tarvitse kysyä tunteistasi. 
Minä tiedän, että sinun on siinä hyvä olla.
Niinkuin on minullakin kanssasi.
Ja vaikka annettaisiin ämpäri tai saavi, 
jolla onnea lisää ammennettaisiin,
emme sitä tarvitsisi,
sillä meillä on toisemme
ja meillä on koti.
Meillä on toisen kunnioitus,
ilo ja rakkaus.
Meillä on jo kaikki. 

Meistä jokainen on eräänlainen enkeli.

Kasvot kalpeat,
hiljaisuus täyttää huoneen. 
Vielä eilen eloisa, 
nyt iäti poissa. 
Vain kyyneliä omaisten poskilla.
Sanatonta surua. 
Siivilleen noussut enkeli
muistoissamme iäti.

Reps. Tuo enkeli... Niin ihana!

Kuljettu tie,
kohdattu katse.
Sanomattomat sanaset.
Soljuvat vetten virrat.
Sateenkaaren päässä oleva aarre.
tai toivonsa menettänyt kiusattu nuorukainen.
Menetettyjä hetkiä,
uskoa, toivoa.
Sanoisinko tänään vai huomenna?
Silittäisinkö hiuksias nyt vai en koskaan?
Värittäisikö joku muu elämääni sillan
akvarelliväreillä,
jollen itse siihen löydä keinoja?
Tai voisinko pyytää, että saisin apua?
Ystävä, läheinen, ammattiauttaja...
Kuka tahansa!
Elämämme värikartta vielä niin piilossa.
Toisilla jo täyteen tupattuna.
Elämä.
Kuljettu tie katseiden saattelemana. 

Vai mitä sanot?! :)

Silloin kun maailma sinua runtelee, 
toivon sinulle enemmän voimaa, kuin koskaan ennen!
Toivon, että jaksaisit vielä lisää, hitusen.
Toivon, että saisit pieniä pisaroita iloa kerrallaan, 
jotta jaksat ne vastaanottaa,
suuremmaksi kasvattaa ja 
lopulta ottaa kiinni kädestäni ja tulla valkeuteen. 
Iloon ja onneen. 
Pois ahdistuksesta ja masennuksesta.
Hetkeksi kerrallaan.
Sitten toiseksi hetkeksi, kolmanneksikin.
Askel askeleella.
Kurkottaen kohti parempaa.
En voi seurata sinua pimeyteen, 
en hakea sinua sieltä pois. 
Voin vain ojentaa käteni ja pyytää, 
että tarttuisit siihen kii, ystäväni.
Et ole yksin!
Ja pirskotan ilon pisaroita päällesi.
Rakennan sateenkaaren sillan eteesi.
Kun pystyt, 
katso sitä kohti ja ota ensimmäinen askeleesi. 
Sitten kun olet valmis!


paljon katseita

Kuinka kukaan, yksikään ihminen,
voi tehdä toiselle jotain niin kamalaa?
Kuinka kukaan, yksikään ihminen,
voi pelkkien himojensa vuoksi toiselta riistää neitsyyden?
Kuinka kukaan voi ottaa väkisin,
tunkeutua sisimpään, repiä rikki lapsuuden?
Kuinka kukaan voi koskaan nauttia siitä, mitä tekee?
toistuen, uudelleen tai edes sen yhden kerran?
Etkö tajua?! 
ei se ole opetusta, rakkautta tai oikeutettua! 
Se on väkisinmakuuta, raiskausta, vääryyttä, sairasta!
Ja saastutat sillä samalla myös sen pienen ihmisen elämän!
Ikuisiksi ajoiksi.
Liatuksi.
Rikki revityksi ja haavoitetuksi.
Pahimmalla tavalla nöyryytetyksi.
Se pieni ihminen ei kasva koskaan unohtaneeksi aikuiseksi.

Suosikkeihini kuuluva enkeli atc

Mie muistan kuinka sie esitit kilttii ja viatonta muitte eessä. 
Sie sanoit niille ett oon sun silimäteräs ja rakkautes kohe. 
Sit kuiteskii sie selekäs käännettyy heille iskit nyrkilläs minnuu kaikkial muualle paitti et kasvoihi.
Niihi sie vaan läpsit, ettei jäis jäläkii.
Sit sie sylit päälleni ja huusit inhottavii sanoja.
Mie en ollu siulle yhtää mittää muuta ku lelu tai joku kapula.
Ja kaikki usko sinnuu.
siehä manipuloit niitä iha niinku minnuuki.
Kuiskutit sulosena korvaani samalla ku sielt tul solvauksii.
Kaik luul jotta mie kilahin. 
Sie lähit teille tietämättömilleki välillä.
Petit minnuu, sen kuulin jäläkee päin. Vaan en siulta.
En ikinä siulta!
Sie humalassa lipsautit puhunees valleita miusta. MIKS IHMEESSÄ?!
Miusta, jonka kans pit ellää elämämittane aika?!
Vaa ei eletty ku kymmenise vuotta!
Pitkä taival helevetin portailla! 
Ja mie tyhymä uskoin, luotin, ootin ja toivoin.
Sulin silimät ja olin hilijaa.
Mie vaan ootin ja ootin parempaa aikaa.
Mittää parempaa tullu koskaan!
Ja sit yks kaks myö oltiin toinen pohjalla ja toinen huipussaa 
ja arvata saattaa kumpi ol kummassai.
Kukkaa ei auttanu, ei eppäilly, ei tullu hakemaa.
ne vaa välttel, ettei tuu heillekkii sanottavvaa.
No joo, en syytä, en morkkaa.
siel pohojalla mie tajusin, et kohta tulloo noutaja.
Se viep miut manan maile joko siun tahi miun käjen kautta. 
Mie sillo pelekäsin enemmän ku koskaan siu huutojas,
lyöntejäs tai muitakaa tempauksias. 
Enemmän ku siel pimmeessä huoneessa tahi kylymässä.
enemmän ku näläkäsenä tahi joukkojes eessä. 
Enemmän ku sairaalassa maatessain katetrissa ja tutkittavana.
Mie pelekäsin kuolemaa niin palijo että miu ol irtaavuttava siitä kaikesta.
Mie sain jostai jotennii rohkeutta sen verran, jotta irrotin otteeni siu kahleista.
Piäsin irti.
Pakenin henkeni eestä. 
sie et vieläkää tiijä, missä mie olin ja minne menin turvaan.
turvakottiin tai jonnekkii muualle pakenin.
Perrääni laittelit viestii ja soitittii, 
ett kui mie petturi olin ja kui en ollu sinnuu ikinään rakastanukkaan. 
Ja siekö muka olit?
Sie huusit ja solovasit minnuu kaikilla mahollisilla nimityksillä ja sanoillas.
Sie uhosit kostavas, ettiväs kässiis ja tappavas.
Miut ja sen, joka elämääni tullookaan. 
Tahi niinku sie sannoit, tul jo. 
Enhä mie muute ois lähtenykkää pois.
Niihä sie luulit.
Sie sannoit viel, ett manan maille mie meen iliman oikeeta rakkauven tunnetta. 
Etten ikinä tuu kohtaamaan kettään siu kaltastas. 
Etten tuu olemaan koskaan onnekas ja onnellinen, rakastunu ja rakastettava.
Niinpä nii.
Suatha sie toivoo ja aatella mitä halluut, vaa toisi kävi.
Mie oon ny onnellinen ja rakastan täysillä.
Elän elämeen enkelini kanssa yhessä. 
Meillä on paremmin assiit ku koskaan enne ois voinu ees kuvitelmissaa kuvitella.
Nyt mie elän!
Mie elän täysillä!
Etkä sie maha mittää!


Todella erilainen enkeli tämäkin. :)

Kuin varkain minusta katosi jotakin.
Pala palalta.
Saanko sitä koskaan takaisin?
Unohdanko?
Korjaako aika?
Myös silloin, kun palasia on hukassa niin monta?
Niin monesti särkynyt ihminen.

Lisää ihania atc-kortteja

Tuon huoneen seinillä monta tarinaa.
Salaisuuksia satoja, monta elämää.
Riitaa ja iloa. Rakkautta ja vihaa.
Syytöksiä syviä, hellyyttä hersyvää.
Tuon kirjan sivuilla pettymyksen ja surun kyyneliä.
Lukemattomia sivuja.
Sotattuja sanoja.
Yhteen nippuun nitoutuneita
tuhruisia paperin palasia.
Tuon sängyn sisällä, 
missä patja oli kerran niin pehmeä.
Se kerran houkutti iloon ja lepoon.
Nähnyt jonkun toisen kuumeen houreet.
Sylin antanut lohduttomalle. 
Tyynyn toiselle pään alle. 
Mitä kertoo katto rosoineen
ja rapistuneine maaleineen?
Kuinka monen tuijottaneen?
Kuinka monen unohtaneen?
Tarinoita on monia.
Niin monta kuin meitä ihmistä.
Kuuleeko sinua talon seinät?
Kätkeekö salaisuutesi kirjan kannet? 
Lepäätkö rauhassa vuoteellasi?
Mikä on sinun tarinasi?

Niin kauniita sivuja...

Kiitos ett toit elämääni iloa
Kiitos että annat pimeyteenkin valoa.
Kiitos että saan olla oma itseni
ja kiitos että avaat minulle itsesi.
Kiitos olemassaolostasi!
Kiitos nettiystäväni!

Always and forever

Kuuntele, kuinka satakieli laulaa kauniisti.
Kuuntele, kuinka pienikin puro pauhaa mahdikkaasti!
Avaa itsesi kuulemaan myös se,
kuinka sinä itsekin voit täyttyä voimastasi.
Voit olla yhtä luonnon kanssa.

Ihana, ihana kirja! Kiitos Susanna! <3

Olen toisinaan täys pölvästi.
Toisinaan taas rakastettava enkeli.
Olen ihminen ihmisten joukossa.
Olen parhaimmillani sinun kanssasi.
Olemalla oma itseni.

Häkellyttävän, hämmentävän, suloisen, ihanaisia lahjoja kaikki! Extraa. Voi apua! IHANAA! 
KIITOS SUSANNA! <3 T: Viltsu ja Murunen


Kukkasesta kukkaseen kimalainen kirmailee. Nauttii massu pullollaan, sanoo hiljaa hymy huulillaan: ai että, mettä! Maha ihan poks poks poksahtaa!

Erään enkelin tarina, osa 8

Menneisyys oli takanapäin.
Ei siihen ollut enää paluuta.
Ei edes halua.
Enkeli näki entisen miehensä myös jatkaneen elämäänsä.
Enkeli tiesi, siellä kaikki oli siis hyvin nyt.
Siellä oli elämä edessä.
Kaikki se, mitä eivät saaneet enkelin kanssa yhdessä.
Ja niin enkeli oli vapaa itsekin
rakkauden siemenen kylvämään sydämeensä.
ensin haparoiden, opetellen, virheitä tehden.
Sitten oikein. Onnistuen.

Voimavärini



Voimavärisi on:

VIOLETTI

Violetti edustaa henkisyyttä, syviä tunteita, mielikuvitusta, maagisuutta, mystisyyttä, herkkyyttä, haavoittuvaisuutta, valtaa ja luksusta. Se on korkean tietoisuuden väri.

Voimavärisi viesti sinulle:
Oletko syvien tunteiden ja isojen päätösten äärellä? Elätkö henkisen kasvun vaihetta? Olet tutkinut itseäsi paljon, ja sinulla on hyvä itsetuntemus. Älä pakota itseäsi eteenpäin, vaan anna asioille mahdollisuus tapahtua omaan tahtiin. Hankkiudu samanhenkisten pohtijoiden seuraan. Nautit syvällisistä keskusteluista. Saat tukea ja uusia näkökulmia ongelmiisi.
Älä anna kunnianhimon määritellä tekemisiäsi, vaan hyväksy itsessäsi haavoittuvainen ja heikko puolesi.
Saat arvostusta, kun olet avoimesti ja aidosti ainutlaatuinen, oma itsesi. Annat ideoidesi, runsaan mielikuvituksesi ja villien ajatustesi elää. Nauti luovuudestasi ja kokeile uusiakin luovuuden alueita: kirjoita, maalaa, soita, laula tai meditoi.
Toteuta myös suunnitelmasi. Joudut ehkä olemaan alasi pioneeri ja tienraivaaja ja kohtaat vastustusta. Älä anna vastoinkäymisten viedä uskoasi. Olet loistava johtaja, kun uskot kykyihisi.
Kun käytät violettia, uskallat toteuttaa hurjimmatkin ideasi ja inspiroit myös muiden luovuutta.
Näin lisäät violettia arkeesi:
  • Violetti voi vaikuttaa vahvasti, joten jos olet masentunut, lisää violettia pieninä annoksina. Laita jotain violettia yllesi. Polta violetteja kynttilöitä. Herkuttele luumuilla ja violeteilla kaaleilla.
  • Jokaista chakraa, kehon energiakeskusta, edustaa jokin väri.Violetti on kruunuchakran väri. Chakra sijaitsee päälaella. Sitä kutsutaan kanavaksi kaikkeuteen. Sen kautta luodaan yhteys universaaliin elämänenergiaan. Yhteys on avain elämän ymmärtämiseen, pysyvään onneen ja valaistuneeseen rauhaan. Se auttaa päästämään irti kipua tuottavasta erillisyyden tunteesta ja ymmärtämään, että kaikki oleva on yhtä. Kun kruunuchakra on kiinni, ihminen elää pelkojensa kanssa ja etsii turvallisuutta. Silloin luovuuden, henkisyyden ja vahvan elämänvoiman kokemisesta tulee vaikeaa.

11 things of me

Haasteen idea on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.

4. Sitten tulee valita 11 uutta bloggaajaa, joilla alle 200 lukijaa.

5. Haastetun tulee kertoa edelleenhaastamansa/-haastamilleen haasteesta.

Harmaa/grey


Tämähän ON sama haaste, minkä vastikää tein, vissiinkin jo kolmannen kerran? Mutta kuten viimeksikin kirjoitin, JOKA KERTA ON UUDET ERILAISET KYSYMYKSET! Siksi lähden taas mukaan haasteeseen, kun kerta minut siihen haastettiin. Kiitos haasteesta "KataMarialle".

Tällä kertaa en erikseen haasta ketään, mutta jos haluat, tule mukaan! Ota keksimäni 11 kysymystä ja vastaa niihin. voit haastaa 11 uutta mukaan halutessasi. Kerrothan minulle, jos osallistuit, niin tulen blogiisi lukemaan vastauksesi. ;)

Nuotit

 11 asiaa minusta:

1. Selailin vanhoja postauksiani ja huomasin, ettei kyseinen henkilö ollut huomannut tai tunnistanut itseään "TÄÄLLÄ". Paljastukseni siis olkoon, että Tuulaa ajatelin. ;) Tosin jälkeenpäin tajusin, että ihan totta, voisin kuvitella samaten Kikin, Riinan ja Tiikeriankan myös vitsailemaan kanssamme. Tai vaikka kuinka monen muunkin! Mutta silti, Tuula tuli ekana mieleeni, koska olemme paljon tekemisissä toistemme kanssa. Samalla siivosin blogianikin ja huomasin miljuuna kommentoimatonta postausta. Onkohan niitä kukaan koskaan lukenutkaan? Niin, että toisinaan tulee poistettua joitakin bloggauksia, toisinaan siistittyä tai kuvia pienennettyä tms.

2. Olen toisinaan liian julma ja vaativa itseäni kohtaan. En soisi itselleni lepoa ja sairastelua. Heikkoutta. Niinkin surullista kuin se on ääneen sanoa tai kirjoittaa julki.

3. Joskus vuosia sitten minut jätettiin sen takia, etten suostunut menemään naimisiin. Se tapaus oli sellainen, että olin tutustelemassa  puhelimitse. Emme olleet vielä koskaan tavanneet. Juttelimme vasta kaveripohjalta ja siitä, mitä kumpikin haluaa elämältään. Kaksi sinkkua tosin, joten eihän sitä koskaan olisi voinut tietää? Antaisimme ajan näyttää. Hän kertoi rehellisesti, ettei pysty lupaamaan kenellekkään uskollisuutta. Se jo itsessään olisi ollut minulle "liikaa". No, mutta olimme "tunteneet" puhelimitse toisemme 2 kuukautta, kun tämä kaveruus päättyi. Siihen oli syynä siis se, että samainen henkilö ehdotti, että menisimme naimisiin! Se olisi hänen päämääränsä! Avioliitto! Hän oli koko ajan etsinyt ihmistä, joka menisi hänen kanssaan naimisiin! Totta kai kieltäydyin, sillä emmehän olleet edes tavanneet koskaan! Ja muutenkin. Minulle avioliitto ei ole elämässä päämäärä! Saatikka pakko tai syy suhteelle. Ehei! Minulle toki sellaiset tiedot ja puheet nostivat stop-merkin suoriltaan esiin. Emme tulisi olemaan koskaan enempää! Emme sitten voineet olla kavereitakaan, koska olin torjunut hänet. Niinpä hän jätti minut. :)

4. Seuraan töllöstä Salkkareita ja Nymfiä.

5. Mulla oli nuoruudessani vakaa aikomus lähteä nunnaluostariin vuodeksi.

6. Kirjaa lukiessani eläydyn lukemaani niin voimakkaasti, että sulaudun osaksi kirjaa ja näen kuvina tapahtumatkin. Toki katseeni nostettua kirjasta olen taas oma itseni. :)

7. Minulla on vihreät silmät, mutta osittain niissä on ruskeaakin.

8. Mietin päätäni puhki, kuinka saan passin hankituksi.

9. En pidä niistä "muoti-ilmiöistä", että "on muotia olla lesbo tai bi" tai "on muotia, että jokaisella on homo-kaveri". Taikka provosoimisesta. Raivostuttaa myös se, että trans-henkilöistä käytetään nimitystä transu tai kyseenalaistetaan heidän sukupuolensa. Taikka typerät kysymykset liittyen kahden naisen katselemiseen makkarissa tai onko trans-ihmisten housussa kumpi vai kampi. ARGH!

10. Minä en pystyisi teurastamaan eläimiä. Olen silti lihansyöjä. Ei kaikkien lihansyöjien tarvitse nähdä kuolemaa. Voi silti ymmärtää, että miten se liha on saatu pannulle asti.

11. Lanttu, hernekeitto ja mämmi koskevat vatsaani. Syön niitä silti joskus.


Polli papukaija

11 kysymystä minulta sinulle. 
1. Mihin uskot?
2. Mihin et usko?
3. Mitä opit itsestäsi viimeksi?
4. Laulu, jota lauloit viimeksi?
5. Miksi lueskelet Inspirationia?
6. Mitä askartelet/käsitöitä teet enimmäkseen?
7. Suosikki tuoksusi?
8. Lintu vai kala? Perustele.
9. Ajatteletko kaksimielisesti?
10. Puhutko suoraan vai luetaanko sinua rivien välistä?
11. Mistä asiasta olet kiitollinen vanhemmillesi, jollei nyt syntymää ja kasvatusta yleensä lasketa?

Pakkauspuuhia

KataMarialta saamani kysymykset ja niihin vastaukseni:

1. Millaisella autolla ajat ja millä haluaiset ajaa?
-En aja. 

2. Mistä tavarasta et voisi koskaan luopua?
-Tavaroista voin luopua, sillä jos vaikkapa henki olisi kyseessä, ei tavaroilla olisi mitään arvoa. 

3. Paras lukemasi kirja?
-Olen lukenut paljon hyviä kirjoja, joten yhtä en voi sanoa PARHAAKSI. tunteita on herättänyt mm. Nojoud, Prinsessa, riikinkukkoprinsessa, Lastani ette saa....

4. Elämäsi tärkein tapahtuma on?
-On vaikea sanoa tähänkin vain yksi asia. Olenhan kuitenkin toipunut vakavista sairauksista ja jäänyt eloon, tehnyt lapsen,  voinut aloittaa elämäni periaatteessa uudestaankin ja tavannut elämäni suurimman ja aidoimman rakkauden. Suuri asia tuokin, että sain paperille sen, mikä on minussa vialla. Merkkaa paljon. 

5. Jos saisit olla päivän joku muu kuin olet, mikä olisit ja miksi?
-Kelan päättävä lääkäri. Kirjoittaisin itselleni eläkepaperit ja ihan siksi, että se olisi oikeuteni. Ei vain minun näkökulmastani, vaan kaikki, jotka ovat minut tavanneet virkansakin puolesta, ovat samaa mieltä. 

6. Ärsyttävin asia on?
-Hermokipu, vihlonta ja puristava kipu ärsyttävät eniten mieltäni

7. Saisit lisätä tai ottaa yhen Suomen lain pois mikä se olisi ja miksi?
-Jollain tapaa se liittyy tähän työkyvyttömyyteen ja toimeentuloihin. Juuri siksi, että se on niin epäoikeudenmukaista, että joku päättää toisten elämästä, kellä on oikeus saada toimeentulo ja kuka sairastaa vääränlaista sairautta ja samassa jamassa jää ilman toimeentuloa. 

8. Olet riippuvainen?
- En tupakoi, en juo alkoholia, en pelaa liikaa... sitähän sä kysyit?

9. Päivän kohokohta on?
- Murusen kotiin tulo tai aamut kun heräämme sylikkäin. Niin tai illat, kun nukahdamme sylikkäin. 

10. Voitat lotossa 10 miljoonaa, mitä tekisit ensin?
-Maksaisin velat pois, antaisin äidille ja anopille osan ja lapselleni tili, josta antaisin hänelle tarpeeseen rahaa. Sitten  voisi olla, että käytäisiin ulkona syömässä. 

11. Kulta, Hopea vai Pronssi?
-Kulta ja pronssi.



Erään enkelin tarina, osa 7

Erään enkelin tarina on jatkokertomus. Löydät edelliset osat sivupalkista nimellä ERÄÄN ENKELIN TARINA.

Oli tullut aika tehdä päätös.
Valittava suunta;
hyvä vai paha?
Taivas vai maa?
Syntymä vai kuolema?
Oli joko palattava takaisin
tai jatkettava matkaa.
tuttu helvetti, tuntematon paratiisi?
Ja enkelin oli vain yksin tehtävä tämä valinta.
Ilman kenenkään apua.
Mitä haluan tulevaisuudelta?

Närästää, mutta ehkei pitäisi sittenkään...

Juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että v-tuttaa ja kovasti tämä meidän kaupungin (liekkö muissakin sama systeemi? ) toiminta. Ihan kuin ei stressiä olisi entuudestaankin, niin vielä vaan lisää painetaan päälle!

Mielestäni on syvältä SIELTÄ tämä toiminta! Kaikessa eräpäivä ja viimeinen päivä ja H-hetki heti. Naurettavaa esimerkiksi kaupungin laskut, kun niissä eräpäivä on aina 2 viikon sisällä, ellei sitten postissa odottele ja eräpäiväkin siinä lyhene. Eräpäivää ei saa siirtää ja laskuja ei saa osamaksuna. Olkoon sitten kyse 20 eurosta tai 200 eurosta.

Lisäksi vaikkapa venepaikan hinta on noussut 100% 5-6 vuoden aikana! Sen lisäksi jos alat vaihtamaan paikkaa, saat soittaa vasta 29.4. vaihtoasian tiimoilta. Saat tyypit kiinni iltapäivällä ja sieltä ilmoitetaan, että vanha venepaikka on oltava tyhjänä huomenna! Tai viimeistään hyvissä ajoin 1.5. , pyhäpäivänä! Kun uusi jo tulee tuomaan venettään siihen! HALOO! Mistä saa trailerin pyhänä?! Mistä saa vapaapäivän huomiseksi?! Ai että minua ottaa pannuun! Nyt saisi teevedet keitettyä ihan omasta takaa! Energian säästöä!


Eräs henkilö lupaili minulle tarotkortteja, kun hän ei niillä itse mitään tehnyt. Innoissani odottelin, että vihdoinkin saan ne. Onhan ne olleet mielessäni jonkun vuoden. Vissiin viimeiset 20 vuotta. :D Ei vaan ole ollut mahiksia ostella, kun raha menee aina johonkin tärkeämpään. No, sain ne tuossa viime viikolla ja ihan tavalliset pelikortit ne olivat. Erilaisin kuvin vaan. Huvitti, että kyseessä on Taiwanissa tehdyt espanjalaiset kortit. ;) No, en nyt sitten pääse katsomaan tulevaisuutta parin päivän päähän, että kuinka tuo koko jupakka tulee toteutumaan. Saammeko 200 euron laskun siitä hyvästä, ettei vene lähde oikeaan aikaan vai onko venepaikka vapaana vielä pari päivää, että saammekin vaihdon sovittua ok. Vai pitääkö tässä alkaa kahdestaan roudaamaan venettä ja telaa ja pukkeja metsään, josta hakisimme ne sitten lauantaina?! Ja jos niin, niin kuinkahan kamalassa kunnossa sitä olisinkaan sen jälkeen tai kuinkahan me se kaikki saatas metsästä pois sitten?! 

Että mua sieppaa... 
Kyllä kai näilläkin korteilla ennustaa voisi. Tai tiedän, että voi, mutta taidan kuitenkin jättää tekemättä sen. 



Nyt yritän keksiä keinoa, kuinka rauhoittua ja kuinka saada ajatukset muuhun. Eihän mikään stressaamalla ja murehtimalla paremmaksi muutu.

Muistelen eilen myöhään tullutta dokkaria, jota katsoimme. Siinä kerrottiin muutaman trans-henkilön elämästä. Kaapista ulos tulosta, sukupuolen korjauksesta, tulevaisuudensuunnitelmista... Kun miettii heidänkin elämäänsä, jokin tällainen oma huoli tuntuu niin pieneltä kaiken sen heidän kokemansa rinnalla.

50% trans-ihmisistä kokee väkivaltaa sen takia, että ovat mitä ovat. Ettei heitä hyväksytä ihmisinä. Ihan järetöntä!!! Kuinka kukaan voi omalla olemassaolollaan loukata toisia tai olla niin kamala uhka erilaisuuden takia, että pitää käydä käsiksi tai jopa tappaa?! Onko ihminen niin paha ja epävarma omasta minuudestaan, ettei voi hyväksyä erilaisuutta!?

Se, että ajattelet jostakin niin, ettei se ole oikein tai ettet hyväksy tai vetoat uskonnolliseen kantaan tai mitä vaan muuta, ei mielestäni oikeuta arvostelemaan toisia ja heidän valintojaan. Ei myöskään käymään käsiksi tai heittämään missään muotoa kiveä heitä kohti. Meistä kukaan ei ole täydellinen! Meistä kukaan ei ole samanlainen! Meistä jokainen on saman luojan luoma tai samasta alkuräjähdyksestä syntynyt. Ihan sama, kuinka. Joillakin on sairautena syöpä, joillakin epämuodostunut nenä, joillakin väärä kroppa, joillakin kuusi sormea, joillakin diabetes, joillakin mielenterveysongelmia... Joku on sairastunut itsekkyyteen ja agressiivisuuteen. Jokaista pitäisi auttaa ja olla tukena, hankkia apua tai jotain, mutta ei me saataisi kääntyä väkivaltaan tai uhkaan toisia vastaan.


Tuossa dokkarissa oli surullisia kohtaloita, mutta myös iloa ja onnea, rakkautta. Kauniin pariskunnan häät ja miesporukan golffausta. siinä oli lojaaliutta ja perheen tärkeyttä. Uskoa paremmasta ja toiveikkuutta. Ehkä minäkin yritän rauhoittua ja istahtaa hetkeksi partsille lepotuoliin ja katsella pihapuussa pyrähteleviä räkättirastaita. 

Tänään on myös atc-askartelua, haasteiden valmistelua, lepoa ja kipujen kanssa elämistä. Eilen oksentelin kivusta, tänään toivon mukaan neuropaattinen kipu pysyy aisoissa. Puran ehkä yhtä kassia, missä on perinnöksi saamiani askartelujuttuja. 

Maailma on paha. 
Maailma on myös hyvä. 

Erään enkelin tarina, osa 6

Ja niin toisaalla, Taivasten valtakunnassa,
mies eli oman elämänsä.
Ja ihmisten maailmassa,
jossa siiville ei ollut sijaa,
nainen teki omat ratkaisunsa.

Mega valokuvapostaus, huipulla tuulee

Paljon on tehty viikonlopun aikana, joten kaikkea en millään saa yhteen postaukseen tai edes viitsi yhden päivän aikana julkaista. Pääsette nyt kuitenkin nauttimaan meidän kätköreissusta korkeuksiin, mutta myös ihan veden rajaankin. 
Tervetuloa nauttimaan kevätpäivän paisteesta kanssamme huipulle!


Minullahan on korkean paikan kammo, joten jo porrasjakkaralla keikkuminen tuottaa haastetta ja ongelmaa. toki oman haasteensa tuo myös ongelmani tasapainon kanssa sekä se tosiasia, ettei kroppani pysty toimimaan samoin, kuin terveellä tai että yleensäkin selkärangassani on metallikehikko, joka osaltaan estää liikkumisen normaaleissa liikeradoissa. Nämä asiat huomioonottaen olen todellakin voittanut itseni taas tänä viikonloppuna! 

Me seikkailimme vanhalla puolustusvoimien varikkoalueella, jossa näkyvyys on erinomainen ja maisemat komeat joka puolella ja kaikkialla. Ensin kävimme etsimässä panssarivaunureitiltä metsikön reunalta puukalikkaa, mikä oli puukalikoiden ympäröimänä. Eh...
 Löytyi! :)


Maasto oli kuivaa ja louhikkoistakin, joten odotin koko ajan käärmeiden pesien osuvan kohdalleni. Voit uskoa, että säikähdin, kun yks kaks jalkojeni juuresta vilahti jokin mateleva? otus. Kiljahdus! Ja kun tokenin, menin hissukseen perästä ja huomasin, että eihän se madelutkaan, vaan kipitti jaloillaan. Katselimme hetken sisiliskon kanssa toisiamme ja sitten pakitin pois. 


Korkeuksiin paistaa aurinko lämpimästi, joten kukkasetkin kukkivat siellä runsaasti. 


Lähdimme jatkamaan matkaa ja sotilasteitä pitkin siirryimme toisaaalle. Välillä kuuntelimme peipposten laulua, välillä etsimme kätköjä sisältä, ulkoa, alhaalta ja ylhäältä. Myös vaijerissa roikkumasta kahden lyhtypylvään välistä. ;)


Kaikki on särettävä, mitä särkeä pystytään. Eikös se ole niin joidenkin nuorten mielestä? Tai aikuistenkin? Niin oli kokenut tämäkin sotilaiden varasto kovia. Säilyi puolustusvoiman käsittelyssä, muttei nuorten kaljoittelussa. 

'

Keräsimme tölkit ja pullot, ne ehjinä säilyneet, auton konttiin ja hyvät rahat saadaan sitten kauppareissulla niistäkin. Että kiitos vaan nuoriso. Ensi kerralla voisitte jättää vaikka muovikassiin ehjinä ne jemmaan, eikä särkeä pitkin pientareita niitä. 


Katselimme yhtä kätköpaikkaa "sillä silmällä", jotta ei helekutti! Minä + tähystystorni?! 


Koska haluan haastaa itseni ja pelkoni, tietenkin kiipesin edes yhtään epäröimättä, huipulle asti. voin kertoa ihan rehellisesti, että pelotti, oksetti, huimasi ja itketti! Etenkin, kun katselin istuessani tasanteella, tukipilari tiukasti puristettuna sylissäni, että kappas. Puijon torni on tasan samalla korkeudella kuin mekin! Suuretkin puut allamme. Kaiken lisäksi se torni huojui tuulessa! Onneksi Murunen ei pelkää korkeita paikkoja, vaikka kertoikin pelänneensä tuolla. Sai kuitenkin logattua meidät kätköpurkilla. Tietenkin se oli siellä kaikista korkeimmalla! 190metriä järvenpinnan yläpuolella ollessa alkaa äiti tulla mieleen ja sen verran pelottaa meitsiä, että kiire tuli poistua paikalta. 


Yritin kuitenkin pari todistusaineistoa ottaa sieltä huipulta. 


Murunen sai kameran lopulta. 


Kaiken kruunasi tietenkin se tieto, että alapuolellamme oli ollut tänä keväänä ihan äskettäin nuotio...


..joka oli sammutettu vasta liian myöhään. Koko vartiotornin lähiympäristö oli palanut poroksi. Palanut alue oli iso, mutta kuviin sitä en saanut tallennettua. Olisi pitänyt pyöriä ympyrää kuvaten kaikkialta. 


Tulipahan käytyä!


Kevät ja silmut jo puhkeamassa. Toivottavasti ei tule takatalvi ja luonto kuole pakkasesta. 


Huipulta on hyvä laskeutua alemmas, alas... Ja todeta, että jollakin on ollut räjähtävä hätä. 


Löytää mielenkiintoinen räjähdelaatikko sieltä läheltä...


...avata se ja kyniä ei saa ottaa, vaan ne ovat niinkuin varalla. Ettei terä katkea ja olla ilman terää sitten. ;)


juu juu, geokätkö kyseessä. ;)


Nimi logivihkoon ja pakki takaisin piiloon. Oli terotinkin, että jos sittenkin... ;)


Yllättävän puhtoinen oli tämä huussi. Yleensähän ne haisevat kauas. Täällä ei haissut. Tuoksui kukkasrt ja hiekkamaa. 


Rantatietä kotiin. Auton ikkunasta kuvasin. Harvoin ajellaan ihan rantaviivaa pitkin. 


Ihme on, ellei keväisin ole täällä tulva. 


Nautinnollinen reissu, vaikka olikin korkeuksissa ihan kamalaa! ;D 
Ulkona on hyvä olla. 

Hyvää alkanutta viikkoa sinulle!


Blogitekstisuositus

Luonnollinen joulukalenteri luukku 11; Veronpalautukset

Anna itsellesi aikaa päiväunelmointiin – juuri nyt! Mieti, miltä unelmaelämäsi näyttäisi. Mihin aikaan mahtaisit herätä aamuisin? Ket...