Sisustuskuvia ja päivän kuulumisia

Tänä päivänä en puhu vakavia. Tänään nautiskelen ja kerron kuulumisia. Niin ja hei, joko sinä olet mukana "joulukalenterissani?"

Mummo oli unohtanut pikkuhousunsuojapaketin lipaston päälle. Vierailulla ollut kolmevuotias Anni huomasi ne ja kysyi mitä ne ovat. Mummo vastasi totuuden mukaisesti että ne on semmosia pikkupöksyjen suojia. Tyttö hämmästeli ja neuvoi: "Mummo, mikset sä käytä kurahousuja!"
-Annin täti

Ensimmäistä kertaa heräsin puoli kuuden aikaan aamulla siihen, että selässäni oli valtava kiputila käynnissä. Parahdin unitilan vaihtuessa valveen puolelle ja tiedostin, että on vaihdettava selinmakuulta kylkimakuulle. Enää en selälläni nuku. Hetken voin levätä selälläni, mutten kauaa.
Nukahdin onneksi vielä puoleksi tunniksi. Täytyy myöntää, ettei tuollainen herääminen ole sen kivempaa, kuin jostain kauhuleffa-unesta herätellä itse itseään. Huoh. Muistan kerrankin muka heränneeni ja silti se uni jatkui ja oli jotain ihan kamalaa kaikkine haamuineen. Se haamu kävi kimppuuni ja oli hyvin todellinen uni, kotonani! Siinä huoneessa, jossa nukuin. Se oli niin todellista! Pelottavaa jälkeen päinkin! Oikeastaan mistään muusta en tiennyt olleeni unessa, kuin siitä, että kun heräsin sitten uudestaan, tai ihan oikeasti siis, olin samassa huoneessa, mutta peitto päälläni. En siis lattialla, johon unessa jäin. Hui hittolainen!

Aamu itsessään oli erilainen, sillä yleensä Murunen lähtee töihin ja minä jään kotiin. Nyt minä lähdin ensin ja Murunen suukotti ja halasi ja heipatti minulle. Hauska erikoisuus päivän alkuun. Murusella iltavuoro ja minulla jumppaan meno. Kipittelin kävellä jumppapaikalle ja mietin, kuinkahan liukas ylämäki matkalla onkaan talvella. Jää nähtäväksi. Onneksi minulla on jääpiikki kyynärsauvassa. Jos ei muuten niin konttaan mäen ylös sen piikin avulla. :D Pitäisikin ottaa pulkka mukaan, niin voisin laskea mäen alas kotiin... Paitsi että se mäki jatkuu aaaalas asti kodin ohi vielä, joten ohi menisin ja vauhdilla! Ja suoraan autotielle. Sitten joku huononäköinen mumma alkaisi mesoa ja huutaa, kuinka huonokäytöksinen lapsi laskee autojen alle ja missä on se hunsvottiäiti... Kääk.

Jumppahan on kevennetty tuolijumppa, joten ei siellä riehuta minkään hiphopin tahdissa eikä heilutella lantiota salsan tavoilla. Sekin, että kyseessä siis kevennetty, on minulle liian haastavaa siltään. Kaikki kiertoliikkeet, kumartelut ja muut selälle tarkoitetut jätän tekemättä.
Tänään siellä mummelit parahtivat että voinko minä huonosti ja pyörrynkö ja mitähän kaikkea, kun yksi liikkeistä vihlaisi kovemmin selästä kaikesta varovaisuudesta huolimatta. Kalpeaksihan minä tottakai siinä menin. En minä silti pyörry. Se vaan ottaa aikansa. Urheilu on vaarallista... Ja silti sitä pitää vaan viuhtoa ja mesoa.

Kotiin kipittäessäni päätin hakea kaupasta vielä ruokatarvikkeita. Huomasin siellä uutuustuotteita, erilaisia kynttilöitä, ja jäin niitä tutkimaan tarkemmin. Ihania tuoksuja! Kuinka kynttilään voi saadakkaan herkkujen ihanuudet tuoksuina!? Kalorittomat namuset. hih. Ja niin Muruselle lankesin ostamaan ylläriherkut. Kahvia ja mansikoita kalorittomina. Ja siis minähän en näistä saa mitään tietenkään itselleni, enpä. ;) Mitä nyt katselen liekkien loimua ja haistelen nenä pinokkiona tuoksuja. Niiskis. 

Ajatteleppas kuinka hyvä dieetti maailmalle voisikaan levitä, kun patentoisin Vilis diet and candlesin. 

Möisin omaa dieettiopaskirjaa, tuoksuvia tuikkuja ja kynttilöitä sekä erilaisia oheistuotteita, kuten kynttilälle lautanen ja tuikulle kupponen. Kahvikuppeja vaan menemään ja niihin tuikut mukaan. Kohta olisin rikas bitch ja kulkisin avoautolla hiukset hulmahdellen ja dolcet ja gabbanat näkyen. Hmm...

Sitten tulisi kaatosade ja kastuisin likomäräksi, saisin nuhakuumeen ja makaisin vällyjen alla itsesäälissä vikisten. Ei hyvänen aika... Se ura päättyi lyhyeen!

Palataanpas tähän hetkeen, tai aamupäivään. 

Muruselle siis toin jemmaan lahjat, että saa ne, kun tulee kotiin. 

Mitäs minä sitten sain?! Haluatko, että kerron tarinani sinullekin?!

Ajattele tilanne: 

Samoilen lapin erämaassa syyskylmällä.

Ulkona puhaltaa vihmova tuuli. 

 Ylläni on lämmintä vaatetta, mutta silti se lapin kylmä tarttuu luihin ja ytimiin. Se tunkeutuu vartalolleni jostain pienen pienestä raosta ja levittäytyy kuin terva vartalolleni. Yritän olla ajattelematta sitä ja jatkan kulkuani. 

Jäkäläinen maa narskuu jalkojeni alla. 

Jossain taivaan sinessä liitelee haukka etsien ruuakseen sopuleita.

Laskeudun vaaran rinnettä pitkin alas laavun suuntaan, mutta vielä on matkaa tovin. 

Lihakseni ovat kipeät tarpomisesta, mutta en anna sen häiritä myöskään. Tiedän, että laavulla odottaa palkkioni. 

Laavu näkyvissä! 

Pääsen laavulle ja minulle on sinne katettu porontaljoista peti. 

Käyn istumaan taljoille laavun suojaan ja avaan hieman takkiani. 

Nuotio leimuaa edessäni uljaana ja komeana rätisten. 

Punaiset liekit hyväilevät puiden paljasta pintaa. 

Suomalaista puhdasta koivua. Pari tervaskantoa seassa. 

Jään tuijottamaan liekkimerta. 

Minulle tuodaan kuksalla raikasta lähdevettä. Juon janooni reilun kulauksen, toisenkin. 

Ja kuksani täytetään piripintaan uudestaan. 

Vesi kuksassa helmeilee kirkkaasti. Tuli edessäni rätisee ja loimuaa kultamerenä. 

Vesi ja tuli. 

Minun tulee lämmin. 

Käyn laavulle taljoille makaamaan ja laitan pääni alle rullaksi käärityn villapaidan. 

Silmäni alkavat vaipua kiinni. 

Näen vielä edessäni punaiset revontulet ja nuotion liekit kilpasilla. 

Kirkkaan lähdeveden. 

Kuulen taempaa lintujen laulun...

Vartaloni kevenee siinä maatessa. Tunnen lämpeneväni ja rentoutuvani. 

Olen horroksen oma. 

Haluatko tietää, mitä oikeasti tapahtui? 

Kotiin palattuani huomasin tietokoneen olevan auki. Hmm.. 

Sauna oli lämmin. Murunen oli laittanut sen minua varten lämpiämään. 

Elikkä... Linnun laulua soimaan saunaan ja kylppäriin tietokoneen kautta! 

Kylppärissä huomasin minua varten olevan kylmän sihipullon (hiilihapotettua vettä) sekä taiteltu märkä pyyhe käsivarttani varten. 

Juu, käsivarteni tykkää pyyhkiä itseään märkään pyyhkeeseen... No ei. 

Käsivarressani on lääkelaastari, mikä ei saa saunassa lämmetä liikaa. Siksi suojaan sen viileällä pyyhkeellä. 

Saunassa oli saunatyynykin jo ja pefletti valmiina. Napsautin vielä valot päälle ja voih, olipas ihanat punaiset loimuvalot! 

Siinä minä kävin sitten lauteelle pitkäkseni kuunnellessa lintujen soittoa, katsellessani punaisia loimuja puupinnoilla ja lämmön hyväilevän vartaloni jokaista sopukkaa. Helmeilevä vesipullo kätteni ulottuvilla. Heitin löylyä ja ihana tervas tuoksui kauan. 

Eufoooriaaa... Ja kuinkas se jatkuikaan, kun Loreen sen lauloi? 

On se vaan eri-ihanaa aloittaa päivä liikkuen ja sitten saunalla. Ja ihan turhaa kenenkään sanoa, ettei voisi liikkua, jos on sairas. Siis kivulias sairas. Ei kuume-tai muu sellainen flunssasairas. On ihan oman voinnin mukaan toimittava ja oman tahdon mukaan. Me olemme jokainen niin erilaisia. Yksi voi juosta, toinen tehdä tuolijumppaa. Kolmas hyppää korkeutta. Ihan sama, kunhan liikkuu! 

Tekosyitähän meiltä löytyy. Kun sen kaiken tekosyyn käyttäisikin energiaksi... 

Jos ei muuta, niin pyöritä hartioitasi tai nostele jalkojasi. Ei se juurikaan sen ihmeellisempää ole tuolla jumpassanikaan. Silti se on tehokasta ja saa aikaan hyvän fiiliksen. 

(Juu, jollen ihan omaa tyhmyyttäni yritä kiertoliikettä soveltaa itselleni sopivammaksi. Kierto on aina kierto. Piste!)

Oletko sinä tehnyt jotain sellaista tänään tai muulloin, minkä tiedät, ettei onnistu, mutta silti on kokeiltava? 

Entä sanotko koskaan ääneen; Miksi pitää olla näin tyhmä?! ARGH!

Eihän se tyhmyyttä ole, että yrittää tai kun yksinkertaisesti unohtaa tai ei edes hoksaa jotain. Hyvin usein minulle käy niin, että touhotan menemään  enkä ajattele laisinkaan, mitä olen tekemässä, ennenkuin kuuluu kirosanoja suustani. Siinä sitä sitten TAAS ollaan.

Sitten vannon, etten enää ikinä tee niin ja teen kohta kuitenkin.

Minulle tuli tänään joulukalenteriin peräti 4 luukkua. Olette ihania, kun olette aloittaneet ajoissa postittaa! KIITOS! 

Minunkin pitäisi jo alkaa paketoimaan ja lähettämään sopimiani joulukalenterin luukkuja teillepäin. Vielä on muutama asia kuitenkin hankittava ennenkuin saan ne lähetyskuntoon. Jännää puuhaa oikeastaan sekin, kun paketoi toiselle pieniä paketteja ja miettii, mitä se toinen niistä tykkää. Se selviää joulukuussa. 

 Nämä kaikki sisustuskuvat ovat siis meiltä. Eikös olleetkin paljon puhuvia ja valaisevia, vaikken kuvannutkaan ensimmäistäkään valaisinta. :D Heko heko. Tooodella hyvä vitsi. Ihan repeilen itsekin.

Jeps, nyt kahvin keittoon ja palaillaan taas huomenna.

Se on Moro!