Kaikkien aikojen häät

Älä unelmoi elämääsi, vaan elä unelmaasi. 

Se on jonkun viisaamman kaunis mietelause, mutta niin todentotta meitä Murusen kanssa, että oksat pois. 

Vaikka elämäämme varjostavatkin minun ja lapseni vakavat sairaudet, työkyvyttömyyteni sekä vähävaraisuutemme, silti yritämme tehdä elämästämme elämisen arvoisen, kauniin ja hyvän. Vaikka elämä koettelee ja on välillä syvältä, on myös kivuttava uudestaan ja uudestaan kohti valoa, ihan uhallakin, ja taisteltava itselleen sitä unelmien toteutumista. 

Siitä kaikesta bloginikin kertoo. 

Selviytymistarinaani vaikeuksista huolimatta. Ja minähän EN luovuta! 

Olen kauan haaveillut naimisiin menosta Murusen kanssa. Vaikka häät olisivat kuinka pienet, menee niihin silti rahaa. Sormukset, vaatteet ja ruoka. Niistä en tingi! 

Nyt kun matka oli tarjolla, mietimme, voisiko häät sittenkin viettää samalla?! 

Tuula kyselikin jo aikaisemmin, jotta onko matkamme häämatka samalla, mutta silloin sanoin, ettei olla hääpäivää mietitty, sillä emme sillä hetkellä olleet päättäneet ollakko vai eikö olla tai jos niin milloinka. Siispä yksi oli oikeassa, mutta hieman liian aikaisessa vaiheessa. ;) 

Kun päivämäärä sovittiin, tai edes se, että menemme naimisiin, alkoi armoton säästäminen ja poismyynti. Suursiivous ja kaikki turha pois. Jokainen lantti olisi tarpeen. Niin matkan pakollisiin, kuin häihinkin. Samalla kerkesimme saada säästöön joululahjarahat, synttärirahat ja myyntitulot. Tingimme ruuasta ja purimme hammasta, Murunen käveli työmatkoja, jätimme väliin kaikki vähänkään turhat menot mukaan lukien hammaslääkärin, vaikka hampaaseeni sattui/sattuu. Kissaakaan emme voineet ajatellakkaan ottavamme ennen matkaa. Voin kertoa, että muutamaan otteeseen olin hajota kertakaikkiaan, mutta kasassa pysyin, kun tiesin, mitä tulemme saamaan. 

Tein jo aikaisemmin itse kaulakoruni. Hiuksetkin laitoin itse, samoin meikin. Kengät olivat kaapista vanhat mutta siistit. 

Vaatteet haettiin kaupasta, mutta ei mitään kallista. Sadan euron unelmieni asu jäi kauppaan. Jollekin se olisi hyvin halpa hääasuksi, mutta minulle ihan liian kallis. Siispä hääpukuuni meni muutama kymppi. 

Korvakorut valitsin tyyliin sopivaksi. Kiitos rakkaan ystäväni, jolta nämä sain! Kultaa ja rubiini. 

Halusin hääkukan. Mietin ja mietin, mitä tekisin, sillä olisi naurettavaa ostaa kimppu ja heittää se menemään heti. Me kun lähdimme häiden jälkeen matkaan lähes välittömästi. Hääyönämme. Juu juu, kerkesimme nukkua ensin hetkisen... ;) 

Yks kaks keksin sen! Hankin kukan hiuksiini! Hääkukkani! JIPPII! 

Neilikka, punainen: Ihailu / kiihkeä rakkaus

Lakkasin sekä käsien että varpaiden kynnet OPI:n kynsilakoilla.

  Ajattele, että ne lakat ovat varpaankynsissäni yhä ja siistit, vaikka olen kävellyt paljon, ollut paljain jaloin ja kengät jalassa, jalat turposivat välillä, saunottukin on kolmesti jo... 

USKOMATTOMAN HYVÄÄ LAKKAA! 

Maistraatissa sanoimme TAHDON. 

Henkikirjoittaja puhui kauniisti rakkaudesta ja tasavertaisuudesta. 

Niin meidän liittoamme! 

Koristelu oli pienimuotoista, karuakin, mutta silti tilaisuus oli kaunis. 

Sydämenivalittu rinnallani! 

ROUVAT Murunen ja Viltsunen <3

Tottakai skoolasimme, kippistelimme ja nostimme maljaa. 

Jollen ihan väärin laskeskellut, niin kalleimmaksi tuli sormusten jälkeen ruokailu. 

No mutta, mietippäs, jos olisimme juhlineet suurella porukalla.

Me menimme salaa naimisiin ja vain lapsemme tiesi asiasta! 

Näin ollen tarjoilu oli hyvin minimissä sekin. Toisaalta, eipähän vieraidenkaan tarvinnut panostaa vaatteisiin, kampauksiin, lahjoihin jne jne. :) 

Minulle timanttisormus, Muruselle ilman timangeja. Juurikin niin meidännäköiset kummallekin, jotta kelpaa katsella ikuisesti aina kunnes kuolema meidät erottaa. 

Mummini katseli taivaasta meitä ja hymyili onnellisena. Hän tiesi, että meistä tulisi onnellinen aviopari vielä joskus. Harmillista, että hän ei kerennyt kuulla uutista, vaan nukkui pois kesällä. Silti tiedän, että kannustavana ja meitä puolustavana hän oli häissämme läsnä.

 Hääateria koostui useammasta osasta ja kahdesta eri ravintolasta. Antipasti toisaalla, pääateria toisaalla. Ihan oli oma valinta. :) No joo... Jälkiruokakin oli sitten omansa...Kotona.

Valkosipulileipää, sitruunaoliiveja, balsamicosipuleita, patatas bravas, jokiravunpyrstöjä ja chiliä, Jamon serrano ja melonia, MANCHEGO-juustoa JA hillottua viikunaa.

Juomingeissa kuohuvaa...

Ruokajuomana oli alkuun karpalolla höystetty likööri.

Sitten siirryttiin alkoholittomiin, eli tervaolutta ja vettä. 

Kyllä kunnon tervan makuinen olut, ilman alkoholia, on maukasta! 

Kylmäsavuhaukea, paistettua turskankieltä, tervasilakkaa, lämminsavu­lohimoussea, riimiporoa, punajuurisiirapilla koristettua ankkarilletteä, maalaissalamia, mustikka-sipulihilloketta, tervattuja puolukoita, yrttiöljyssä pyöräytettyä kasvimaan antimia kera pähkinöiden ja siementen, pikkelöityjä siitakesieniä, pariloitua vuohenjuustoa sekä saaristolaisleipää ja perunarieskaa.

Ruuat pysyivät lämpiminä kaiken aikaa hauskalla tarjottimella elävän liekin päällä. 

Saaristolaisleipä on jännä tuttavuus. Siitä ei vaan opi tykkäämään oikeasti täysillä, mutta silti sitä pitää aina vaan maistella ja ottaa vähän lisää. :D 

Savuomena-pekonimoussella kuorrutettua härän ulkofileepihviä, tulista adjikakastia, viikinkien kilpiperunaa ja hunajaisia juureksia sekä mustikka-sipulihilloketta.

Terva-sinappivoilla ja riimiporolla kruunattua härän sisäfileetä vierellään kermaisen
pehmeää suppilovahverokastia, valkosipuli­relissillä kuorrutettua perunakakkua ja hunajaisia juureksia sekä mustikka-sipulihilloketta.

Mietippä, paljonko menisi siihen rahaa, että pitopalvelu tekisi eri perinneruokia notkuvaksi pitkäksi pöydäksi?! Entä kaikki juhlapaikan koristelut, astiastot ja kukkaset... Nyt meillä oli ne ateriat, mitkä halusimme ja koristelu oli hyvin erilainen ja aiheeseen sopiva. Ruokailimme aivan eri maailmassa kivisen linnan uumenissa, viikinkien lomassa. Se nyt vaan oli kaupungin omaperäisin ravintola ja siis meille täydellinen paikka. Erilaista, erikoista ja valmiiksi koristeltua. 

Entä hääkakku?! Paljonko maksaa jokin monikerroksinen hääkakku? 

Entä kuka ne söisi, kun lähdimme tosiaankin heti häämatkallekin?! 

Siispä kotipakettiin prinsessakakkua minulle ja...

Suklaakakkua Muruselle. Kahveet ja kaakut nassuun ja sitten köllimään mahojemme viereen sänkyyn. Ah Amore! 

Loppuun vielä suklaatit ja matka avioliitossa voi alkaa. 

Kiitos kaikille ihanille, jotka tahoillanne autoitte tavalla tai toisella saavuttamaan unelmamme toteutumisen. Kiitos onnitteluistanne! 

Kiitos Muruselle!