Kuulumiset

Verstaan siivoilua. Sitähän sitä on aina. 

Kodin siivoilua. Sitäkin on aina.

Siivous ei koskaan lopu. Se on oravanpyörä, minkä rattaat ovat kestorasvattuja. 

Kun aloitan siivoamaan jostakin huoneesta tai asiasta, jatkan viikon mittaan muita paikkoja. Palaan taas seuraavan viikon alussa siihen, mistä aloitin ja taas pölyräti huiskii tai imuri imaisee pölypallot. Mistä sitä pölyä ja roskaa oikein syntyy?! 

Onko sinulla tietty päivä pyhitetty siivoukselle? 

Minulla oli ennen siivouspäivä ja se oli aina lauantaisin. Niinkuin olen kertonutkin, enää en kykene moiseen, vaan teen sen mukaan, mitä pystyn ja jaksan. Voimanihan hupenevat hyvinkin nopeasti, jos rasitan itseäni ja kivut nousevat korkeammalle. Itseasiassa ei tarvitse rasittaakaan, kun väsyn kivun takia. Se vaan kuluttaa niin paljon. Eli siivoan pikkuhiljaa, vähän aina kerrallaan. 

Tänään sain ensimmäiset "Joulukalenterin luukut". Heti tuli sellainen fiilis, että tästä se alkaa joulun odotus. Ei tietenkään vielä olla joulun lähellä, eikä edes talvessa, mutta kyllä minä olen sen verran lapsenmielinen, että nautin suuresti jännityksestä, odotuksesta, perinteistä, kaikesta hauskasta, ...

Ja onhan nyt tässä tämän vuoden aikana vielä paljonkin suunnitelmia ja hauskuutta luvassa ennenkuin joulu on edes ovella. Silti nuo lahjat saivat joulufiiliksen nousemaan pintaan! 

Laitoin joulukalenteriini muistiin, mitkä luukut olen saanut jo. 

KIITOS! 

Lisäksi ilahduin tästä arvontapalkinnosta, minkä myös sain tänään. 

Hauska oli huomata, että voittamani kirjan lisäksi oli uusin Kodin kuvalehti kuoressa mukana. 

Lehden välissä oli myös Maakuntien makuparit-vihkonen ja BB-voiteen näyte. 

Koska aikaisempi arvontapostaukseni aiheutti eräässä lukijassa mielipahaa ja epäilyksiä, otin nyt valokuvan myös saatekirjeestä, jotta varmasti näkyy, että kyse on oikeasti palkinnosta. Enhän halua onnekkuuteni aiheuttavan toisille epävarmuutta, turhia luuloja tai epäilyksiä. 

Päiväyskin vielä.. 

Minulle onnea on myös toisten ilo. Olipa se sittenisoa onnea ja iloa tai pientä. 

En minä siitä tunne katkeruutta tai kateutta. 

Jos jollakin menee hyvin, niin hienoahan se on! 

Hyvänen aika! 

Soisin ihan jokaiselle hyviä asioita, onnea, mielenrauhaa, sopua itsensä ja muiden kanssa...

sellaista elämää, mikä on antoisaa ja oikeudenmukaista. 

Valitettavasti minun toiveeni ei koskaan tule toteutumaan. 

Maailma on niin täynnä pahuutta, itsekkyyttä, ahneutta ja vihaa, ettei hyvyys koskaan voita. Sodat ja nälänhätä tai väkivalta kaikissa muodoissa on todellista. Se on todellista jokaikinen sekunti. 

Pelkkä ajatuskin siitä tuskasta siellä jossakin tekee pahaa. 

En voi muuttaa asioita hyväksi sulkemalla silmäni tai kääntämällä selkäni heille.

Se on silti olemassa. 

Surullista todellakin! 

Ja täällä kinastellaan jostakin materiasta! 

Sen täytyy kertoa ihmisten omasta hyvinvoinnista ja siitä,ettei elämässä heillä ole suurempia huolia. 

Huolista puheenollen, näyttäs siltä, että meidän vauvamme kasvaa ja voi hyvin. :)

Kuva-arvoitukseen vastaus siis: Kyllä! Meille tulee vauva! 

Manumiina ja Susanna arvasivat siis ihan oikein. <3

Eikä mikä tahansa sinappikone, vaan pieni ja kaunis, puolipitkäkarvainen kissanpoika. 

Hän on tällä hetkellä vielä emonsa hellässä huomassa ja kasvaa siellä aikansa. Saa lisämaitoa tuttipullosta. Kunhan aika on oikea, saamme hänet sitten kotiin. Nyt ei auta muu kuin odotella. 

Odottaviin tunnelmiin, 

Suloisia iltahetkiä sinullekin! 

Viltsu