Karmivia paikkoja kotinurkilta


Geokätköillessä joutuu todellakin koluamaan tupperin purkkeja milloin mistäkin paikasta. Monestihan sitä esittelen täälläkin niitä satumaisen kauniita usvametsiä tai ihan tavallista katukuvaa, mutta tällä keraa kuvani johdattavat sinut jättiläisten maahan! 


Jättiläiset asuvat suuren kallion jyrkänteellä ikimetsien suojissa. Siellä ne odottavat geokätköilijöitä ja eksyneitä marjastajia luokseen porisevat padat valmiina. Ja niinpä sitä saa olla varuillaan, ettei joudu itse sinne pataan. 

Kiipeän hiljaa ääntäkään päästämättä harjanteelle. Katselen ympärilleni ja yritän tasata hengitykseni, ettei jätti herää läähätykseeni. Hikikarpalot valuvat otsaani pitkin ja pelkään, että se ääni kuulostaa vuolaasti virtaavalta koskelta. 

Kurkistan koordinaateista kannon koloon ja loggaan nimen äkkiä logivihkoon. Paluumatka on ehdottomasti nopeampi... 


Kaikki eivät kuitenkaan ole olleet yhtä onnekkaita...
Kertoisitko, onko tässä oikeasti jonkun hauta vai jokin muu merkkikivi? 
Tällainen sijaitsee vanhan junanradan perusteiden nurkilla. Lähellä myös kivijalkaa talorakennuksesta/asemasta?

Kommentit

  1. Näyttäis kyllä joltain merkkikiveltä!
    Ja todellakin kätköilessä voi joutua mihin vain... :)
    Onko teillä paljon kätköjä löydettynä?

    VastaaPoista
  2. Oho! Näyttää kyllä aivan haudalta kun on tuo "hautakivikin" pystyssä! Ehkäpä siellä lepäilee joku muinainen esi-isämme tai jonkun rakas lemmikki joka on siirtynyt autuaammille mestästysmaille...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari