Muumimukiteoriaa

Minä olen herkkupeppu. Rakastan herkkuja ja vaikka ruokamaha olisikin täpöten täysi, herkkumahaan mahtuu aina! Unelmieni paratiisi olisikin sellainen, missä olisi silmin kantamattomiin kakkuja, mousseja, creme bruleetä, tiramisuja, vaahtokarkkeja, paahtovanukkaita, kermavaahtoa, pannacottaa....

Pitäisikin leipoa syksyisten omppupiirakoisen jälkeen suklaakakku. Sellainen oikein mehevä ja herkullinen suklaakakku. Se on talvipakkasten herkkujen herkku. Meillä jouluna syödään kakkua ja minulla se kakku on ollut hedelmäkakku, mutta Murusen herkkua jouluisin on ollut appelsiinisuklaakakku. Siispä molempia pitää olla tarjolla. Ei, emme me niitä yhtäaikaa tee ja popsi, vaan toinen jouluna, toinen uutena vuotena. Samojen pyhien aikaan kummiskin. Mutta silloin, kun ei ole perinteitä ja muita kakkuja, voi leipoa ihan muuten vaan mitä tahansa. Vaikka Onni Oravan suklaakakkua. 

Tämän ihanalta näyttävän ja onnellisuutta lisäävän kakun ohjeen sain Tiia K.lta. Tiia K.lla on blogi, nimeltä "Minäkö keski-ikäinen". Tykkään kovasti lukea Tiia K.n bloggauksia  arkisista asioista, jotka koskettavat minua itseänikin ihmisenä. Ihan tavallista elämää,  silmät avoimina. Tiia K.lla oli arvontakin, josta voitin kaksi muumi-keräilymukia. 

 Haettiin mukit kotiin postista ja nyt ne ilahduttavat meitä täällä kotona. Eihän näitä käyttöön raaski ottaa! Lasivitriiniin laitettiin. Ihania katsella. Onpahan poijjaallekin muutakin sitten, kuin pestyjä jogurttipurkkeja.. ;) Eikös se ollut se mainos...

Kyllä meitä myös nauratti, tavallaan sellainen julkinen inside-juttu. 

Muumimukit...

Siis keinohedelmöitys?! 

Kaksin kappalein?! 

Nyt odottelemme, kummallako tärppää ensin ja milloin perheenlisäystä saadaankaan. ;) 

Kiitos ihana Tiia K. upeista mukeista. 

Itse lahjoitin laatikollisen filmejä eteenpäin. Ilo kiertämään.