Siirry pääsisältöön

Olen palannut



Ihanaiset, rakkaat Inspiksen lukijat!
Toivon hetkesi, ja että lukisit tämän bloggaukseni. Pyydän!

Tahdon ihan alkuun pyytää anteeksi ihan jokaista teistä, jotka olette laittaneet meiliä minulle tai kommentteja, enkä ole vastannut yhdellekkään teistä. Samoin pyydän anteeksi, etten ole vieraillut blogeissanne, en kommentoinut yhtikäs yhtään kirjoitustanne. Pyydän anteeksi myös jos olet osallistunut haasteisiini, enkä sanallakaan ole kommentoinut niitä.

Olen saanut kysymyksiä haasteisiinkin liittyen ja tiedän, aika käy vähiin! En silti ole aikaisemmin vastannut niihinkään, kiireellisiin viesteihin.

Lisäksi minulta on kysytty, miksi blogiani ei voi enää kommentoida niinkuin aikaisemmin. Ja voiko edes ollenkaan enää.

Minulla on syyni kumpaankin!



Ensinnäkin tuo kommentointiasia.
Se on ja pysyy tällaisena.
Eli vain google-tilillä kirjautuneena voi kommentoida blogiani vastaisuudessakin. Anonyymit eivät voi siis kommentoida. Jos osallistut haasteisiini tai haluat viestiä lähettää muuten, se onnistuu toki sähköpostilla minulle. Laitat työstäsi kuvan tulemaan, niin julkaisen sen blogissani.
Tämän takana on täysin anonyymi häiriköinti.
Vaikka henkilön nimi ja jopa osoitetiedotkin ovat tiedossani, en silti aio sietää mitä tahansa blogissani. Bloginihan on positiivisuutta jakava iloinen paikka pysähtyä, eikä kenenkään ilkeilyjen ja omien väärien ja solvaavien oletusten purkupaikka. Valitettavasti yksi ihminen voi kuitenkin aiheuttaa laajemmaltikin ongelmia, kuten nyt niin monille mielipahaa kommentoimisessa.



On ihan totta, että blogissani on päivittäin uusi kirjoitus ilmestynyt. Joskus kaksin kappaleinkin. Olen tarkoituksella ajastanut kirjoituksia ilmestymään jokaiselle päivälle. En ole ollut maisemissa puoleentoista viikkoon kuitenkaan!

En ole ollut maisemissa koneella, en kotona, en edes Suomessa! Siksi kaikki on nyt kasaantuneena ja odottanut vain tätä hetkeä, että palaan kotiin ja luen ja vastaan.

Saanko kertoa tarkemmin, mitä tapahtuikaan?!


Haaveilimme Muruseni kanssa ulkomaan matkasta. Jos edes Tallinnaan, mutta voi, jos elämämme suurimpia unelmia toteutuisi joskus, ja pääsisimme jonnekkin kauemmas lämpimään. 
Kuten tiedätte, vähävaraisen ja työkyvyttömän on vaikea hankkia rahaa matkaan. Murusen rahoilla elämme nippanappa Suomessakaan. Saatikka, että jäisi säästöön jotain. Mutta silti sanoin pari kolme kertaa ihan vakavissani, että se hetki tulee, kun vien rakkaani etelään! Siinä olisi elämäni tehtävä!
Mission imbossible..

Kuten olen myös sen kertonut, olen osallistunut kuukausittain kymmeniin, ellen sataankin kilpailuun. On siis silkka ihme, ettei mitään suurta voittoa ole tullut... 
Rahaa olen sata markkaa voittanut kerran. 
Kerran voitin jopon. 
sitten viime vuonna soi puhelin; "Radiosta päivää! Olet voittanut kahden hengen vapaavalintaisen ulkomaanmatkan! Matkatoimisto on tämä. Valitse itse reittilennot valitsemaasi kohteeseen ja valitse hotelli, palvelut, jne. Me maksamme kaiken sen". 
Ja minä itkin suorassa lähetyksessä! Minä itkin, vapisin ja olin tyystin sanaton! 
Kun puhelu päättyi, itku ja vapina jatkuivat. 
Sitten sain jotenkin itseäni kasattua sen verran, että pääsin toiseen huoneeseen Murusen luo ja aloin taas parkua. sönkkäsin siinä räkää ja kyyneliä naamallani, että "rakas, me lähdetään etelään! 
Minä voin viedä sinut sittenkin ihan oikeasti etelään!!!"


Voin kertoa, että olemme olleet nyt viimeiset puolitoista viikkoa siellä, missä palmut huojuvat Ja kaikki on niin taivaallisen ihanaa! 

Matkamme siis valitsimme itse. 
Kriteereinämme olivat 
*Lämmintä! 
*Meidän kiinnostuksenkohde
*Meri
*Kaunis, romanttinen ja viihtyisä hotelli
*Reittilennot suht lyhyet
*Vain aamupala

Siitä se sitten alkoi armoton valikoiminen. 
Koska en pystyisi matkustamaan kamalan kauas, piti matkakohteemme sijaita muutaman tunnin lentomatkan päässä. tulisihan jo pelkkää automatkaa hurjasti. 
Lisäksi tahdoimme max. kaksi koneen vaihtoa. 
Hyvin pitkään meillä oli kaksi maata, joiden välillä väänsimme kättä. 
Kumpiko olisi meille sopivampi? 

Kohteet hyvin samankaltaisia, sillä minun suuri haaveeni on ollut aina muslimimaat. Murusen kanssa valinta oli helppoa tehdäkin. Häntäkin kiinnostaa samanlaiset asiat. Menisimme kahdestaan ilman turistiryhmää reppureissuun! Etsisimme paikallisia ihmisiä ja eläisimme heidän seassaan! Söisimme paikallisia ruokia ja kävisimme paikallisten seassa ostoksilla. Ei mitään turistivouhkaamista! 
siitä se sitten ajatus lähti. 

Olimme NIIN lähdössä jo Marokkoon, lähelle autiomaata, kun meille selvisi, että siellä jopa lapset ovat röyhkeän väkivaltaisia ryöstäessään kaduilla turisteja ja paikallisia. siispä parin valvotun yön jälkeen päätimme haudata ajatuksen Marokon autiomaista. Meidän valintamme olisi länsimaalaisille naisille turvallisempi Turkki ja Antalya. 


Valintamme olikin täydellinen! 
Me niin nautimme matkastamme aivan alkumetreiltä asti! 
Turvallisuutta, karuakin ja alkeellista, vehreyttä, fanaattisia jalkapallofaneja, basaareja, moskeijoita ja minareetteja, rukoushetkiä, paikallista ruokaa, meressä uimista, retkiä... Kaikki meidän ehdoillamme eikä suomalaisia lähimainkaan! 
AI ETTÄ ME NAUTIMME!


Voisin seikkailuistamme kertoa vaikka kuinka pitkästi. Vaikka kuinka monta kirjoitusta! Kuviakin tuli 777 kappaletta otettua! Siispä pakko pätkiä useampaan kertaan nämä kokemamme, mutta pakko myös kertoa kaikenlaista matkastamme. :) 


Esimerkiksi kujakissoista ja koirista, joista ensin olimme hyvinkin huolissamme. 
Turhaan. 
Enemmänkin eläinkaupan tilanne järkytti meitä. Kujakateilla ja -koirilla sentään on tilaa, ruokaa, rapsuttajia, suojapaikkaa... Niistä oikeasti pidetään huolta, vaikkakin erilailla kuin meillä Suomessa. 


Meille tärkeää oli mm. luonto. Ihan sama, olisiko vehreää vai karua. Kunhan pääsemme tutkimaan sen monimuotoisuutta. Jokaista pientä yksityiskohtaa tai kokonaisuutta. 


Tärkeää oli myös hotellin sijainti läheltä minareettiä ja moskeijaa. Se oli yksi tärkeä pointti. Ja se onnistuikin. Kaipaan nyt Suomessa sitä rukouskutsun kajahtamista. Hieman ikävää helpottaa rukousnauhani. 


Söimme joka aamu aamupalan sitruspuiden ja oliivipensaiden katveessa. Kaikki muu ruokailu tapahtui omilla ehdoillamme, sillä emme niin välitä hotelliruuasta/länsimaisille sovitellusta aina samankaltaisesta ruuasta. Sekin tosin olisi sisältynyt hintaan, jos olisimme vaan tahtoneet. Mielummin etsimme ne paikallisten ruokapaikat ja söimme siellä. Joka päivä eri ruoka-annokset. 



Tokihan nähtävyyksiäkin kierreltiin ja tämä ravintolakuja, jossa sateenvarjot ajavat aurinkosuojan virkaa, on ehkäpä yksi kuuluisimmista tai ainakin kuvatuimmista kohteista. 


Monet turistit Suomesta menevät Alanyaan, joten Antalya jää hieman vieraammaksi. Eihän antalyaan tehdä pakettimatkoja samoin, kuin Alanyaan. 
Mielestäni meille sopii paremmin reppureissut kuin pakettimatkat. Sydämemme jäikin tuonne unelmiamme täyttämään kaupunkiin ja maahan. Jos luoja suo, teemme vielä uuden matkan Antalyaan joskus. 


Paratiisi! Täydellinen paikka viettää häämatkaa. Eikö totta?! 
Niinpä päätimme mekin Murusen kanssa viettää paratiisissamme honeymoonia
Kyllä! Sanoimme TAHDON ja avioiduimme!
Olen siis nyt virallisesti Rouva Murunen. ;)


Tulijaisia toimme tottakai ja ihan enemmänkin, mitä aijoimme. Olihan hintataso Turkissa ihan eriä, mitä Suomessa. Esimerkkinä sandaalit, 4 euroa. 
Olisi kyllä mieli tehnyt kissojakin kantaa kotiin muutama. Niin ihania ovat kaikki. Tämäkin akvaarion eteen nukahtanut kujakatti. Tai hotellissamme meitä tervehtimään joka aamu tullut Garfield. <3


Karvinen näyttää hyvin paljon meille tulevalta vaavelilta isona, joten ehkä siksikin hän vei meidän sydämemme.


Vietimme siis aikaa paikallisten seurassa. Yksi huikea kokemus oli katsoa Galatasarayn matsia fanaattisten fanien kanssa. Se tanssi, laulu, raketit, huudot... Ja kun matsi oli ohi, 5 minuutissa koko alue oli tyhjä ja roskaton.


Koimme niin vitamin barin kuin Efes-oluenkin voiman. Paratiisin viinit ja taide-mestat. Taksilla ajelimme hotellilta Oopperatalolle ja takaisin, väliajalla kahvit kummallekin sekä parhailta paikoilta kalleimmat liput kahdelle Moderniin balettiin katsomaan Otelloa. Oli kuitenkin yksi bile-asia, minkä jätimme väliin..


Emme siis tahtoneet ruttaantua muuriin, vaan mielummin antaa autoille tilaa kapeilla kujilla ja paikallisten tavoin hyppäsimme tieltä sivuun talojen portaille. 


Ole kuulolla... Lisää tulossa lähiaikoina. :) 


Älä eilisen suruja pohdi.
Älä huokaile aurinkoa,
joka ei vielä ole noussut.
Nyt on hetki. Nyt on aika.
Elä nyt, ystäväni, elä nyt!


Rakkaudella, Viltsu

Kommentit

SatuKoo sanoi…
Olen lomaillut Antalyassa kahdesti kuukauden ajan ja se on paljon parempi kohde kuin Alanya. Antalyassa on suurkaupungin tunnelmaa, mutta myös ihana ranta. Kauniita kuvia ja matkailu, se tekee hyvää sielulle :)
Pinsku sanoi…
Ihania kuvia ja kirjoituksia lomasta ♥ja Onnea hääparille ihana uutinen ♥
Cherry G sanoi…
Oi, mikä tuuri teillä onkaan ollut!
Onnea hääparille :)
Tiia K sanoi…
Luin tämän jo mobiilina eilen sängyssä. Voi että tulin iloiseksi, niin sydänalassa liikutti tämä kirjoitus. Olen niin, niin onnellinen teidän matkasta, voitosta, tuo on aivan uskomaton juttu! <3 <3 Ja vielä romantiikkaa kukkinut, onneksi olkoon honeymoonista. <3 Turkkiin on kovasti ystävät kutsuneet ja jonain päivänä, Turkissa on kaikki. :)

Viltsu tämä oli ihanan hykerryttävä postaus.

Mutta sitten se anonyymi, bloggauksen pilaa moinen... Haavanlehti kun olen jos joku hyökkää tuolla lailla, en oikeasti tiedä miten blogin kävisi... Olet rohkea, jatka omaan tyyliin vaan. <3 <3 Ilkeä ihminen on itsensä pahin vihollinen! Ughhh olen puhunut.

Mutta vielä kerran teidän onni, teki minutkin niin onnelliseksi. So happy for you.
OOONNEAAAA JA HALAUKSIA TEILLE MOLEMMILLE
On teillä ollut ihana häämatka-reissu. Upeita kuvia. Tervetuloa takaisin kotiin.
Katja sanoi…
ONNEA!!!!!

Olinkin jo odotellut, että koska te sinne reissuun pääsette lähtemään.

Mahtava homma! Olen niiiiiin iloinen ja innoissani teidän puolesta, että pääsitte matkaan! <333
Ihana ja mielenkiintoinen kirjoitus. Me kävimme Sidessä syyskuussa. Tykkäsin paikasta koska oli pienempi kuin Alanya. Antalya vois olla kans varteenotettava reissu :)
Tuolla Sidessä oli kans tollanen sateenvarjo katos. Ihania kuvia oot laittanut ja mielenkiinnolla odottelen jatkoa kirjoitukseen.
Kata Maria sanoi…
Voi mitä ihanaa ootte saaneet kokea, ootte varmasti sen arvoisia! Ja onnea kovasti yhteiselle polullenne. :)
Nanna sanoi…
Olipa ihana päästä lukemaan matkastanne! Sydämelliset onnittelut vielä hääparille,aivan mahtavia uutisia <3
Viltsu Mari sanoi…
Satukoo, Antalyaan haluamme uudestaan. Kunhan aika on oikea...
Viltsu Mari sanoi…
Pinsku, kiitos ihana ystäväni
Viltsu Mari sanoi…
Cherry G, kerrankin! Kiitos! <3
Viltsu Mari sanoi…
voi sinua, Tiia. Iloinen olen, kun sinä olet siinä. :)
Viltsu Mari sanoi…
Enkuli, kiitos sinulle! Matka oli täydellinen
Viltsu Mari sanoi…
Katja, kiitos! Mieli olisi toisaalta tehnyt huutaa ääneen jo etukäteen kaikki, mutta maltoinpas olla hisukseen. :)
Viltsu Mari sanoi…
Tuija, Suosittelen Antalyaa. siellä voi oikeastaan itse valita, haluaako rantaloman, vilkkaan kaupunkiloman, bazaariloman vai kuten me, seikkailla siellä täällä kahdestaan ilman mitään suunnitelmaa.
Viltsu Mari sanoi…
Kata Maria, oi, kiitos !<3

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Super SaltBalans testissä

5. kesäkuuta 2013

Luin Pirkka-lehdestä mainosta, jossa kerrottiin yhden pillerin auttavan turvotukseen, silmäpusseihin, laihdutukseen, selluliittiin, magnesiumin puutteesta johtuviin kramppeihin tai suonenvetoon, runsaan hikoilun aiheuttamaan mineraalikatoon sekä hillitsemään suolan käytön haittoja. Itse kiinnitin huomiota erityisesti turvotukseen, silmäpusseihin ja kramppeihin. Lisäksi kesäkuumalla hikoilu sekä tietenkin selluliittiäkin löytyy, joten ne myös lisäpotkuna tuossa purkissa. 
En ole mitään laihdutuspillereitä edes halunnut kokeilla, koska niissä yleensä on jokin yhtenevä pointti: Ota tämä pilleri, juo vettä ja liiku paljon ja laihdut 5 kiloa vähintäänkin! Haloo! Ilman sitä pilleriäkin laihtuisi niillä ohjeilla! Mutta tällainen oireita lievittävä pilleri voisi ollakin kokeilun arvoinen. Toimiiko vai ei, sen tietää vain kokeilemalla. Mainos kun ei väittänyt mitään ihmeitä eikä pyytänyt tekemään suolan vähentämisiä tai muitakaan temppuja, jolloin tietenkin se auttaisi itsess…

Exfoliating Socks Lavender Kuorivat sukat käyttökokemukset

Kotimainen kosmetiikan verkkokauppa, Sunrise Cosmetics, joka tunnetaan muovituotteita valmistavana ja kosmetiikkaa maahantuovana yrityksenä, lähti mukaan jalkahoitoni toteuttamiseen Iroha naturen kuorivilla sukilla. 
Syy siihen, miksi tarvitsin apua, oli se, että kaikista voiteista ja raspaamisista, liuottamisista ja muistakin kotikonsteista huolimatta sairauksieni yhteissumma aiheuttaa jalkapohjieni kuivumista, hilseilyä ja paksuuntumista. Muutaman kerran kuukaudessa jopa repeilivät verille saakka. Luulin jo, ettei muuta apukeinoa olekaan, kuin voidella hoitavilla, paksuilla voiteilla usean kerran päivässä. Parhaillaan/pahimmillaan olinkin paksu kerron voidetta jalkapohjissa ja muovipussit päälle. Sillä konstilla ei kuitenkaan kävelä liukastelematta ja muutenkin pussi rullautuu helposti varpaisiin, jos esim. jalat liikkuvat mattoa/sänkyä vasten. Mitä hävittävää minulla siis oli siinä, että kokeilisin vielä yhtä uutta juttua, eli kuorivia sukkia.
Sunrise Cosmeticsin verkkokaupasta lö…

HIMALAYA HERBALS-VIIKKO

Kerroin aikaisemmin saaneeni runsaan paketin, joka sisälsi ihania voiteita ja muita kosmetiikkatuotteita. Lupasin testata ne ja kertoa sinullekin, mitä tykkään niistä. Lupasin myös pitää kosmetiikka-aiheisen viikon. Tässä linkki "Aikaisempaan postaukseen". Nyt on aika lunastaa lupaukseni ja esitellä sinulle paketin sisältö.


Anna ja Ellit ovat naisia, joiden seurassa viihdyn jokaikinen päivä. he ovat hauskoja, muodikkaita, iloisia, nuorekkaita, asiallisia, liikkuvia ja terveydestä huolehtivia, huumorintajuisia ja seksikkäitä naisia. Anna ja Ellit puhuvat asiaa. Heidän seurassaan vaan viihtyy. Se on niin yksinkertaista.  Pääsin "Ellit.fi"-sivuston kautta testaamaan Himalays herbals-tuoteperhettä.  Olen testannut niitä nyt 3 viikkoa, joten voin kertoa mielipiteeni, kokemukseni ja tulokset. 

Paketista löytyivät mansikkaa kiiltävä huulivoide ja Multipurpose cream. Hieman arvelutti, sillä eikös maku- ja sävy-huulivoiteet ole aikas teinityttömäisiä?! Vai onko mielipiteeni…