Siirry pääsisältöön

Runojani: Katkeruuden perikuva ja JOULUKALENTERILUUKKUASIAA

Tunsin kerran ihmisen, josta välitin ja pidin ihan oikeasti. 
Hän tuntui vaikuttavan rennolta, tavalliselta ihmiseltä, jonka kanssa olisi helppo jutella ja olla. Hänelle ei tarvinnut kertoa, miksi jokin asia mietitytti tai vaivasi minua, sillä hän tiesi.
 Hän oli kohtalontoveri ja ymmärsi.

 Emme me paljoa minusta puhuneet.
Lähinnä hänestä, hänen menneisyydestään ja hänen nykyisyydestä. 
Ei ollut mahdollisuutta avautua enempää hänelle, mutta arvelin, että kerkeänhän minä,
 sillä tämä ihminen oli minusta hyvin samankaltainen kanssani ja pysyisimme varmastikin ystävinä ikuisesti. 

Ikuisuus kesti vain tovin. 

Hyvästi! 


Toivoin sinun huomaavan, kuinka tärkeä olet minulle. 
Toivoin sinun huomaavan, että tarkoituksella valitsin lahjani sinulle. 
Toivoin sinun huomaavan, kuinka tahdoin tuntevasi tarpeellisuuden. 
Sinun valintoihisi en voinut kuitenkaan vaikuttaa.
 Voin vain yrittää toteuttaa tahtosi.
 Aina. 
uudestaan. 
Yritin tukea, olla läsnä. Olla ystävä. 
Kaikkeen en voi silti minäkään. 
Materiankaivoasi täyttämään. 
Kauhoa lahjoja sammioosi enempää. 
Materia ei tuo onnea! 



Kerroit, että sinua pyydettiin antamaan toisten asioiden vaan olla. 
Ihmettelin. 
En ihmettele enää. 
Sinä et näe avoimin silmin maailmaa. 
Näet vain sen, mitä sinä itse haluat. 
Et anna mahdollisuutta kertoa totuutta. 
Et puolustautua. Et esittää kysymyksiä; mitä tarkoitat!? Mistä moinen?
Sinä vain karkoitat ihmiset luotasi. 
En tule koskaan tietämään syytäsi siihen. 
Etkä sinä taustoja tai totuutta. 




Itkin sitä kaikkea, kuinka hän minua kohteli. 
Itkin sitä, etten ollutkaan osannut antaa hänen tuntea olleensa tärkeä minulle. 
Itkin, kun olin epäonnistunut ja itkin, sillä menetin ystävän. 

Muistin hänen katkeruuden, 
luovuttamisen, 
kateuden ja sen, 
ettei hänellä vaan ollut itsetunto kohdallaan enää. 

Muistin, että moni muu oli suuttunut hänen sanoistaan hänelle. 
Useamman kerran. 
Ettei hänellä ollut ketään muuta, kuin se oma perhe, mikä  rakoileva. 
Muistin, ettemme puhuneet minusta juurikaan vaan vain hänestä. 
Ja monia muita asioita. 

Itkin jälleen. 
Olin ollut niin sinisilmäinen ja luottanut siihen ensivaikutelmaan, 
että hän olisi ollut tervepäinen, hyvä ihminen. 
se pettymys purkautui itkuna pihalle. 
Olin pettynyt itseeni ennenkaikkea. 
Enhän ollut huomannut ajoissa, ettei se ihminen ollut terve alkuunkaan. 
Johan se kertoi sen, ettei kukaan ollut hänen ystävänsä, 
ettei edes perhe välittänyt ja että koko kylä vihasi häntä.

Ei ihme, että hän eli/elää katkeruuden suossa. 

Hän ei voinut ostaa minua eikä saattaa kiitollisuudenvelkaan. 
Hän ei saanut minusta pelinappulaansa, jolla nostaa itsetuntoaan. 
Hän näki vain sen, kuinka hyvin asiani ovatkaan. 
Positiivisuuden ja elämänilon ja yllätys yllätys, materian. 
Ehkä hänelle tärkeintä olisi ollut materialismi. Ei ihmis-suhde. 

Ja nyt, tänä päivänä, 
Hän vihaa minua. 
Koska minusta välitetään ja minulle annetaan lahjoja. 
Minun kanssani vietetään aikaa ja minua tavataan. 
Nähdään totuus, eikä harhaluuloja. 

Hän vihaa minua siksi, ettei tiedä totuutta,
 eikä näe kuin sen, mitä haluaa nähdä. 
Kuvitelmiaan.
 Hän on päättänyt, millainen minä olen, eikä sitä päätöstä voi kumota. 
Hän ei ymmärrä faktoja, ei totuutta, todellisuutta. 
Hän on syvällä katkeruudessa ja mielen mustassa suossa.
 Paikassa jossa ei ole valoa. 

Tottakai olen pahoillani hänen puolestaan. Voisinpa auttaa. 
En  soisi kenenkään olla siinä mielentilassa, siinä synkässä maassa. 
Mutta minä en voinut häntä auttaa. 
Minun valoisuuteni oli hänelle liikaa. 

Ensin turhautti. 
Tiedätkö sen, kun haluaisit auttaa muttet voi? 
Mutta nyt mietin, etten minä voi koko maailmaa pelastaa. 
En vaan voi. 
Ja jollei ihminen halua apua, hän ei silloin voi sitä saada. 

Tekee pahaa kääntää katseensa pois hänestä ja jatkaa elämääni, kuin häntä ei olisi koskaan ollutkaan. 
Toivoa, että hän löytäisi jonkun, joka osaisi auttaa. 
Mutta minun on pakko! 
Oman mielenterveytenikin takia. 
Hyvästi katkeruuden perikuva. 



Runot ovat minun, joten ethän kopioi niitä käyttöösi! 

P.s olen nyt lähettänyt (eilen) matkaan loputkin joulukalenterien luukut. Eli perillä pitäisi olla ensi tiistaina viimeistään. Jos et saa lupaamaani joulukalenterisi luukkua, kerrothan minulle! Tarkistan asian ja lähetän vaikka uuden, jos se on hukkunut jonnekin. 

Tosiaan olen osallistunut useisiin kalentereihin tänäkin vuonna, joten eilenkin lähti vielä 11 pakettia. Sitä ennenkin lähetetty liuta lahjoja. Inhimillisten unohdusten vaara voi olla siis. On nimet ja luukut muistissa paperilla, mutta JOS et siis saa silti ensi viikon aikana lahjaasi, ilmoita! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Super SaltBalans testissä

5. kesäkuuta 2013

Luin Pirkka-lehdestä mainosta, jossa kerrottiin yhden pillerin auttavan turvotukseen, silmäpusseihin, laihdutukseen, selluliittiin, magnesiumin puutteesta johtuviin kramppeihin tai suonenvetoon, runsaan hikoilun aiheuttamaan mineraalikatoon sekä hillitsemään suolan käytön haittoja. Itse kiinnitin huomiota erityisesti turvotukseen, silmäpusseihin ja kramppeihin. Lisäksi kesäkuumalla hikoilu sekä tietenkin selluliittiäkin löytyy, joten ne myös lisäpotkuna tuossa purkissa. 
En ole mitään laihdutuspillereitä edes halunnut kokeilla, koska niissä yleensä on jokin yhtenevä pointti: Ota tämä pilleri, juo vettä ja liiku paljon ja laihdut 5 kiloa vähintäänkin! Haloo! Ilman sitä pilleriäkin laihtuisi niillä ohjeilla! Mutta tällainen oireita lievittävä pilleri voisi ollakin kokeilun arvoinen. Toimiiko vai ei, sen tietää vain kokeilemalla. Mainos kun ei väittänyt mitään ihmeitä eikä pyytänyt tekemään suolan vähentämisiä tai muitakaan temppuja, jolloin tietenkin se auttaisi itsess…

Exfoliating Socks Lavender Kuorivat sukat käyttökokemukset

Kotimainen kosmetiikan verkkokauppa, Sunrise Cosmetics, joka tunnetaan muovituotteita valmistavana ja kosmetiikkaa maahantuovana yrityksenä, lähti mukaan jalkahoitoni toteuttamiseen Iroha naturen kuorivilla sukilla. 
Syy siihen, miksi tarvitsin apua, oli se, että kaikista voiteista ja raspaamisista, liuottamisista ja muistakin kotikonsteista huolimatta sairauksieni yhteissumma aiheuttaa jalkapohjieni kuivumista, hilseilyä ja paksuuntumista. Muutaman kerran kuukaudessa jopa repeilivät verille saakka. Luulin jo, ettei muuta apukeinoa olekaan, kuin voidella hoitavilla, paksuilla voiteilla usean kerran päivässä. Parhaillaan/pahimmillaan olinkin paksu kerron voidetta jalkapohjissa ja muovipussit päälle. Sillä konstilla ei kuitenkaan kävelä liukastelematta ja muutenkin pussi rullautuu helposti varpaisiin, jos esim. jalat liikkuvat mattoa/sänkyä vasten. Mitä hävittävää minulla siis oli siinä, että kokeilisin vielä yhtä uutta juttua, eli kuorivia sukkia.
Sunrise Cosmeticsin verkkokaupasta lö…

Kahvin ja mandariinin yhteinen liitto

Kahvi on yksi koukuttavimmista nautintoaineistamme, joita käytämme sen enempiä miettimättä, koukuttaako se vai ei. Kuitenkin niinä aamuina, kun heräämme aamupalalle, ja huomaamme kahvin loppuneen kaapista, koukutuksen vieroitusoireet huomataan hetkessä. Kahvia on vain saatava!

Kahvin keksijöinä pidetään arabeja, jotka valmistivat kahvia luultavasti jo 1200-luvun tienoilla Jemenissä. Eurooppaan kahvi tuli 1600-luvulla ja maailman suurin kahvintuottajamaa on Brasilia, joka tuottaa noin 1/3 maailman kahvista. Me suomalaiset olemme  maailman ahkerimpia kahvinjuojia asukasta kohti, sillä suomalainen kuluttaa paahdettua kahvia keskimäärin 10 kiloa vuodessa. Minusta se on hassua, sillä itselleni kahvi tuo ensisijaisesti mieleen ennemminkin turkkilaisen kahvin tai jonkin kahvintuottajamaan, kuin Suomen. Olenko siis liian lähellä...?!


Toinen herkku, joka ainakin minulle maistuu erittäin hyvin, on mandariini. Ihanan mehukas, hedelmäinen ja raikas hedelmä, joka saa auringon paistamaan sisältämme…